Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Konkari teki porilaista ju-jutsuhistoriaa – "Joskus tämä oli kaukainen haave, ja nyt se on toteutunut"

Jari Korsgrundin aloittaessa aikanaan 1990-luvun alussa ju-jutsuharrastuksensa, oli Porissa selvästi nykyistä vähemmän kamppailulajitarjontaa. Laji valikoitui hänelle muun muassa sen mielenkiintoisen monipuolisuuden takia. –Nythän erilaisia lajeja on todella iso määrä, mutta tuohon aikaan oli vain perinteisempiä lajeja tarjolla. Karateen kävin tutustumassa, mutta ju-jutsuun lähdin lopulta mukaan. Lajin monipuolisuus ja eri osa-alueet ovat aina kiehtoneet minua, Korsgrund kertoo. Korsgrundin harrastama laji on tarkasti otettuna Hokutoryu ju-jutsua. Mainitun tyylisuunnan on kehittänyt todellinen kamppailulajien taitaja, suomalainen Auvo Niiniketo . –Hänen kehittämänsä tyylisuunta on suunniteltu hyvin suomalaiselle keholle sopivaksi. Sitä on muovattu hieman, ja hän on poiminut sopivat tekniikat mukaan. Pystytekniikoita on isoin osa ja tekeminen on suoraviivaista. Kun perustekniikan hallitsee, on helpompi rakentaa palasia sen lisäksi, Korsgrund kuvailee. –Laji on itsepuolustusta, jossa käytetään tarvittava määrä voimaa hyökkäyksen estämiseen. Itsepuolustushan on sitä, että kun hyökkäys loppuu, niin loppuu myös puolustaminen, hän lisää. Korsgrund mainitsee monipuolisuuden, ja sitä lajissa todellakin on. Perustekniikoita ovat lyönnit, potkut, heitot, lukot, kuristukset sekä erilaiset vapautumis- ja kuljetustekniikat. Lisäksi erilaisten lisävälineiden hallinta kuuluu lajiin. Lisävälineisiin kuuluvat muun muassa pamppu, puukko ja pistooli, joita opetellaan eri vaiheessa käyttämään, ja niitä vastaan puolustautumaan. Kovilla terillä ei kuitenkaan isketä menemään. –Treenatessa käytetään toki harjoituspuukkoa, joten havereita ei juuri pääse sattumaan. Sähköpuukkoa olemme myös joskus käyttäneet, Korsgrund sanoo. Muutama viikko takaperin Korsgrund koki jotain ainutlaatuista. Sellaista, mitä yksikään porilainen ei ole aiemmin päässyt kokemaan. Hänelle myönnettiin 1. danin musta vyö, rankan vyökoerupeaman jälkeen. –Vyökoe kesti kaksi ja puoli tuntia, ja siellä oli vain mustia vöitä paikalla. Lyöntien ja potkujen perusteet katsottiin heti alkuun, ja niiden piti olla kunnossa. Sen jälkeen suoritettiin lyöntejä vastaan 25 heiton sarja, josta piti suoriutua kahdessa minuutissa. Lisäksi tehtiin erilaisia puolustautumisia puukkoa, pistoolia ja pamppua käyttäneitä hyökkääjiä vastaan ja sitten lyöntejä ja potkuja vastaan soveltaen erilaisia tekniikoita. Myös vapautumisrandorit, eli vapautumistekniikat eri otteista kuuluivat kokeeseen. –Koko homma huipentui täyskontaktiotteluun, jossa sai käyttää ala- ja hammassuojia. Vastustajia tuli päälle jatkuvalla sykkeellä, niin kauan, että katsottiin riittäväksi. Homma kävi kunnon päälle ja väsyneenäkin piti pystyä pitämään hyvä perustaso suorittamisessa, Korsgrund kertoo. Kokemusta on vaikka muille jakaa, mutta Korsgrund myöntää tilaisuuden jännittäneen. –Kyllähän se jännitti, mutta kaikki meni lopulta hyvin ja sain mustan vyön päälleni itsensä Sōke Niinikedon sitomana. –Joskus tämä oli kaukainen haave, ja nyt se on toteutunut. Sitä kohti on menty, ja tämä tuntuu vielä arvokkaammalta, kun tein suorituksen vähän vanhemmalla iällä, Korsgrund hymyilee. Musta vyö on nyt lanteilla, mutta mitä seuraavaksi? –Laji on iso osa minua, eikä sitä välillä oikein osaa kotona ollakaan. Jos terveyttä riittää ja kehitystä tulee, niin mikään ei ole poissuljettua ja eteenpäin katsotaan. Ei tässä niin vanhoja sentään olla, hän vinkkaa. 48 vuotta Saavutti maaliskuussa 1. danin mustan vyön Hokutoryu ju-jutsussa. Hän on kautta aikojen ensimmäinen porilainen, joka kyseiseen saavutukseen yltää. On harrastanut lajia jo vuodesta 1991 alkaen. Porilaisseurassa hän on toiminut pääopettajan roolissa jo 12 vuoden ajan. Harrasti aikanaan aktiivisesti myös dartsia, jossa kiersi useasti myös kilpailuissa. Ammatiltaan Korsgrund on sähköinsinööri.