Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

"Joskus paikanpäällä on paljastunut, että arkussa lepääkin joku tuttava"

Yllä tumma palttoo ja valkoinen huivi. Päässä musta hattu. LC Pori Juhanan leijonaveljet sonnustautuvat aina arvokkaasti luottotehtäväänsä varten. He toimivat omaisten pyynnöstä vapaaehtoisina arkunkantajina hautajaisissa, joissa ei kantajia ole riittävää määrää omasta takaa. Kutsu käy säännöllisen epäsäännöllisesti, ei välttämättä edes ihan joka kuukausi. Joskus taas tilaisuuksia on parikin kertaa lyhyen ajan sisällä. –Suvut ovat käyneet pienemmiksi ja hautajaisten saattoväki on huvennut myös sen takia. Omaiset haluaisivat kuitenkin rakkaalleen arvokkaat hautajaiset. Siksi he saattavat turvautua meidän apuumme, kertovat leijonaklubilaiset Juhani Puurila , Jari Reunanen , Asko Virta ja Heikki Ruski . LC Pori Juhanan jäsenet ovat toimineet vapaaehtoisina kantajina jo lähes kymmenen vuoden ajan. Yhdistyksessä on parikymmentä aktiivia, ja kun kutsu hautajaisiin tulee, kysellään klubilaisilta, kuka pääsisi mukaan kantoavuksi. Osa klubilaisista on mukana vielä työelämässä, joten asiassa on välillä pientä järjestelemistä. Toisinaan klubilaisia tarvitaan paikalle vain vaikkapa kaksi, jos poisnukkuneen lähipiirissä on kantajia omasta takaa sentään jonkin verran. Välillä on tarpeen saada kaikki kuusi kantajaa leijonista. Ovatpa leijonaveljet olleet mukana sellaisissakin maahanpanijaisissa, joissa ei ole heidän lisäkseen ketään muuta saattoväkeä kuin ainoastaan sureva leski. Miltä tuntuu mennä vieraiden ihmisten hautajaisiin? –Kyllähän se aina on koskettavaa. Pyrimme käyttäytymään hautajaisissa mahdollisimman arvokkaasti ja osallistumme siunaustilaisuudessa virsien veisuuseen ja kaikkeen muuhun asiaan kuuluvaan, miehet kertovat. –Joskus paikanpäällä on paljastunut, että arkussa lepääkin joku tuttava. Silloin hautajaistilaisuus on vapaaehtoiselle kantajalle tavanomaista herkempi, Juhani Puurila tietää kokemuksesta. Siunaustilaisuuden jälkeen vapaaehtoiset kantajat lähtevät yleensä hautajaisista pois. Välillä tummiin pukeutunut herraseurue lähtee vielä keskenään kahville. Tapahtunutta on hyvä purkaa omalla porukalla. Kantajana toimimisesta leijonaklubilaiset perivät palkkion. Se ei kuitenkaan mene kantajille itselleen, vaan klubin muutenkin harjoittamaan hyväntekeväisyystoimintaan. LC Pori Juhana lahjoittaa muun muassa porilaisille peruskoululaisille keväisin hymypoika- ja hymytyttöpatsaita. Klubi antaa rahaa myös lääkäriambulanssin polttoainekuluihin ja tekee muitakin lahjoituksia erityisesti Porin seudulla. Kuten melkein kaikki kerho- ja yhdistystoiminta nykyään, myös lionsklubit kaipaavat uutta ja innostunutta jäsenistöä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin jäsenyyden saamista saattoi joutua odottamaan parikin vuotta, eikä sen saamisesta silloinkaan ollut takeita. –Minua leijonatoiminnassa pitää kiinni se, että saan tehdä hyvää ja nähdä konkreettisesti työni jäljet, LC Pori Juhanan presidentti Juhani Puurila sanoo. –Meillä on kokoontumiset noin kerran kuukaudessa. On mukavaa tulla tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä ja puhua, mitä hyvää voisimme seuraavaksi tehdä. Puurila kehottaa leijonatoiminnasta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä häneen. Samaten, jos on tulossa hautajaiset, eikä arkunkantajia ole omasta takaa riittävästi, voi ottaa yhteyttä klubin jäseniin. Myös paikallisissa hautaustoimistoissa osataan jo neuvoa, mistä apua olisi saatavissa, jos kantajien määrässä on vajausta.