Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Älä opeta lasta tottelemaan, opeta hänet ajattelemaan – Perhetyöntekijä neuvoo, kuinka toimia, kun lapsi jää porukan ulkopuolelle tai hukkaa jatkuvasti tavaroitansa

Yhteiskunta on muuttunut, mutta kasvatus on perhetyöntekijä, kasvatusbloggaaja Tiia Trogenin mielestä jäänyt jälkeen. Trogen sanoo, että lapsia ei pidä opettaa tottelemaan, vaan ajattelemaan. –Kasvatus on aika paljon sitä, että aikuiset sanovat, mitä lasten pitäisi tehdä ja kun lapset eivät tee, aikuiset ajattelevat, että tottelemattomuus pitää kitkeä rangaistuksin. Tai sitten aletaan palkita lasta vanhemman toivomasta käytöksestä, vaikka tärkeintä olisi, että lapsen oma sisäinen motivaatio ja ajattelutaidot kehittyisivät, jotta lapsi pärjäisi elämässään, hän kuvaa ristiriitaa. –Kun lapsi on opetettu ajattelemaan itse, hän ei heti tottele kaikkea eikä mene lauman mukana, vaan osaa ajatella kriittisesti. Ajattelutaidot estävät lasta joutumasta vaikeuksiin ja auttavat häntä myös aikanaan selviämään teini-iän haasteista, Trogen sanoo. Hänen oma lapsensa kysyi viisivuotiaana päiväkodissa aikuisilta jatkuvasti "miksi?" –Olen siitä tosi ylpeä. Uskon, että lapselle, joka osaa keskustella ja kysyä, on tulevaisuudessa hyvät vuorovaikutustaidot niin kavereiden, työkavereiden kuin puolison kanssa. Trogenin mielestä on hyvä suunta, että päiväkodeissa ja koulussa on alettu ottaa lapsia yhä enemmän mukaan päätöksentekoon. Päiväkodeissa järjestetään esimerkiksi lasten kokouksia. Lapsen ei pidä antaa päättää kaikkea Ajattelemaan opettaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen pitäisi antaa päättää kaikesta. –Rajat ovat tärkeitä lapsen hyvinvoinnille. Loppujen lopuksi päätösvalta ja vastuu on aina aikuisella, mutta lapsi on hyvä ottaa mukaan ajatteluprosessiin. Kun lapsi on ollut itse mukana tekemässä päätöstä, hän motivoituukin paremmin. Tilannetta voi Trogenin mukaan verrata työelämään: jos pomo määrää tylysti jonkin työn, kuinka innokas olet tottelemaan? Jos pomo kuuntelee ja huomioi mielipiteesi, olet todennäköisesti motivoitunut työntekijä. Mitä lapsi voi itse päättää? –Lapsi voi päättää asioista, jotka vähän haastavat hänen taitojaan, mutteivät tuo stressiä. Jokainen vanhempi on oman lapsensa asiantuntija. Ajattelukyvyt ovat eri lapsilla ja eri-ikäisillä hyvin erilaisia. –Jos kaupassa kysyy lapselta, mitähän me ostettaisiin, se aiheuttaa lapselle ylimääräistä stressiä. Lapsi voi vaikka päättää siitä, laittaako hän päälleen vanhemman tarjoaman keltaisen vai sinisen paidan. Kun lapsi ei tahdo lähteä ulos, pohtikaa säätä Monelle vanhemmalle tuttu tilanne: ollaan lähdössä kotoa, ja vanhempi sanoo lapselle kymmenen kertaa, että pue päälle. –Lakkaa käskemästä ja mene lapsen mukaan tilanteeseen. Pohtikaa, minkähänlainen ilma siellä on? Mitähän silloin pitäisi laittaa päälle? Yhdessä ei ole tarkoitus pohtia aina, vaan tilanteissa, joissa vanhempi näkee hyvän tilaisuuden harjoitella. –Yhdessä pohtiminen on vaivalloisempi tapa kuin sanoa, että jos et pue, et saa peliaikaa tai jäät tänne sitten yksin, jolloin pelataan lapsen pahimmilla peloilla. Totta kai lapsi silloin pukee. Kuinka nopeasti se aika tulee, ettei vanhemman tarvitse enää koko ajan komentaa? –Riippuu lapsen iästä, montako toistokertaa hän tarvitsee. Ajattelemaan opettaminen kyllä maksaa itsensä takaisin: tulee päivä, jolloin ei tarvitse enää sanoa yhtä monta kertaa samasta asiasta. Trogen sanoo, että on olemassa ulkoisia motivaattoreita ja sisäistä motivaatiota. Sisäistä motivaatiota on jo pienellä lapsellakin. –Lapsi ei oppisi ikinä edes ryömimään, ellei hänellä olisi sisäsyntyistä halua tehdä asioita. Kun pyydät lasta tekemään jotakin ennemmin kuin käsket, lapsen motivaatio paranee ja samalla paranee myös aikuisen ja lapsen yhteys. Huumori auttaa lasta oppimaan Ajattelemista kehittävien pohdintojen ei tarvitse olla vakavia. Päinvastoin: lapsi oppii parhaiten leikin kautta. –Huumori auttaa lasta oppimaan. Keskustelut voivat olla ihan hassuja. Kouluikäisetkin tykkäävät hassuttelusta. Trogen antaa esimerkin: Jos lapsen on vaikea lähteä ulos, lapsi voi vaikka pukea vaatteet ylleen siinä järjestyksessä kuin itse haluaa. –Välilä olen leikkinyt poikani kanssa "Arvaa, minkä vaatteen laitan seuraavaksi päälle -leikkiä". Tietysti se menee niin, että jos sanon sukat, hän laittaa alushousut. Lopputulos on kuitenkin se, että lapsi on lopulta pukenut ja pääsemme lähtemään. Lapsen toiminnalle on aina sisäinen syy Esimerkki: Lapsi rikkoo kerta toisensa jälkeen leikkiautoja, koska hajoamista on niin jännä katsella. Mitä tehdä? –Jos huomaa lapsen olevan sellainen, että hän tykkää rikkoa tavaroita, häntä voi ohjata purkamaan tai rikkomaan joitakin tavaroita ihan luvalla, jos lapsi haluaa nähdä, mitä asioiden sisällä on. Purettavaksi tai hajotettavaksi voi sopia esimerkiksi jo valmiiksi rikkinäinen lelu tai käyttökelvoton vhs-laite. Lapsen voi myös antaa purkaa metsässä kasoja tai auttaa häntä vaikka vaarin autotallissa kasaamaan ruuveista ja laudoista jotakin. –Lapsella on tarpeita, ja niihin pitäisi löytää rakentava ratkaisu. Tätä kutsutaan uudelleenohjaukseksi. Jos lapsi heittää sisällä palikoita, lapsi voidaan siirtää ulos ja antaa hänelle pallo, jolloin heittelyn tarve täyttyy. Lapsen ulkoisella toiminnalla on aina jokin sisäinen syy, ja meidän pitää löytää ratkaisu siihen sisäiseen syyhyn. Ehdoton kieltäminen ei välttämättä täytä lapsen sisäistä tarvetta, vaan lapsi voi alkaa tehdä vastarintaa. Jos lapsi rikkoo leluja suuttuessaan, tarvitaan pysähtymisen taitoa. –Sitä voi kehittää itsesäätelyharjoituksilla: hengitys-, aisti-, mindfulness- ja joogaharjoituksilla. Niillä saa impulsiivisuutta hallintaan. Kun yksi lapsi jätetään porukasta ulos, pohtikaa näitä Esimerkki: Lapsi jättää toistamiseen jotakin kaveria leikkien ulkopuolelle ja pilkkaa tätä – saadakseen suosiota muilta kavereiltaan. Mitä tehdä? –Tässä tarvitaan tunne- ja empatiataitoja. Aikuinen voi miettiä yhdessä lapsen kanssa, miltä ulkopuolelle jätetystä tuntuu: "Jos olisit itse siinä tilanteessa, miltä sinusta tuntuisi?" Lapsi saattaa käyttäytyä näin, koska hän pelkää jäävänsä itse ulkopuolelle. –Lapsen kanssa on hyvä miettiä yhdessä myös sitä, miten saisi kaverit mukaan siihen ajatukseen, ettei ole hyvä jättää yhtä lasta porukan ulkopuolelle. Voisi olla hyvä pitää kokous, jossa olisivat paikalla lapset ja vanhemmat miettimässä yhdessä, mitä voitaisiin tehdä. Trogenin mukaan ei kehitä lasten ajattelua, jos aikuiset vain määräävät, että nyt te leikitte myös sen yhden ulkopuolelle jätetyn kanssa. Rankaiseminen ei auta unohtelevaa lasta Esimerkki: Lapsi hukkaa jatkuvasti tavaroitaan, esimerkiksi kännykkäänsä. Mitä tehdä? Tiia Trogen sanoo, että tässä tapauksessa on kyse pysähtymis- ja huolehtimistaidoista. –Jos lasta rangaistaan unohtamisista niin, että lapsi jätetään vaille jotakin kivaa, se ei auta lasta muistamaan, koska häneltä puuttuu tavaroista huolehtimisen taito. Trogen ehdottaa pohtimaan lapsen kanssa: Voisiko kännykän laittaa kiinni jollakin nauhalla tai lompakkoketjulla lapsen vaatteeseen? Yhdistetäänkö puhelin vanhempien puhelimeen niin, että vanhemmat voivat paikantaa sen, jos laite menee hukkaan? Tai voisiko lapsi opetella muistilistan: aina, kun lähden kaverilta, tarkistan, onko minulla kaikki nämä mukana? Voisivatko lapsen kaverit muistutella toisiaan? –Yleensä kaveriporukan lapsilla on erilaisia ominaisuuksia: yksi on muistuttelija, ja joku muu vaikka innostaja. Tiimityöt kehittävät kaveri- ja empatiataitoja. Mitä hyötyä on muiden kanssa leikkimisestä? Esimerkki: Lasta jännittää lähestyä muita lapsia, vaikka hän haluaisi leikkiä heidän kanssaan. Mitä tehdä? –Lasta ei kannata työntää porukkaan, että mene nyt vain sinne – olepas rohkeampi. Voi miettiä lapsen kanssa, mikä hyötyä siitä on hänelle, jos hän menisi leikkimään muiden lasten kanssa? Mistä lapsi saa rohkeutta – voisiko se olla jokin tavara tai laulu? Omalla lapsellani oli näkymätön rohkeussormus, ja kun hän ajatteli sitä, hän sai voimaa. Aikuinen voi myös suunnitella lapsen kassa, millä pienillä askelilla lapsi voisi lopulta päästä leikkimään muiden mukaan. –Lapset kuitenkin yleensä toivovat, että he saisivat leikkiä toisten kassa. Mutta lapset ovat hyvin erilaisia: jotkut stressaantuvat monista leikkikavereista, ja he tykkäävät ehkä leikkiä yhden kanssa tai joskus yksinkin. Kaikkien ei tarvitse leikkiä kaikkien kanssa. Kunnan työtekijä, joka muun muassa tukee vanhemmuutta ja on apuna lasten hoidossa ja kasvatuksessa. Tiia Trogen työskentelee Espoossa. Perhetyön tavoite on auttaa lapsiperheitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat ehtivät kasvaa. Perhetyö on sosiaalihuoltolain mukainen palvelu. Perhetyön palveluiden käyttäminen ei vaadi lastensuojelun asiakkuutta, mutta myös lastensuojelun asiakkailla on perhetyöhön oikeus.