Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Heidi Köngäs kuvaa mummonsa elämää: "Hänet myytiin vähiten maksavalle talolle pikkupiiaksi"

Palkittu ohjaaja, kirjailija Heidi Köngäs , 63, kuvaa seitsemännessä romaanissaan Sandra mummonsa elämää Ruoveden Ylä-Väärissä. Sandran elämä oli kovaa työtä kylmää, nälkää ja köyhyyttä vastaan. Hänen elämänsä rajoittui syrjäiseen Lepistön torppaan, missä ei tiedetä maailmanmenosta kuin satunnaisten vierailijoiden tuomina huhuina. Kun sisällissota syttyi vuonna 1918, Sandran ja Jannen torppa sijaitsi valkoisten ja punaisten joukkojen linjojen keskellä Ruoveden ja Vilppulan rajalla. Janne tempaistaan punaisten joukkoihin. Raskaana oleva Sandra joutuu selviytymään ankaran talven keskellä viiden lapsen, muutaman lehmän, anopin ja appiukon kanssa. Jannen Vilppulassa palkollisena työskentelevä Lyyti-sisko tuo yksinäisen naisen näkökulman tarinaan. Sandran tyttärentytär näyttelijä Klaara elää tätä päivää Helsingissä ja kärsii ikäsyrjinnästä työelämässä. Teos antaa äänen tavallisille, kouluttamattomille naisille ja äideille, jotka joutuivat tahtomattaan sodan jalkoihin. Heille, jotka sotahistoriaopukset ovat lähes tykkänään unohtaneet. –Halusin kuvata sotaa niiden naisten näkökulmasta, jotka ovat sivustakatsojia, osattomia ja joutuneet syvästi kärsimään. Sandran vaatimattomuus ja rakkaus veivät eteenpäin. Varmaan kaikissa suvuissa on naisia, jotka asettavat toiset itsensä edelle. Haluan tällä kunnioittaa ihmisiä, jotka jäävät helposti jalkoihin, Köngäs kertoo. Klaaraan kiteytyvät romaanin pääajatukset: pasifismi, anteeksianto ja sovinto. Klaara käy Vilppulassa punaisten ja valkoisten muistomerkkien luona ja pohtii, miksi sodasta ei voinut olla vain yhteistä muistomerkkiä, koska sodassa ei ole mitään ylevää. Kirjailijan sanoin, on vain verta ja luita hangella. Köngäs tutkii perusteellisesti kirjojensa aiheiden taustoja. Hän koluaa arkistot, aikalaiskirjallisuutta, vanhoja valokuvia, kalentereita, muistikirjoja, säätietoja, talollisten ja torppien luetteloita. Kaikkea mistä saa syvempää tietoa aiheesta. Kirjailija kertoo, että yksi järkytys oli löytää 9-vuotiaan Sandran huutolaispaperit Ruoveden kunnanarkistosta. Isän kuoleman jälkeen leski saa häädön ja lapsi myytiin vähiten maksavalle talolle pikkupiiaksi. Samalla hän joutuu eroon perheestään. Vaikka Köngäs on tutkinut perusteellisesti historiaa, Sandra ei ole historiikki Ylä-Väärin tapahtumista vaan fiktiota, kuvitelmaa. –Totta on tarinan kehikko, mutta lauseet ovat kuvitelmaa. Kaunokirjallisuudessa tarinan täytyy tuntua todelta, jotta lukija voi myötäelää kuvattujen ihmisten kokemuksia ja kohtaloita. –Kirjailijan tehtävä on synnyttää myötätuntoa. Tehtävä ei ole pitäjänhistorian kirjoittaminen, vaan ajan tiivistäminen jostain oleellisesta hetkestä. Sandralla oli kyky huolenpitoon ja rakkauteen koko elämänsä ajan. Köngäs esitteli maaliskuussa kirjaansa Mäntässä ja Ruovedellä Autere-opiston luennoilla. Ruovedellä oli yli 70 kuulijaa, Mäntässä lähes 90. –Kirjan lähtökohta oli Janne, punavanki, jonka paperit katsoin Valtionarkistossa yli kymmenen vuotta sitten. Oli hirveän järkyttävää lukea kuulusteluja, isäntien todisteluja Jannen kunnollisuudesta ja Jannen omakätistä armonanomusta. –Se oli voimakas hetki. Ikään kuin Janne olisi antanut vinkin. Minulla ei ollut Janneen tai Lyytiin henkilökohtaista suhdetta. Sen sijaan isoäitinsä Sandran kanssa Köngäs sai elää lapsuusvuosinaan. Sandra-mummo kuoli Heidin ollessa 6-vuotias. Sandran kirjoittaminen jäi muhimaan. Köngäs kirjoitti ensin Dora Doran (2012) ja Hertan (2015). Kun tuli Sandran aika, Köngäs halusi kirjoittaa naisista näkökulmatekniikalla. Se on hänelle luonteva tekniikka. –Kirjailijana eläytymiskykyni on kehittynyt paljon. Pitää nähdä sisäisillä silmillä. Kun lähteet loppuvat, alkaa kaunokirjallisuus. Mänttä-Vilppula ja Ruovesi ovat kirjailijalle tärkeitä paikkoja. Isovanhemmat Sandra ja Janne muuttivat vuonna 1928 Ruovedeltä Mänttään. Köngäs asui lapsuutensa Mäntässä, kunnes perhe muutti Ruotsin kautta Raaheen, missä hän kävi koulunsa, kunnes muutti Helsinkiin. –Janne pääsi muuraamaan Mäntässä Joenniemen kartanoa, ja kaikista viidestä Lammisen pojasta tuli muurareita Mänttään. Köngäs ei lupaa jatkoa Sandran elämälle. Hän ei ole kirjailija, joka suoltaa jatko-osaa toisensa perään. –En ole viihdekirjailija. Haluan haastaa lukijaa yllättävillä elementeillä ja kirjoittaa sellaisista alueista, mihin ei ole tungosta.