Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Legendaarinen ravintola kelluu yhä Reposaaressa ja odottaa uutta kukoistusta – "Sanotaanko, että ei mulla ole mitään vahvoja ei-fiiliksiäkään Lautan suhteen"

Reposaaren laiturissa tulee vastaan tuttu ilmestys. Hieman rapistuneena ja auringon polttamana, mutta silti erittäin tunnistettavana: nuoruuden tuttavuushan se siinä. Kevyet kesälaineet lipovat ponttoonialustaa kuin sen ihanan pojan suudelma huulen kaaria kesäillassa. Ihan punastuttaa. Parikymmentä vuotta sitten Lautta purjehti Porin Etelärantaan. Ja vuonna 2010 sen taru oli lopussa. Keskustelu siitä, oliko Lautta ruma vai kaunis päättyi lopulta siihen, että kelluva ravintola päätyi suolaisemmille vesille. Entinen lautturi, nykyinen tutkimusjohtaja Wille Raitolampi sanoo viimeksi seisoneensa Lautan kannella vuosi sitten kesällä. –Ja arvaa mitä? Joka kerta kun käyn siellä mun persoona muuttuu. Se vanha Wille tulee näkyviin. Sellainen avoin, vahvasti luottava, ulospäin suuntautunut, sanavalmis, vitsikäs, jopa yli-itseluottava Wille, jolla on vahva kokemus siitä, että on mahdollista olla oman onnensa seppä. Sitä puolta minussa en tavoita missään muualla. Tiedän myös, että meidän vanhat työntekijämmekin käyvät siellä välillä. 1990-luvulla Lautan ruorissa seisoi nuori mies. Mies, jolla oli kumouksellinen visio. Hän halusi muuttaa ravintolaa käsitteenä. Ravintolan ei kuulunut olla vain paikka, jossa vahditaan pukeutumista ja käyttäytymistä. Jossa asiakas on enemmän ravintolaa varten kuin ravintola asiakasta varten. Nuoren Raitolammen mielestä tähän oli tultava muutos. Hän halusi, että ravintola olisi hauska ja kiva paikka, jonne tultaisiin rennon ja mukavan fiiliksen vuoksi, ei nälän tai janon ajamina. Fiiliksen synnyttämiseksi Raitolammella oli pettämätön resepti: jos työntekijät olisivat samalla tasolla asiakkaidensa kanssa ja heillä olisi keskenään kivaa, niin hyvä meininki heijastuisi myös takaisin päin. Kun myy fiilistä, juomat myyvät itsensä siinä lomassa. Kävikö siinä lopulta niin? –Meillä oli verkossa silloin viimeisinä aikoina sellainen kampanja, kuin Pelastakaa Lautta. Kun sitten aloin käymään asioita läpi, huomasin, että sinne oli tullut 1400 kommenttia. Ne kommentit saivat mut vakuuttuneeksi, että se mitä me lähdettiin Lautalla testaamaan, niin ne kommenttien jättäjät olivat tajunneet juuri tämän meidän jujun. Uskon nyt, että Lautan tehtävä tuli täytettyä. Mulla on pelkästään positiivisia fiiliksiä siitä. Ei se Lautta ollut koskaan mulle se kipukohta, vaan se muu häly siinä ympärillä. Ehkä Pori ei ollut vielä silloin valmis. Raitolampi omistaa Lauttansa edelleen. Hän saa tasaisen epätasaisesti yhteydenottoja kiinnostuneilta ostajilta, mutta varsinaista tarjousta ei ole kuitenkaan koskaan tullut allekirjoitettavaksi saakka. –Kai ne ovat olleet sellaisia keväthuumauksessa tehtyjä ideointeja. Mutta on Lautalle suunniteltu milloin ravintolaa, kahvilaa, kesäteatteria, todella monen näköistä käyttöä. Itselläni Lauttaan liittyy todella vahvoja muistoja ja sen henki on mulle jotakin sellaista, mitä ei tahtoisi kenen tahansa päästää tässä ajassa sössimään. Kaiteet kaipaavat uusimista. Pinnat remonttia. Mutta jotakin tapahtuu. Raitolampi on nyt ostanut Kiinasta mittarin ponttonien kunnon mittaamista varten. –Ehkä tämä on se eka askel. Runko on kuitenkin ehjä. Sanotaanko, että ei mulla ole mitään vahvoja ei-fiiliksiäkään Lautan suhteen. Hänen ajatuksensa ovat viime aikoina askaroineet kelluvien juhlatilojen ja asuntojen suunnilla. Pääkaupunkiseudulla maa on kallista. Tulisiko Lautasta kenties kelluva juhla- ja kokoustila? Se on pohdinnassa. Myös kirjan kirjoittaminen Lautasta ja fiiliksen tallettamisesta on ollut esillä entisten lauttureiden kesken. –On pohdittu, että olisiko sen muoto sitten kirja vai dokumentti vai mikä. Mutta jotenkin se Lautan tapa tehdä asioita on meistä säilyttämisen arvoinen. Toisaalta luontevin tie Lautan jatkolle olisi ravintolatoiminnan jatkaminen. –En tiedä, haluaisinko enää itse palata ravintolabisnekseen. Koen, että se on ehkä nuorempien heiniä. Mutta voisin olla neuvonantaja tai omistajataho, jos joku muu haluaisi hoitaa sen varsinaisen pyörittämisen. Mutta sitä mä haluaisin kysyä, että tarvitaanko Lauttaa siellä Porissa enää? Oletteko tyytyväisiä? Lauttavuosina Raitolampi kumppaneineen teki ehdotuksia Etelärannan elävöittämisestä. Nyt Jokikeskussuunnitelmia on alettu toteuttaa ja punaiset betonit vihdoin jyrätty rannasta. Raitolampi sanoo, ettei ole erityisemmin seurannut Porin muutoksia. Ristiriitaiset tunnelmat kaupunkia kohtaan pitävät edelleen Raitolammen sisuksissa majaansa. Hänellä on kuitenkin yksi näkemys takataskussaan. Kokemuksen äänellä lausuttuna. –Porissa päättäjät eivät ole riittävän selvästi sisäistäneet sitä, että jos Etelärannassa on nyt esiintymislava, se itsessään ei vielä tee sinne elämää. Jonkun pitää mennä sinne lavalle ja tehdä jotakin kiinnostavaa. Ilmapiiri, jossa joku haluaa astua yleisön eteen ja vaikka lausua kaikki pöytälaatikkoon kirjoittamansa runot, on paljon tärkeämpi kuin se, onko tarjolla riittävän iso lava, missä ne voisi lausua. Lava kyllä löytyy, jos halua on. Kannattaisi siis olla enemmän huolissaan siitä, onko ihmisillä halua ja sitten vasta keskittyä sen lavan rakentamiseen. Tätä ilmapiiriä, tätä halua ei osata kannustaa ihmisistä ulos.