Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Espoon porilaisin muija, Frida Steiner, on nainen Villa Karhun ilmeen takana

Kun Frida Steiner , 46, kuuli, että Poriin saadaan asuntomessut, hän meni niin sanotusti innosta ympäri. Minun kotikaupunkini! –Pidin kauheeta ääntä, että kuinka hienoa se on. Espoon porilaisin nainen halusi kantaa kortensa kekoon. Siihen tuli tilaisuus parkkipaikalla Porin Tikkulassa, kun Frida tapasi ystävänsä, Porin Kontti-päällikön Nina Tulen . Tuli syttyi heti, olihan SPR:lle tarjottu messukohdetta. –Nina sanoi, että olet yhteydessä SPR:ään ja tulet meille laittamaan sisustuksen. Nyt messuvieraita odottaa Fridan toteuttama koti, joka on sisustettu Konttiin lahjoitetuilla tavaralla. Työ on loppusuoralla, mutta millainen on nainen sisustuksen takana. Frida syntyi keskimmäiseksi lapseksi Marjatta ja Mauri Steinerin tyttökolmikkoon. Vanhimmalla siskolla Maarialla (1970- 2012) ja Fridalla oli vain vuosi ikäeroa. Nuorin, Anna, syntyi 1975. –Asuimme maalla Leppäkorven Alikartanossa. Vedettiin Maarian kanssa kumisaappaat jalassa pitkin maita ja mantuja ja myytiin toisillemme ketunleipiä. Maariasta tuli Fridan paras kaveri, koska naapuristossa ei juuri ollut muita lapsia. –Kun Maarialla alkoi koulu, minä suutuin. Lähtee kouluun ja jättää mut yksikseni. Sitä paitsi Maaria oli todella innostunut koulusta. Oli todella ärsyttävää, kun hän teki läksyjä, enkä saanut häneltä aikaa. Frida nauraa, että Alikartano, nykyinen päiväkoti Untuva, oli suvun kolhoosi. –Alikartano oli alun perin isovanhempieni paikka. Kun olin lapsi, me asuimme toisessa ja isän veli, Harri, toisessa päässä. Välillä siellä asui tätinikin. Lapsuus oli onnellista aikaa. Frida lauloi muun muassa Sävelsirkuissa. –Me kaikki siskokset kävimme laulamassa. Jos joku kuoro lähti reissuun, liityin siihen. Omimmalta tuntui kuitenkin tanssi. Frida on Liisa Nojosen tanssikoulun tyttöjä. Hän oli mukana, kun tanssikoulu putsasi pöydän Kuopio tanssii ja soi -tapahtuman SM-kilpailuissa 1984. –Että ollaan tässä melkein Suomen mestari, vaikka ryhmässä tanssittiinkin. Nykyään valokuvaajana ja sisustussuunnittelijana työskentelevä Frida on freelance. Valokuvaajan työ ei kuitenkaan ole hänen ensimmäinen ammattinsa. –Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin Kauhavan yrittäjäopistoon. Olisin halunnut jatkaa kauppakorkeakouluun, mutta kun en päässyt, lähdin Pariisiin. Opiskelin siellä markkinointia ja kansainvälistä kauppaa amerikkalaisessa yliopistossa Schiller International Universityssa. Pariisissa meni 3,5 vuotta ja markkinointityössä Euromasterilla, entisellä Rengas-Steinerilla, 7 vuotta. Seuraavaksi Frida perusti sisustusliikkeen Tampereelle. Yrittäjyyden ohessa hän opiskeli sisustussuunnittelijaksi ja visualistiksi. Kohta hänellä oli liike myös Riihimäelle. –Mulla oli kaksi lasta ja kaksi putiikkia. Jossain vaiheessa tajusin, että nämä palikat eivät toimi eikä aika riitä. Frida lopetti liikkeet ja muutti Espooseen. Kuusi vuotta sitten Fridan elämä muuttui taas. Hän aloitti blogin ja sai ensimmäisen järjestelmäkameransa. –Hurahdin valokuvaamisen täysin. Opiskelin ensin Helsingissä ja jatkoin Sataedussa Nakkilassa valokuvaajan ammattitutkintoon. Noihin aikoihin liittyy myös suuri suru. Rakas sisko Maaria menehtyi vaikeaan sairauteen vuonna 2012. Menetys hitsasi koko perheen entistä tiiviimmäksi. –Mua lohdutti tosi paljon se, että pystyimme puhumaan Maarian kuolemasta hyvin avoimesti. Se on ollut perheemme vahvuus. Frida miettii, ettei ikävästä toivu ikinä. Suurin suru helpottaa, kun asiaa työstää. Mutta aikaa se vie. Nuoren ihmisen kuolema tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. –Maarialla on aina paikka sydämessäni. Kun Fridalla oli vielä henkinen suruviitta yllään, hän kävi Helsingissä Naisten messuilla myymässä käsitöitään. –Vieressäni istui nainen, jota en tuntenut. Yhtäkkiä hän sanoi minulle, että siskollasi on kaikki hyvin. Silmiini nousivat kyyneleet ja olo oli tosi huojentunut. Frida on uskaltanut tarttua muutokseen. Mistä rohkeus lähtee? –Jos jotain haluaa, sen eteen pitää tehdä työtä. Totta kai muakin pelottaa hypätä tuntemattomaan. Sanoin itseni irti Kodin Ykkösestä, että pääsin opiskelemaan intohimoani, valokuvausta. Hän uskoo ja tietää, että elämän kantaa. –Ei siitä monta vuotta ole, kun opiskelin valokuvaajaksi ja nyt saan sillä leivän pöytään. Tuleeko Espoon porilaisimmasta naisesta joskus taas porilainen? –Pori on ihana kaupunki. Pääkaupunkiseudulla menee tunti, kun ajelet johonkin suuntaan. Porissa ajat kaupungin läpi viidessä minuutissa ja aina löytyy parkkipaikka. Mutta se paluumuutto? –Voi olla, että joskus muutan takaisin länsirannikolle. Lue lisää juttuja Asuntomessuista ja muista Porin superkesän tapahtumista 20. kesäkuuta ilmestyvästä Superkesä-lehdestä. Vieressäni istui nainen, jota en tuntenut. Yhtäkkiä hän sanoi minulle, että siskollasi on kaikki hyvin. Silmiini nousivat kyyneleet ja olo oli tosi huojentunut.