Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Porilainen Mikael Korkee on paitsi sähköasentaja, myös taiteilija, kung fu -taitaja ja sukelluskalastaja

Siniset silmät loistivat intoa kuvaamataidon tunneilla. Kun Mikael Korkee oli pieni koululainen, yksi aine oli ylitse muiden. Hänen kädessään pysyi kynä ja sivellin. Korkee kuitenkin ajautui ammattikouluun ja lukioon kaksoistutkintoa suorittamaan. Sähköasentaja. Siinä vakaa ja hyvä ammatti. Vapaa-aikanaan Korkee harrasti kamppailulajeja ja heitti voltteja. Kun parikymppiseksi ehtinyt sähkötekninen nuori mies oli hakemassa jatko-opintoihin ammattikorkeakouluun insinöörilinjalle, jokin heräsi horroksestaan. –En tiedä mikä se oli. Ehkä jokin sellainen herätysliike tai herätyshetki. Kai se oli jonkinlaista kapinaakin. Taide oli vain minun juttuni, siihen eivät yltäneet koskettamaan mikään toimeentulo tai työllistymiset tai muiden odotukset. Päätin yhtäkkiä hakea insinööriopintojen lisäksi Kankaanpään taidekouluun. Pääsykokeissa palikat osuivat kohdilleen. Kaikki tuntui oikealta. Ihmiset, puheenaiheet, innostus, tekeminen. Jopa performanssitehtävät sujuivat kuin leikiten esiintymiseen tottumattomalta mieheltä. Vasta pääsykokeiden jälkeen iski ahdistus. Mitä jos en pääsekään sisälle? Mitä jos en ole tarpeeksi hyvä? –Sama toistui sittemmin myös opinnoissa. Puoleen väliin opintoja olin ihan hurmoksessa ja sellaisessa euforisessa kuplassa, että tämä on mahtavaa ja upeaa. Sitten puolivälin ja valmistumisen välissä alkoi taas vähän hermostuttaa, että mitä jos en ole tarpeeksi hyvä, mitä jos tästä ei tule mitään ja mitä jos en tule pärjäämään tällä. Pelkäämään Korkee ei ole kuitenkaan jäänyt. Hän on sittemmin tehnyt muun muassa kutsutyön Hämeenkylän taidekirkkoon ja performanssin Kokemäenjoen nikkelivuodon jälkeen. Hän keräsi kuolleita simpukoita joesta ja taiteili kuorista itselleen silmälasit ja lähti lampsimaan Porin kaduille. Monet hymyilivät, vaikka asia olikin vakava. Silti itsensä likoon laittaminen ei nuorta taiteilijaa huoleta. –Kyllähän siinä itsensä alttiiksi laittaa, mutta se on huono lähtökohta, jos kaikkea alkaa miettiä sen kautta, että mitähän nuo muut minusta nyt ajattelevat tai mitä jos joudun naurunalaiseksi. Sillä lailla, että pyytelee anteeksi sitä kuka on ja mitä tekee, siitä ei synny yhtäkään performanssia. Olen jännittäjä ja mietin tarkkaan etukäteen mitä teen, mutta nautin myös riskeistä. Ei omana itsenään oleminen kuulu pelottaa. Minulle on luontaisempaa esiintyä itsenäni kuin toteuttaa ennalta sovittua roolia. Aitous. Sitä Korkee myöntää rakastavansa. Hän harrastaa sukelluskalastusta, jossa hän harppuunan kanssa pyydystää kaloja ilman happilaitteita tai muita avuja. Merenalainen maailma tarjoaa myös välineet hänen taiteelleen. Pohjasta hän kerää merilevää, ajopuita, nappaa kaloja, parkitsee nahkoja ja poimii kiviä. Niitä hän työstää ja käyttää veistoksissaan. Kalat päätyvät myös Korkeen ruokapöytään. Mereltä löytyy myös Korkeen sielunmaisema. –Merellä on rauhan paikkani. Koen, että hetkissä merellä pääsen jotenkin sisimpääni. Joskus vedessäkin on kirkasta ja joskus sameaa. Vedenalainen maailma on kaunis ja aina näkyy erilaisia kaloja, jokaisella reissulla saa jotakin ihmetellä. Sellainen vapauden tunne tulee merellä. Merellä sukeltaminen on elämän ydintä, olet niin kuin jonkin sisällä ja johonkin vahvasti yhteydessä. Siinä ei ole mitään feikkiä. 26-vuotias porilainen. Kotoisin Länsi-Porista, asuu nykyään keskustassa. Valmistui Kankaanpään taidekoulusta keväällä 2017. Valokuvaa, maalaa, tekee veistotaidetta ja performansseja. Esiintyi Rauni Reposaarelaisessa avustajana hääkohtauksessa Tekee edelleen sähköasennushommia, kun työkeikkoja on tarjolla. Seurustelee. Sukelluskalastuksen joukkuemestari. Pystyy olemaan sukelluksissa jopa kolme ja puoli minuuttia. Oma taidenäyttely luvassa ensi syyskuussa.