Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Nuoruuden haaveammatti ei riittänyt, Heikki Haaparanta halusi enemmän

Miten päädyit nykyiseen hommaasi? –Olen opettajaperheen poika ja opiskelin itsekin opettajaksi, sillä se oli nuoruuteni unelma-ammatti. Valmistuin melko nopeasti ja pääsin heti töihin kotiseudulleni Noormarkkuun. Pidin kovasti opettamisesta, mutta olin kyseisellä alalla vain puolitoista vuotta. Olin nimittäin silloin vielä niin kovin nuori, että rupesin ajattelemaan, että kyllä tässä ehtisi tehdä vielä jotain muutakin. –Pääsin Porin yliopistokeskukseen, Tampereen teknisen yliopiston tutkimusryhmään, jota veti Jari Multisilta . Tutkimusryhmä tutki uuden teknologian hyödyntämistä ja muun muassa uudenlaisia oppimisratkaisuja. Minä sain olla mukana esimerkiksi hakemassa kansainvälistä tutkimusrahoitusta. –Oli minun kannaltani sattumaa, että Multisillan ryhmä tutki juuri uuden teknologian hyödyntämistä. Innostuin kuitenkin aiheesta kovasti ja tein väitöskirjani opettajien tietotekniikan käytöstä. Väittelin 2008, ja sanoisin, että vaikka tekniikka on mennyt tuon jälkeen kovasti eteenpäin, opettajien asenteiden tärkeyttä käsittelevä aineisto väitöskirjassani on ajankohtainen edelleen. –2008–2011 olin Porin seudun kansalaisopiston rehtorina. Se oli kiinnostavaa aikaa, sillä tuolloin muun muassa Porin ja Ulvilan toiminnot yhdistyivät. 2014 pääsin Porin kaupungin tietohallintojohtajaksi. Viime vuonna tittelini muuttui ICT-yksikön päälliköksi. Mitä nykyinen työsi pitää sisällään? –Vastaamme ICT-yksikössä Porin kaupungin työntekijöiden ja monen muunkin kaupunkilaisen, kuten koululaisten, käyttämistä tietoteknisistä laitteista ja ohjelmista. Toimin yksikön päällikkönä, joten työhöni ei kuulu konkreettinen piuhojen ja laitteiden säätäminen, vaan keskityn suunnitteluun ja uusien ratkaisujen kehittämiseen. Meillä on yksikössämme töissä 45 henkeä ja hyvä yhteishenki! –Hienoja uudistuksia on ollut esimerkiksi se, että kaikilla porilaisilla 4.–9. luokkalaisilla peruskoululaisilla on pikapuoliin käytettävissään koulutyötä varten omat pienet, henkilökohtaiset tietokoneet. Myös Nuorisopassi ja Kyyti likel -mobiilisovellus ovat mainioita keksintöjä. –Juuri nyt työskentelemme kiivaasti tekoälyohjelman parissa. Yritämme yksikössämme ottaa tehokkaasti itsekin käyttöön uusia tietoteknisiä uutuuksia, jotta toimisimme esimerkkinä muille. Mitäpä elämääsi muuten nykyään kuuluu? –No tämä on tällaista tavallista perhe-elämää! Saimme opettajavaimoni kanssa lapset nuorina, jo opiskeluaikana. Lapset ovat siksi jo isoja, 16- ja 18-vuotiaita. –Koska lapset ovat noinkin varttuneita, meillä vanhemmilla on jo omaa vapaa-aikaa. Minä harrastan vapailla liikuntaa, käyn ahkerasti crossfit-salilla ja kesällä suunnistamassa. Minulla on partiotausta, ja luonnossa liikkuminen on edelleen tärkeää. Pidän erityisesti Yyteristä ja Joutsijärvestä. –Nuorempana harrastin musiikkia, soitin bändeissä ja lauloin. Osaan soittaa pianoa ja kitaraa, mutta valitettavasti musiikin harrastaminen on jäänyt näin aikuisemmalla iällä minimiin. –Opiskeluja en ole ajatellut enää jatkaa. Suoritin jokusia vuosia sitten vielä MBA-tutkinnon ja ajattelin, että nyt tämä riittää.