Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

"Päädyin yksityisyrittäjäksi, koska minulla on kaksi erityistä lasta"

Hei Marika, mitä kuuluu? – Nyt kuuluu jo varsin hyvää, vaikka vasta viime elokuussa mietin, pystynkö jatkamaan työtäni ja yritystäni ollenkaan. Nuorempi, kohta 13 vuotta täyttävä poikani sairastui tuolloin vakavasti ja ajattelin, että en ehkä jaksa auttaa työkseni muita, kun omatkin voimavarani olivat kortilla. – Muistan vieläkin, kun istuin Onnibussissa ja lähetin sähköpostitse avunpyynnön samaa alaa edustaville tuttavilleni. Olin jo tehnyt sopimuksia työnohjauksen aloittamisesta tietyissä firmoissa, mutta sitten tulikin tämä sairastuminen. Mutta ajattele: tuttavat riensivät apuun ja kävi vielä niin onnekkaasti, että sain yritykseni Loistevalmennuksen katon alle työskentelemään viisi yrittäjää. Olemme tavallaan keskenämme kilpailijoita, mutta ehdottomasti myös toistemme tukijoita. – En olisi ikinä voinut kuvitella, että tilanne voi olla nyt näin hieno! Loistevalmennus on toiminut lähes 11 vuotta ja 10 vuotta siitä olen toiminut yksin. Porin Yrittäjät palkitsivat minut viime kuussa vuoden yksinyrittäjänä. Yhdistyksen yrittäjäjäsenten äänestykseen pohjautuva valinta lämmittää minua valtavasti. Mitä työsi oikein on? – Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, joka tapahtuu työnohjaajan avulla. Asiakkaina on sekä yksilöitä että työyhteisöjä, joilla on jotain haasteita. – Minä työnohjaajana tunnustelen, minkälaista apua asiakas tarvitsee. Joskus riittää pelkästään se, että kuuntelen. Välillä tarvitaan konkreettisempaa apua, uusia ajatuksia ja näkökulmia. Asiakassuhteet ovat usein pitkiä, parin vuoden mittaisia. – Tarkoituksena on löytää jokaisesta omia vahvuuksia. Niitä on meillä kaikilla, vaikka välillä vahvuuksien etsiminen tuntuu työläältä. Aina löytyy kuitenkin jotakin, josta alkaa: eräskin erittäin vaikeassa elämäntilanteessa elävä nainen keksi, että hän tietää kaikkein leipien hinnat ilman, että niitä pitää tarkistaa mistään. Nainen oli kaupassa töissä. Sittemmin hän sai rohkeutta edetä elämässään ja päästää irti väkivaltaisesta parisuhteestaan. Miten olet päätynyt nykyiselle alallesi? – Monen mutkan kautta, mutta ne kaikki ovat olleet hyödyksi nykyisessä työssäni. Ensiksi opiskelin laskentamerkonomiksi ja pääsin pankkiin töihin. Havaitsin, että se ei ollut minun juttuni, sillä halusin tehdä töitä ihmisten kanssa. Opiskelin sittemmin sosiaalikasvattajaksi ja elämäntaidonvalmentajaksi ja olin töissä muun muassa Rauman kriisikeskuksessa. – Hyvin tärkeää oppia olen saanut tekemästäni vapaaehtois- ja palkkatyöstä Suomen Punaisessa Ristissä. Olen ollut SPR:ssä mukana 17-vuotiaasta asti. Olen päässyt mukaan järjestämään esimerkiksi leirejä, joilla on ollut mukana sekä terveitä että vammaisia nuoria. Pääsin näkemään, miten joku voi olla vaikka neliraajahalvaantunut, mutta loistava englannin kielessä. Kuten sanottu, jokaisella on omat vahvuutensa! – Loistevalmennuksen perustin, koska tarvitsin mahdollisuuden säädellä omaa työaikaani. Minulla on kaksi erityistä lasta, ja heidänkin takiaan tarvitsin enemmän aikaa olla perheeni kanssa. – Kun vertaan itseäni nykyiseen ja vaikkapa 20 vuoden takaiseen olemukseeni, huomaan, että muutosta on tapahtunut. En ole enää läheskään niin mustavalkoinen kuin nuorempana. Tämä on viestini myös muille: asioista kannattaa yrittää etsiä myönteisiä puolia. Positiivisuutta voi oppia!