Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Seniorien ja juniorien lelutreffeillä syntyi Eläintohtori, avaruushahmoja ja monen monta koiraa

Voi sitä iloa, kun Repe eli Reino Halme kohtaa viikon tauon jälkeen eskari-ikäisen ystävänsä Theo Ceronin . –Onkos sinulla muskeli kasvanut sitten viime näkemän? tiedustelee Repe silmät tuikkien. Hän on saapunut tapaamiseen pyörätuolillaan suoraan saunareissultaan. Viikkarin Valkamassa nähtiin viime viikolla eri-ikäisten kaverusten kohtaaminen, kun seurue yli 80-vuotiaita senioreja ja ryhmä kuvataidepäiväkoti Viikarin esikoululaisia kokoontui yhteen lelujen ja leikin merkeissä. Seniorit ja juniorit oli jo kahdella edellisellä tapaamiskerralla jaettu pareiksi, jotka suunnittelivat ja tekivät leluja yhdessä esimerkiksi puusta, pumpulista ja höyhenistä. Nyt kolmannella ja samalla viimeisellä kerralla oli tarkoitus esitellä valmiit tekeleet muillekin. Viikkarilaisten ja viikarilaisten yhteisillä treffeillä oli syntynyt monenmoisia leluja. Esimerkiksi parivaljakko Repe ja Theo olivat värkänneet yhdessä tuumin Eläintohtorin. Se olikin mainio asia, sillä esiteltyjen lelujen joukossa oli hyvin runsaasti koiria sekä yksi kissa. –Tämä on siitä hyvä lelu, että tämä pystyy menemään myös tulivuoreen, Theo Ceron esitteli Eläintohtorin erikoisominaisuuksia. Repe Halme kertoi, että lelun askartelu jäi käytännössä Theon hoidettavaksi, koska Repellä itsellään kädet tärisivät liikaa. –Theo teki kympin arvoista työtä! Eipä silti toimettomaksi ollut jäänyt askartelun aikana Repekään, sillä hän oli tehnyt Theon jättämistä jämäkappaleista pieniä puukelloja. Ne muistuttivat hänen mielestään karjan kaulaan ripustettavia kelloja, joita käytettiin monta vuosikymmentä sitten Repen lapsuudessa. Margit Vuori ja Martta Kuusisto olivat eläinpainotteisesta valtavirrasta poiketen valmistaneet ihmishahmoja. Niitä oli neljä. Martan esittelemällä kahdella hahmolla ei ollut nimiä, tai nimet olivat ainakin päässeet unohtumaan. Margit-rouva sentään tiesi kertoa, että hänen käsissään olevat hahmot olivat Pekko ja intiaani, jonka nimi oli mitä ilmeisimmin Inka. Margit Vuori kertoi lelutapaamisen aikana myös, miten valmistetaan oikeaoppisesti käpylehmiä. –Lehmien jalat pitää laittaa tiiviisti sinne käpyjen suomujen väliin. –Minä en kyllä laittaisi jaloiksi tikkuja, vaan tukit, kommentoi väliin eskarilainen Elmo Hakala . Elmolla itselläänkin oli esiteltävänä kiinnostavia leluja, nimittäin avaruusolentoja. Ne olivat kotoisin kaukaiselta tähdeltä, Plutosta. Kun kaikki parit olivat esitelleet lelunsa, oli eskarilaisten aika lähteä takaisin päiväkotiin. Lounasaika lähestyi. Sekä seniorit että juniorit tuntuivat olevan tyytyväisiä yhteistyöhön ja solmittuihin uusiin ystävyyssuhteisiin. Eskariryhmä oli jo ennen lelutapaamisia käynyt tervehtimässä senioreja esimerkiksi lauluesityksin, mutta lelujen yhteinen suunnittelu ja toteutus olivat lähentäneet eri-ikäisiä ihmisiä aivan uudella tavalla. –Kiitos ja nähdään joskus taas! Viikkarin Valkaman asukkaiden ja Viikarin kuvataidepäiväkodin esikouluikäisten lasten tapaamiset liittyvät Turun yliopiston tutkimukseen ylisukupolvisesta leikistä ja yhdessä luoduista puuleluista. Tutkimusta vetää Porissa lelututkija Kati Heljakka. Tutkimus osoittaa, miten seniorien leikkimuistot kutoutuvat yhteen nykyajan leluleikistä tuttujen tapojen kanssa. Pohjana ovat jaetut lapsuuden kokemukset ja lelun valmistamisen parissa toteutuva yhdessä tekeminen.