Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Suosittu gynekologi Pentti Kilkku puhuu vastaanotollaan samaa kieltä rouvien kanssa – "Vuoden lopussa aion lopettaa työt"

Olit viisi kautta kaupunginhallituksessa. Oletko kaivannut nuijan varteen ja tehnyt ikävissäsi kotona päätöksiä päivän ruokatarjoilusta? –Ei minulla ole ollut päivääkään ikävä politiikkaan. Muutosta on helpottanut se, että olen edelleen pitänyt vastaanottoa kolmena päivänä viikossa. Lisäksi minulla on valtava määrä hyviä kirjoja lukematta. Meillä on sellainen jako, että minä en tule keittiön puolelle, kun en pärjäisi vaimolleni siellä, ja vaimoni ei tule vastaanoton puolelle, koska luulen, että pärjään lääkärin hommissa vähän paremmin toistaiseksi. Se on toiminut hyvin, on oltu yhdessä 50 vuotta ja tänä vuonna tuli 45 yhteistä avioliittovuotta täyteen. Olet koulutukseltasi gynekologi ja vastaanottoasi suositellaan edelleen esimerkiksi somessa. Mihin suosiosi perustuu? –Vaikea sanoa, en edes tiennyt olevani suositeltu. Taustalla lienee se, että pääsemme rouvien kanssa samalle tasolle, puhumme samaa kieltä. Yritän välttää vieraskielisiä sanoja tai lääkäritermejä, olen porilainen, tunnen ihmiset ja murteet. –Ammatissani auttaa huono muisti. Kun vastaanoton ovi menee kiinni, en muista mitään. Työasiat eivät kulje mukana, enkä kaupungilla vastaan tullessa paljasta eleellä tai katseella, että tuossa on nyt minun potilaani. Asiat, joita vastaanotolla käydään läpi, ovat niin intiimejä ja yksityisiä, että luottamuksen suhteen se on joko nolla tai sata. –Sain tärkeän opin vuonna 1976, kun naistenklinikalle menin. Eräs kollega sanoi, että kun rouvat tulevat ja kertovat vaivoistaan, niin he ovat kuule Pentti usein oikeassa. Henkinen kynnys tulla gynekologille on jo valmiiksi niin korkea eikä sinne turhaan tulla, ja toisaalta, kun potilaat kertovat vaivastaan, diagnoosi on jo melkein siinä puheessa. Tutkimus vain varmistaa sen. Aika määrätietoisesti pyrin auttamaan ihmistä. Ylimääräinen lepertely ei siihen kuulu, se ei ole luontaista minulle. En esiinny vastaanotolla. Olet ollut aina vastuullisissa pesteissä. Ahdistaako koskaan? –Ei. Taatani sanoi aikoinaan, että poika älä murehdi asioita, joille et mitään voi, varsinkaan jos ne eivät kuulu sinulle. Se oli hyvä neuvo. Kun on ollut harmillisia kokouksia tai töissä ongelmia, menin merenrannalle istumaan, olin hiljaisuudessa ja katselin, se rauhoitti heti. Ja tietenkin liikkuminen ja kuntoilu kannattaa, silloin on fyysisesti väsynyt ja uni tulee hyvin. Harvoin on tarvinnut öitä valvoa. Meillä on vaimoni kanssa ollut alusta alkaen sellainen sopimus, että työasioista emme keskustele kotona. Jos on murheita, ei yhtään auta, että kaksi ihmistä murehtii niitä. Kyllä yhden ihmisen pitää selvittää huolensa ihan itse, ei sitä voi kenenkään puolesta tehdä. Mikä on stressaamattomuutesi salaisuus? –Olen hyvin onnekas. Olen lähtöisin hyvin vaatimattomista oloista. Olen käynyt kansakoulun ja oppikoulun Porissa, sain opiskella yliopistossa ja väitelläkin vielä. Olen siitä kiitollinen. Minulla on henkisesti tyydyttävä ammatti, en ole koskaan hampaat irvessä mennyt töihin. Ja totuus on, että onhan se tuonut myös sellaisen elintason, että ei ole tarvinnut miettiä, onko meillä varaa. Myös avioliitto on ollut enemmän kuin hyvä, meillä on kolme poikaa ja kaikki hyvin. Vaikka lähtökohdat olisivat olleet toisenlaisetkin, en tiedä voisiko tästä paremmaksi pistää. Edellytän omilta lapsiltani myös, että ollaan ahkeria, ei saa löydä läskiksi. Mitä aiot seuraavaksi? –Aion lukea loppuun Alku -teoksen Dan Brownilta. Hän on oikeastaan ainut jännityskirjoittaja, jota siedän. Philip Roth on meikäläisen lempikirjailija. Vuoden lopussa aion sulkea vastaanottoni ja lopettaa työt. Luulen, ettei se tule olemaan minulle ongelma. Jatkan harrastuksiani, kuten kuntosalilla käymistä ja meidän vanhojen äijien mukavia tapaamisia. Meillä on lisäksi asunto Kuuminaisissa, siellä riittää kesätöitä. Lapsenlapsia on neljä ja poikani asuvat kaikki lähellä, sekin tuo mukavaa touhua. Mistä haaveilet? –Kunhan saisi terveenä olla. Terveyteensä voi myös itse vaikuttaa, ei kaikki ole perintötekijöistä kiinni. Se on jännä juttu. Pohjanmaalla ruotsinkielisillä ja suomenkielisillä pohjalaisilla on samat perintötekijät, mutta ruotsinkieliset pohjalaiset elävät pidempään. Eikä syynä taida olla kieli, vaan erilainen sosiaalisuus. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ruotsinkieliset ovat usein sosiaalisempia ja tekevät enemmän yhdessä asioita. Sitä kannattaisi koittaa.