Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Kansanparantaja ja hirrenveistäjä toteuttivat unelmansa – tähän perinnetaloon kerättiin sammaleetkin suolta, eikä mistään löydy jääkaappia tai sähköhellaa

Maatilan osto ja perinnetalon rakentaminen oli kuppari-kansanparantaja Hanna Aro-Heinilän ja hirrenveistäjä Timo Aro-Heinilän nuoruudenunelma. Eurajoelta vuonna 2007 Naantaliin muuttanut perhe oli ensimmäisiä Livonsaaren yhteisökylän asukkaita. –En tiedä, jäisikö nyt toteuttamatta, kun ollaan vähän keski-ikäistytty. Silloin me oltiin niin reippaita, että kerättiin sammaleetkin suolta eristeeksi hirsien väliin. Hirveän vähän käytettiin rautakauppaa. Tämä on tehty oikein kunnianhimoisilla käsityöläisperiaatteilla, toteaa Hanna Aro-Heinilä. Hirsitalon ruokokattoa varten Aro-Heinilä kertoo käsitelleensä tuhansia nippuja Helsingin seudulta tuotua ruovikonleikkuuhankkeen ylijäämäruokoa. Samaa lajiketta kasvaa Livonsaaren rannoilla. –Saimme ruo´on raakanippuina, joista lajiteltiin käsityönä 2 500 nippua kattoon sopivaa rakennusruokoa. Se oli minun hommani. Nestorille se oli tylsin kesä. Hän kökötti ruokojen päällä pari kuukautta sinä syyskesänä. Heikki oli silloin vielä masussani, kolmen pojan äiti muistelee. Pyöröhirsiseinät veistettiin Pohjois-Pohjanmaalla suvun tilusten puista ja kuljetettiin Livonsaareen tukkirekalla. –On sillä lailla hyvä mieli, että ovat sieltä omalta kotiseudulta, ihan kuin asuisi kotimetsässä. Me tykätään tästä ja Kiviset ja Soraset -tyylistä, Aro-Heinilä nauraa. Hidasta elämää Talo valmistui vuonna 2008. Rakennusajan perhe majaili saunarakennuksessa, joka toimi myöhemmin myös Luontaisparantola Kuppari-Hannan vastaanottotiloina. –Siellä me kynttilän valossa asuttiin talven yli. Sieltä on ihanat muistot, ajaton, rauhallinen talvi. Energiaomavaraisessa rakennuksessa ei ole verkkosähköä vaan tasavirtasähköjärjestelmä, joka latautuu omalla tuulivoimalalla ja viidellä aurinkopaneelilla. Järjestelmän akustossa on kahdeksan vapaa-ajan akkua, tuuli- ja aurinkovoimaloiden lataussäädin ja sulakejärjestelmä. Varavoimaa tuottaa aggregaatti. –Konvertteri ja invertteri ovat kellaritilassa, koska ne hurisevat, ja me ei oikein tykätä siitä hurinasta, naurahtaa Hanna Aro-Heinilä. Hankalinta aikaa on marras-joulukuu. Silloin tuulivoima tulee todella tarpeeseen. –Monilla on sähköt poikki myrskysäällä, mutta meillä loistaa ja sähköhärvelit pyörivät. Kahden aikuisen ja kolmen 5–12 -vuotiaan lapsen taloudessa ei ole jääkaappia, pakastinta, astianpesukonetta, sähköhellaa eikä mikroaaltouunia. Ruoka valmistetaan puuhellalla ja säilytetään maakellarissa, jossa lämpötila pysyy alle kymmenessä asteessa ympäri vuoden. Pihalla on myös ”vino” kesäkeittiö kaasuhelloineen. –Timo halusi kokeilla sellaista kikkaa, että miten rakennuksen saa kauniisti muotoiltua siten, että latvat ovat yhdessä päässä, ja tyvet toisessa päässä. Silloin rakennuksesta tulee vino. Yleensä hirsirakentamisessa tyvet ja lavat vuorottelevat, kun sitä seinää lähdetään veistämään, Aro-Heinilä kuvaa. Vesijohtovesi ja siten myös vesivessa puuttuvat. Asian ajaa nestemäisen ja kiinteän tavaran erotteleva sisäkuivakäymälä, jossa maatuu myös kotitalousjäte. Tuuletuksesta huolehtivat propelli ja piippu. Kaikki toimii perheen äidin mielestä loistavasti. Hän ei kaipaa nykyajan mukavuuksia. –Mennään silleen slow life -tyyliin. Aina jos haluaa kupin kahvia, sitten raapaistaan tikkua ja laitetaan hellaan tuli. Kyllä yhtenä vuonna kannettiin jääkaappi sisälle, mutta ei oikein totuttu siihen hurinaan. Oltiin opittu arvostamaan sitä hiljaisuutta, että mitkään koneet eivät pyöri. Palkittu kansanparantaja Yrittäjäpariskunnan työpaikat sijaitsevat vieretysten noin kilometrin päässä kotoa. Luontaisparantola Kuppari-Hannan palveluihin kuuluvat hieronta ja kansanparannushoidot, kuten kuppaus ja jäsenkorjaus. Timo Aro-Heinilän Hirsitikka rakentaa hirsitaloja muillekin. Hanna Aro-Heinilä iloitsee siitä, että ekologiseettiset ammatit kestävät tekijöidensä kriittiset katseet. Muiden katseet vähän alussa mietityttivät. –Kukaan ei sanonut mitään, mutta kyllä meitä varmaan ihmiset katselivat vähän ihmeissään, että tuleekohan tuosta mitään, ja mitäköhän itse asiassa rupeavat touhuamaan, mutta kyllä kyläläiset ihan positiivisesti suhtautuivat. Tärkeää karjakoksi ja sosiaalipsykologiksi opiskelleille nuorille oli sekin, että asuntolainaa ei oteta. –Tehtiin niin kunnianhimoisesti ja pienellä budjetilla. On aivan eri lähteä maaseutuyrittäjäksi, kun ei ole hirveät lainat päällä. Ei ole sitä valtavaa tuloksentekopainetta. Vuonna 2016 Finpron Visit Finland palkitsi parantolan yhtenä FinRelax-tähtituotteena edustamaan suomalaista kansanparannuskulttuuria ja edistämään matkailijoiden kulttuurielämyksiä. Hanna Aro-Heinilä on myös Suomen Kansanparantajaseuran kouluttaja. –Yllättävän nopeasti meidän molempien yritykset kasvoivat niin, että siitä ihan toimeentulokin tulee, vaikka ollaan täällä aika syrjässä. Pyöritetään molemmat ihan kivaa liikevaihtoa. Livonsaaren ainoa naismetsästäjä Kymmenisen vuotta sitten alkanut kokeilu on osoittautunut muutenkin toimivaksi. Hanna Aro-Heinilän mielestä miehensä rakentama talo on ihana, hiljainen ja lämmin. Elämisen kulut ovat pienet. Noin 200 vakituisen asukkaan Livonsaarella viihtyvyyttä lisää saaristolainen omaleimaisuus. Koti on lähellä meren rantaa ja pihamaalle rakennettiin viime kesänä uimalampi. –Tosi monella on kesämökki tämän tyyppisesti tehty. Voi ajatella, että me asutaan kesämökillä, eli me ollaan lomalla koko ajan. Arki saarella on Aro-Heinilän mukaan vilkkaampaa kuin miltä kuulostaa. Ystäviä nykyään noin 50 asukkaan osakeyhtiömuotoisessa maalaiskyläyhteisössä on paljon, suurin osa nuorta väkeä. Pojat käyvät Velkuan koulua lossimatkan takana Palvan saaressa. Livonsaaren Seurantalolla voi harrastaa partiota ja 4H-kerhoa,joskus myös capoeiraa kyläyhteisön omistamalla vanhalla kyläkoululla. –Kerran viikossa koitetaan käydä sillan toisella puolella, ettei ihan metsitytä, perheen äiti nauraa. Itse perinnehenkisiä käsitöitä ja polttokirjontaa harrastava Aro-Heinilä paljastaa olevansa myös Livonsaaren ainoa naismetsästäjä, mahdollisimman eettisesti ja ekologisesti sitäkin. Paitsi männyn ja kuusen juurista, koruja valmistuu valkohäntäpeurojen luista. ”Shamaanityyli” kiinnostaa etenkin aasialaisia asiakkaita. –Jonkun eläimen kohdalla tulee sellainen olo, että tuo on minun, se minulla on lupa ottaa. Toisten kohdalla sellaista oloa ei tule. Tärkeintä on katsella luontoa, metsästäjä pohdiskelee. Hirrenveistäjä poikineen Hanna Aro-Heinilä kertoo perheen isän harrastavan huonekalujen veistoa ja ikonimaalausta. Kaikki kodin huonekalut ovat Timo Aro-Heinilän itse ”pystymetsästä” tekemiä. Osa ikoneista on parhaillaan näyttelyssä Naantalin kirjastossa, osa koristaa kodin seiniä ja hyllyjä. –Hän kun tekee taloja ja veistää moottorisahalla hirsiä, se on aika krouvi työkalu, mutta tässä voi tehdä oikein pienipiirteistä. Kaksikerroksisen omakotitalon seinille isä on askarrellut myös kiipeilyreittejä 12-vuotiaalle Nestorille, 10-vuotiaalle Heikille ja 5-vuotiaalle Roopelle . Korkeaa, avointa tilaa halkovat haltija- ja kurkihirret toimivat välietappeina parvelle katon rajaan. Jalan- ja kädensijaa antavat männynoksakahvat. –Parvelle on viety kaikki Lego-palikat, jotta ne eivät pyörisi pitkin taloa. Kun kiipeää negatiivistä seinää ylös ja kaiteen yli kurkihirren päälle, pääsee Lego-parvelle, perheen äiti kuvaa haastavinta reittiä. Nikkarointi sujuu hirrenveistäjän pojiltakin. Takapihalle on noussut poikien itse rakentama majamaailma, jota on kuvattu muun muassa televisio-ohjelma Pikku Kakkoseen. –Pojille on annettu vasara käteen hyvin varhaisessa vaiheessa, äiti hymyilee ja kehaisee, että yksi metsän lautarakennelmista alkaa ja olla vaaterissa. Parasta on vapaus toteuttaa itseään. –Täällä on täysi vapaus toteuttaa kaikennäköistä. Jos ei saa toteutettua, itseään saa syyttää. Olosuhteista se ei ole kiinni. Nyt olen tilannut Timolta parantolan pihaan paviljongin kesätaidegalleriaksi. Se on kunnianhimoinen unelmani, ja kyllä minä sen saan toteutettua, kun muutkin olen saanut, Hanna Aro-Heinilä päättää .