Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Mitä ihmettä on tapahtunut? Liikenteessä kuolleiden määrä laski 1940-luvun tasolle – Istuimme ammattilaisen kyytiin ja kysyimme, miten tien päällä menee

Tie on aamupäivällä liian hiljainen. Liikennettä saisi olla enemmän. Tarkoituksena on kuvata suomalaista liikennekulttuuria valtatie 8:lla, mutta nyt ruuhkaisena pidetty Porin ja Rauman välinen osuus muistuttaa kainuulaista korpitaivalta. Yhdistelmäajoneuvoa kuljettava Jarmo Jerkku tietää, että aikaisemmin aamulla tilanne on ollut tyystin toinen. Ruuhkapiikki on tasaantunut reilu tunti sitten. Se toistuu joka arkiaamu kello 6–8 ja uudestaan iltapäivällä kello 15–17. Silloin monella on olevinaan kiire. –Meno on välillä kuin villissä lännessä, Jerkku tuumaa. –Jotkut ohitukset hirvittävät. Läheltä-piti-tilanteita näkee usein. Turvavyötä käyttävät melkein kaikki Yhdistelmä on 25,25 metrin pituinen. Se painaa vajaat 64 tonnia, sillä kyydissä on Rauman satamaan menossa olevaa puutavaraa. Porilaisen Kuljetusliike Kalevi Huhtala Oy:n palveluksessa pian 16 vuotta olleelle Jarmo Jerkulle reissu on niin sanotusti perussettiä. Raumalla tulee käytyä usein. Lähialueen lisäksi Jerkku on kuskannut kuormia ympäri maata ja ajanut talvisin omalla henkilöautolla lomille Lappiin. Kaikkiaan hänellä on takanaan 34 vuoden ura ammattiautoilijana. –On tänä aikana moni asia parantunutkin, kuljettaja sanoo ja tervehtii taas yhtä vastaan tulevaa kollegaa. –Kaiken kaikkiaan törkeät ylinopeudet ovat vähentyneet. Melkein jokainen käyttää nykyään turvavyötä, ja autot ovat tekniikaltaan entistä turvallisempia. Siihen ja ajoneuvon kiihtyvyyteen ei vain saisi luottaa liikaa. Vaikka tiestöä usein moititaan, se on Jerkun mielestä aikaisempaa paremmassa kunnossa – varsinkin Itä-Suomessa. –Tämä kasitiekin vetää nyt Turun päässä hyvin, ja koko 140 kilometrin osuus on valaistu sieltä Poriin asti. Ylinopeudesta jää helposti kiinni Nyt pitää mennä poliisin puheille ja tutkia tilastoja. Kertovatko ne suomalaisen liikennekulttuurin kohenemisesta? Jos tieliikennekuolemien määriä katsotaan, suunta on ollut myönteinen. Viime vuosi oli tilastohistorian paras, ja kuluvasta vuodesta saattaa tulla vielä parempi. –Kuolleiden määrä on jäämässä 200:n nurkille, kertoo poliisitarkastaja Heikki Ihalainen Poliisihallituksen liikenteen vastuualueelta. –Liikenteessä loukkaantuneiden määrä oli puolestaan viime vuonna noin 5 500. Luku on pienentynyt sadoilla henkilöillä lähes vuosittain. Samansuuntaisia ovat tieliikenteen alkoholionnettomuuksia kuvaavat käyrät. Menneillä vuosikymmenillä rattijuopumukseen liittyvissä onnettomuuksissa menehtyi vuosittain jopa sata ihmistä. Viime vuosina luku on ollut 50:n luokkaa ja viime vuonna vain 36. Heikki Ihalaisen oma yleiskäsitys on, että liikennekäyttäytyminen on entistä fiksumpaa. –Esimerkiksi moottoriteillä ei enää juurikaan ajeta järjettömiä ylinopeuksia tai toisen takapuskurissa kiinni. Kaaharit alkavat olla poikkeustapauksia. –Sillä on varmasti ollut vaikutusta, että tieliikenteen nopeudet ja niiden valvonta ovat olleet niin paljon esillä julkisuudessa. Kiinnijäämisen riski on suuri. Ennalta ehkäisevien valvontakameroiden lisäksi melkein jokaisessa poliisiautossa on tutka. Motoristien onnettomuuksissa iso pudotus Vasta ajokortin saaneet nuoret ovat tavanneet olla liikenteen riskiryhmä. Poliisitarkastaja Heikki Ihalainen tuumaa käsityksen pitävän yhä paikkansa ainakin osittain. –Nuorten liikennekäyttäytyminen on parantunut, mutta varsinkin nuorilla miehillä tietty riskinotto on osa aikuistumisprosessia. He telovat itseään liikenteessä etenkin kesäaikaan. Ihalaisen mukaan nuorten alkoholinkäytön vähentyminen, ajokoulutuksen kehittyminen ja mopokorttien käyttöönotto ovat kuitenkin vähentäneet kolarimääriä. Motoristien liikennekäyttäytymisessä on tapahtunut suorastaan ihmeparantuminen. Takavuosina taustapeiliin ilmestyneitä ja saman tien ohi suhahtaneita kaksipyöräisiä kiihdyttimiä ei juuri tien päällä enää tapaa. Moottoripyöräilijöiden tieliikennekuolemien määrä on enemmän kuin puolittunut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Loukkaantuneiden määrä on laskenut 40 prosentilla. –Viime vuoden positiivisia lukuja selitettiin kesän kylmällä säällä, mutta sama myönteinen meininki jatkui nyt toukokuussa, joka oli ennätyslämmin, Heikki Ihalainen toteaa. –Syynä saattaa olla motoristiporukan ikääntyminen ja samalla rauhoittuminen. Asenteet ovat tasaantuneet. Vaikutusta on varmaan ollut myös luokituksella, sillä, ettei kortin saanut nuori heti pääse korkeatehoisen pyörän puikkoihin. Vakionopeudet tasoittavat liikennevirtoja Vähemmän kultaisella 1960-luvulla onnettomuustilastot olivat paljon rumempia. Vaikka autokanta oli pieni, esimerkiksi vuonna 1966 tieliikenteessä kuoli yli tuhat ihmistä. Määrä on viisi kertaa suurempi kuin vuonna 2017. 1960-luvulla kansalaiset olivat vasta siirtymässä oman auton rattiin hevospelien ja polkupyörien satuloista sekä junien ja bussien penkeiltä. Siksi tarvittiin koko kansan iskulauseiksi tiivistynyttä liikennevalistusta. "Yhteispelillä se sujuu, yhteispelillä se käy", rallatteli Kipparikvartetti vuonna 1965. "Ennakoi tuleva tilanne", neuvoivat Kai Lind ja Ragni Malmstén vuonna 1969. Valistaja oli Tapaturmantorjunta-yhdistyksen liikennejaos eli Talja. Nyt sen työtä jatkaa Liikenneturva. –Nykyään suurin osa liikenteestä sujuu mallikkaasti. Tieliikenteessä kuolleiden määrässä ollaan nyt 1940-luvun tasolla, vaikka autokanta on siitä ajasta monikymmenkertaistunut, summaa suunnittelija Jyrki Kaistinen Liikenneturvan liikennekasvatusyksiköstä. –Tämä iso kuva jää vähän pimentoon, koska onnettomuudet hallitsevat otsikoita. Yksi liikennevirtoja tasaava tekijä saattaa olla vakionopeudensäädin. Edes entiselle iskelmälaulajalle ei tule mieleen vakioida vauhtiaan tolkuttomiin lukemiin. Vetoketjuperiaate on sisäistetty Autoilijat ovat vihdoin alkaneet sisäistää liikennevalistuksen 1960-luvun oppeja ja muiden maiden käytäntöjä. Monella suomalaisella on nykyään autoilukokemusta ulkomailta. Esimerkiksi niin sanottua vetoketjuperiaatetta sovelletaan kohtalaisen hyvin. Se tarkoittaa muun muassa tilannetta, jossa kaksi kaistaa kaventuu yhdeksi, ja sille ajetaan molemmilta kaistoilta joustavasti vuorotellen. –Silti parannettavaa on aina. Esimerkiksi omalle kaistalle paluu tehdään ohituksen jälkeen joskus turhan äkkinäisesti niin, että turvamarginaali jää kovin pieneksi, Jyrki Kaistinen huomauttaa. Hänen mukaansa autoilijoiden nopeuksista lähinnä taajamissa muistuttavat hymynaamat ovat toimineet välittömän palautteen välineinä hämmästyttävän hyvin. –Se on sikäli yllättävää, että saman palautteen kuljettaja saisi oman autonsa nopeusmittarista, Kaistinen hymähtää. Hyvin mielenkiintoisena ja haastavana suunnittelija pitää tulevaisuuden liikennevisiota. –Tulevaisuus tarkoittaa erivauhtisten kulkuvälinemuotojen lisääntymistä. Tulee lisää sähköpolkupyöriä ja uusia automaattiohjautuvia autoja. Sekaliikenne kasvaa, mutta kaikille välineille ei voida rakentaa omia väyliä. Isoissa kaupungeissa annetaan tietä Kuljetusliike Kalevi Huhtalan yli 25-metrinen yhdistelmäajoneuvo ohittaa valtatie 8:lla Olkiluodon liittymän. Se on ruuhka-aikana hankala risteys niille autoilijoille, jotka yrittävät kääntyä ydinvoimalan suunnasta vasemmalle eli Poriin päin. Katkeamattomista jonoista on vaikeaa löytää rakoa, johon pujahtaa. –Ajatelkaa, mitä se onkaan tällaisen yhdistelmän kanssa, kuljettaja Jarmo Jerkku hymähtää. Ylipäätään muut tienkäyttäjät suhtautuvat kasvavaan raskaaseen liikenteeseen myönteisesti, mutta poikkeukset vahvistavat säännön. Jerkku ihmettelee, miksi jotkut autoilijat jättävät tyhjät ohitussuorat käyttämättä. Sen sijaan he saattavat kiihdyttää rinnalle vasta sitten, kun edessä on mutka, mäki tai vastaan tuleva auto. –Myös ohituskaistan päättyessä joillakin on taipumuksena tunkea kovalla nopeudella ohi vielä viime tingassa, kuljettaja jatkaa. –Helsingissä liikenne sujuu. Kun siellä laittaa vilkun päälle kaistan vaihtamisen merkiksi, niin tilaa tulee. Suuret liikennemäärät pakottavat joustavuuteen. Vakaviin onnettomuuksiin Jarmo Jerkku ei ole 34-vuotisella urallaan joutunut. Kerran perävaunu kuitenkin kaatui Merikarvialla. Kuljettaja sanoo syyksi oman ajovirheensä, liian äkkinäisen korjausliikkeen. Paluumatkalla Rauman satamasta valtatien liikenne ruuhkautuu Luvian paikkeilla. Edessä näkyy seisovia jonoja, punaisia autoja ja sinisenä vilkkuvia valoja. Pientareella on pahoin palanut henkilöauto. Aina on syytä muistaa, että liikenteessä on monta vaaraa edessä. Siksi valpas mieli on verraton turva. "Iso kuva jää pimentoon, koska onnettomuudet hallitsevat otsikoita." Jyrki Kaistinen Suunnittelija, Liikenneturva "Sillä on varmasti ollut vaikutusta, että tieliikenteen nopeudet ja niiden valvonta ovat olleet niin paljon esillä julkisuudessa. Kiinnijäämisen riski on suuri." Heikki Ihalainen Poliisitarkastaja, Poliisihallitus