Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Perheenäiti Marjo Karjalaisen pudotus yt-rumban jälkeen oli raju – nyt hän kertoo, miten täydellinen alanmuutos onnistui

Jatkuva yt-neuvottelujen kierre ja tunne siitä, ettei omalla työllä ole merkitystä vei Marjo Karjalaisen täydelliseen suunnanmuutokseen työelämässä. 15 vuoden ura it-maailmassa vaihtui sisustussuunnittelijan opintoihin ja johti lopulta työhön kaihdinten parissa. –Rohkeutta ja uskoa itseen se vaatii, kun lähdet pois tasaisesta kuukausiansiosta ja jäät aluksi tyhjän päälle. Uskon siihen, että kun tutusta ja turvallisesta lähtee pois, niin aina myös oppii uutta, 38-vuotiaana uudelleen koulun penkille lähtenyt Karjalainen kertoo. Kiinnostus tekniikkaan virisi autotallissa Hakan jäätelökioski oli Mimmiliigassa pitkään pelanneen Marjo Karjalaisen ensimmäinen työpaikka 12-vuotiaana. Ylioppilaaksi valmistuttuaan hän opiskeli Valkeakosken ammattiopisto VAAOssa ensin kokiksi ja hakeutui sen jälkeen hotelli- ja ravintola-alan esimieskoulutukseen. Paperit jäivät sieltä hakematta. –Mietin heti, että ravintola-alan työajat ovat epäsäännöllisiä. Perheen perustaminen oli mielessä ja ajattelin, etteivät päivät pitkät rasvankäryssä ole se minun juttuni. Tekniikka oli aina kiinnostanut Marjo Karjalaista. Lapsuus kului pitkälti autotallissa isän ja kolmen veljen kanssa rakennellessa. –Olin aina ratkaisunhaluinen ja minua kiinnosti, miten asiat toimivat, kertoo rippilahjaksi mopon saanut nainen. Hän hakeutuikin uudelleen opintoihin ja valmistui automaatioinsinööriksi Valkeakosken Hamkista 2002. –Tyttöjä ei vuonna 1999 juuri insinööriopintoihin patisteltu. Meitä oli kolme, joista kaksi valmistui. Työpaikan saanti ei tuottanut tuskaa. Harjoittelu Nokia Networksilla vuonna 2000 sujui hyvin, joten Marjo Karjalainen sai vakiopaikan melkein heti valmistuttuaan. Verkkoliiketoimintayksikössä hän paini IT-asioiden kanssa lähes 15 vuotta. Jatkuva yt-neuvottelukierre vei työilon Myllerrys oli alalla arkea, joten 40 ikävuoden lähestyessä ja noin kymmenen yt-prosessin jälkeen Marjo Karjalainen alkoi pohtia uusia suuntia työuralleen. –Jatkuvat yt-neuvottelut vaikuttivat ilmapiiriin ja motivaatioon tehdä työtä. Kauheasti et positiivista palautetta työstäsi saanut. Välillä tuli jo epäuskoinen fiilis, että osaanko mä edes tehdä mitään. Viimeiset kolme vuotta hän oli alihankkijan Tieto Finlandin leivissä. Projektit olivat lyhyitä ja yhteistyötahot vaihtuivat tiuhaan. Omaa tuotetta ei ollut, eivätkä konsultin työt maistuneet. Karjalainen kertoo, että työn merkitys katosi. Valkeakosken ammattiopiston sisustusalan opiskelijaksi Marjo Karjalainen haki jo vuonna 2013. Linja ei startannut syksyllä, kun hakijoita ei ollut tarpeeksi. –En hakenut toista kertaa, mutta syksyllä 2014 minulle soitettiin, että vieläkö kiinnostaa. Opinnot sai räätälöityä hyvin henkilökohtaisesti, joten aloitin siellä työn ohella. Seuraavien yt-neuvottelujen iskiessä Marjo Karjalainen ilmoittautui vapaaehtoiseksi lähtijäksi. Hän halusi, että hänen paikallaan jatkaa henkilö, jolla on yhä aito palo työtään kohtaan. –Valmistuin samaan aikaan joulukuussa 2015, kun työsuhteeni loppui. Pudotuksen kautta uuteen nousuun Koettelemus ei kuitenkaan ollut ohi. Pudotus oli raju, kun koko ikänsä työyhteisöön kuulunut ja yhteisen hyvään osuutensa kantanut Marjo Karjalainen oli yhtäkkiä tyhjän päällä. Työttömyysjakso kesti vuoden. Sinä aikana Karjalainen teki sisustussuunnittelua ja auttoi projekteissa ystäviään ja kavereitaan. Sisällä kuitenkin myllersi. –Mieliala vaihteli. Välillä kävi niin, että jäin päiväksi sänkyyn itkemään. En pystynyt kohtaamaan edes minulle läheisiä ihmisiä. Jälkikäteen ajatellen asiassa oli hyvääkin: silloin tuli mietittyä itseään ihmisenä ja prosessoitua syvällisemmin läpi ajatuksiaan. Alkushokista toivuttuaan, hän hyödynsi ajan verkostoja rakentamalla ja liittyi esimerkiksi Visualistit ry:hyn. Vuoden 2016 lopulla Marjo Karjalainen sai määräaikaisella sopimuksella visualistin töitä Tammer-Tukusta. Pesti jatkui aina tammikuun loppuun 2018. Uusi työpaikka löytyi Tampereen Markiisista, jonka messuosastoja hän oli suunnitellut jo parina edellisenä vuonna. Karjalainen toimii myyntipäällikkönä yrityksen Kaihdinmaailma -myymälässä. Myyntityö sinällään on hänelle uutta. –Vaikka ikää olisi, asioita oppii, jos on motivaatiota, intoa ja uskallusta tehdä uutta. Työhön kuuluu paljon muutakin kuin sälekaihtimia. Valikoimissa on niin paljon mahdollisuuksia, että työ on jo aika sisustuksellista, Karjalainen kertoo. –Käyn asiakkaiden luona ja katson, millaisia vaihtoehtoja on. Kokemuksen kautta minun on helppo antaa perusteluja, miksi niin tai näin kannattaa tehdä. Marjo Karjalainen opettaa myös 3D:tä VAAOn tuleville sisustussuunnittelijoille. Täysin mahdollista on, että hänestä olisi tullut jatkaja Valkeakosken Sälekaihtimen toiminnalle. –Kävin keskusteluja ja tein myös tarjouksen. Näen, että sisustussuunnittelu voisi olla nykyään osa kaihdinliikkeen toimintaa. Ruuhkavuodet vaativat jäätävää organisointia Alanvaihtoa ei Marjo Karjalaisen kohdalla voi kutsua helpoksi, vaikka uusi ala löytyikin kivuttomasti. Kotijoukkoihin kuuluvat jääkiekkoa harrastavat nyt 8- ja 13-vuotiaat pojat sekä yleisurheilua harrastava 15-vuotias tyttö. –Ihan jäätävää organisointia viimeiset vuodet ovat olleet. Kun itse aloitin Tammer-Tukulla, miehen työpaikka vaihtui Espooseen. Onneksi hän sai etätyösopimuksen ja on kotitoimistolla kolmena päivänä viikossa. Mies, omat vanhemmat ja lähipiiri on ollut muutoksessa suurena tukena, Karjalainen kiittelee. Alanvaihtoa harkitseville hänellä on selkeät terveiset. –Omalla esimerkilläni haluan kannustaa siihen, että uskaltakaa lähteä pois, jos voitte huonosti. Ei ole järkeä sairastuttaa itseään työllä. Uskon, että tekevälle löytyy aina työtä – se pitää kuitenkin hyväksyä, että myös epäonnistumiset kuuluvat asiaan.