Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Lauri Turtolan kolumni: Nyt vihdoin uskallan kirjoittaa porilaisesta ravintolakulttuurista

Koska Jazzkatugateen olen lusikkani jo työntänyt ja laiturigatessa olen ainakin toista polvea myöten mukana, täytynee tarttua positiivisempiin aiheisiin. Ja syytä onkin. Jos hetken olimme positiivisempi kaupunki “Mu Porini o” -hengessä, on todellisuus iskenyt nyt vastapalloon kuin yöpakkanen huhtikuussa. Mielensäpahoittajakin olisi tänä keväänä muuttanut 50 kilometriä kasitietä etelään pakastehernepussit sieraimissa, kuunneltuaan täkäläistä uskoa paremmasta huomisesta. Nyt kun ravintolayrittäjäelämä on jäänyt taakse, uskallan vihdoin tarttua porilaiseen ravintolakulttuuriin. Tai sen puutteeseen, riippuen keneltä kysyy. Vuosikaudet olen törmännyt puheisiin porilaisen ravintolakulttuurin köyhyydestä. Ei ole tarpeeksi hyviä ruokapaikkoja. Ei ole tarpeeksi hyviä tanssipaikkoja. Ei ole tarpeeksi hyviä baareja. Ei ihanaa sunnuntaisin auki olevaa itse tehtyjä leivonnaisia tarjoavaa laventelin tuoksuista kahvilaa. Totta on että porilaisten ravintoloiden elinkaaret ovat epätyypillisen pitkiä. Onko Porin ravintolatarjontaa silti reilua verrata Helsinkiin, Fuengirolaan tai Suomen kulinarismipääkaupunki Turkuun. Ei ole. Sen sijaan vertailussa samankokoisiin kaupunkeihin pärjäämme hyvin. Emme vain tahdo itse tajuta sitä. Teille tekstaripalstojen jyrkisukuloille suosittelisin käyntiä ravintolassa. Porissa. Muulloinkin kuin äitienpäivänä, pikkujouluissa tai vappuna. Ja muukin mielessä kuin känni, kebab ja aviorikos. Pidin Kirjakauppaa lähes yhdeksän vuotta, ja viimeisinä päivinäkin vastasin kysymykseen: “Koska tähä tämmöne o tullu? Misä Karhukopio o?” “Emmää ol huamannu, ko emmää käy koskaa misää”. Niinpä. Oletteko käyneet Buccon viini-illoissa? Ette? Ei ole kehdannut, kun ette tiedä viineistä oikein mitään. No ei tiedä moni muukaan, eikä tarvitsekaan. Mutta hauskoja juttuja siellä kuulee ja ruoka on hyvää. Entäs Beer Hunter's? Yksi Porin neljästä(!) pienpanimosta. “Ne vessat o kuulemma iha kaameet ja siä käy vaa pihlavalaisii karhulippikset pääs”. Aika paljon siellä Pihlavassa asuu väkeä. Vessat? No ehkä, mutta yksi Suomen laajimmista olutvalikoimista siellä on. Sitä tullaan katsastamaan ympäri maata, mutta ei Leppäkorvesta. Millai Cafe Bar Gastropub Anton? Nimessä on ehkä liikaa kansainvälisyyttä, mutta nykyään siellä on eniten live-esiintymisiä Porissa ja hyvää ruokaa aamusta iltaan. Ja luulit että siellä käydään vaan puku päällä patsastelemassa lauantaiyöllä ketsupit rinnuksilla. No mites lasi viiniä ja tapakset Elbassa? Pieni päiväolut Havanassa? Rosenbomin tai Gallen pihvit? Entäs se Torget? Ai nii, sehän on niin pieni, ettei sinne voi mahtua. Ja sitten on vielä se Reposaari ja Merry Monkki. Nii kaukanaki. Maailman cocktailtrendit tosiaan tulevat karhukaupunkiin vähän myöhässä, eikä täällä ole Michelin-tähtiä. Paljon meillä on silti hyvää, kun vain osataan katsoa.