Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

"Monella mielenterveyspotilaalla hoito tarkoittaa sitä, että uusitaan vain reseptit"

Olet ollut jo pitkään töissä Hyviksellä. Mikä paikka se oikein on? –Porin Valtakadun varrella sijaitseva Hyvän mielen talo eli Hyvis on matalan kynnyksen kohtaamispaikka mielenterveys- ja päihdekuntoutujille sekä yksinäisille. Saamme rahoituksen toimintaamme Stealta eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta. Koen, että toimintamme on todella tärkeää, sillä meillä on vuosittain yli 8000 käyntikertaa. –Kaikkein tärkein toimintamuotomme on vertaistuen ja seuran tarjoaminen. Tänne voi tulla vain olemaan ja jutustelemaan. Meillä kokoontuu myös erilaisia ryhmiä. Vertaisuus auttaa jaksamaan, mutta kaikki eivät halua keskustella mielenterveyteen liittyvistä pulmista, vaan he menevät mieluummin virkistäytymään levyraatiin, bingoon tai tietovisaan. –Järjestämme myös paljon retkiä etenkin näin kesällä. Myös teatterissa on käyty, mutta tämä toiminta alkaa hiipua osallistujakatoon. Kävijöissämme on paljon miehiä, eikä teatteri oikein tunnu kiinnostavan heitä. Sen sijaan sähly on miesten suosiossa. Sählyporukamme lähtee tänä viikonloppuna Tampereelle Mielenterveyden keskusliiton järjestämään turnaukseen, ja mielessä on kultamitalin kiilto! Viime vuonna joukkue jäi pronssille. Miten itse päädyit Hyvän mielen taloon töihin? –Sattuman kautta. Opiskelin sosiaalialaa, mutta olin töissä vanhustenhuollon puolella, kun pääsinkin Hyvikselle äitiysloman sijaiseksi vuonna 2003. Hyviksen taustalla toimiva yhdistys perustettiin 1971 ja kohtaamispaikka Valtakadulla avattiin 2000. –Toimin Hyviksellä vuoteen 2009 asti järjestösihteerinä, mutta sitten minut valittiin toiminnanjohtajaksi. Tässä työssä minulla on valitettavasti entistä vähemmän aikaa olla asiakkaiden parissa. Hallinnollisten töiden tekemiseen menee paljon aikaa. Millä tolalla mielenterveysasioiden hoito nykyään mielestäsi on? –Esimerkiksi meidän asiakaskuntamme, keski-ikäisten ja siitä vanhempien potilaiden hoito ei ole kovin hyvällä mallilla. Sairaalahoitoon on vaikea päästä. Monella hoito tarkoittaa ainoastaan sitä, että käydään vain terveyskeskuksessa uusimassa lääkereseptit. Avohoidossa on myös todella huonokuntoisia potilaita. –Mielenterveysongelmiin varhainen puuttuminen ja asioiden tunnistaminen olisi tärkeää, samaten ennaltaehkäisy. Syihin pitäisi päästä käsiksi. Hoitamatta jättäminen tulee kalliiksi. Työsi on henkisesti raskasta. Miten rentoudut? –Olen luonteeltani introvertti, joten kaipaan vapaa-ajallani rauhaa ja hiljaisuutta. Luen kirjoja, katselen elokuvia ja koska meillä ei ole kesämökkiä, käyn mielelläni istuskelemassa Kallon kalliolla Meri-Porissa. Pidän myös matkustelusta. –Vietän aikaani myös perheen kanssa. Minulla on kolme lasta, joista nuorin, lukioikäinen Miska , asuu enää kotona. Mieheni Harri soitti nuorena bassoa Jussi Hakulisen bändissä, mutta hän on jo aikaa sitten jättänyt soittopuuhat. Hänen taiteellisuutensa on kuitenkin periytynyt Miko -pojallemme. Hänellä on oma Tyhjät tilat -niminen teatteriryhmä, jonka Raja -näytelmä tuli ensi-iltaan Anniksella perjantaina. Mikon edellisessä näytelmässä käsiteltiin nuoren ihmisen mielen järkkymistä. –Vanhin lapseni Dani asuu Ruotsin Skånessa, mutta hän harkitsee perheineen muuttoa takaisin Suomeen. Dani on koulutukseltaan biokemisti, mutta hän tutkii nykyään masennusta.