Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Satakunnan "Indiana Jones" teki merkittävimmän löydön kuusivuotiaan kanssa

–Kun kerron mitä teen työkseni, monella tulee Indiana Jones mieleen. Sanonkin usein, että otan ruoskani ja lähden hommiin. Näin toteaa naureskellen Satakunnan museon arkeologi Leena Koivisto , 54, joka tunnetaan Porissa kävelevänä historiantietokirjana ja esihistoriallisten muinaisjäännösten tietopankkina. Koivisto oli jo lapsena kiinnostunut historiasta ja kiinnostus lisääntyi entisestään, kun hän pääsi koululaisena kesätöihin arkeologiselle kaivaukselle. –Olisin halunnut opiskella historiaa, mutta koulussa monet kaverit inhosivat historiaa. Olisi ollut kamalaa olla historianopettaja, jos niin moni inhoaa sitä. Sen takia päätin lähteä lukemaan Turun yliopistoon arkeologiaa, Koivisto kertoo. Koivisto luki yliopiston pääsykokeisiin Rauman taidemuseossa, josta hän sai kesätyöpaikan ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Koivisto olisi halunnut kesätöihin Rauman museoon oman alueen historian pariin, mutta tuolloin Rauman maalaiskunnassa asuvia ei otettu Rauman kaupungille töihin, mikä harmitti kovasti nuorta arkeologin alkua. –Luin taidemuseossa kaiket väliajat pääsykoekirjaa esihistoriasta. Se oli kuin jännittävää romaania olisi lukenut, että Kiukaisista on löydetty tuollaista ja Raumalta tuollaista. Ovet yliopistoon avautuivat Koivistolle helposti, mutta oman alan työpaikan saanti on monelle arkeologille kiven takana. –Meille toitotettiin yliopistossa, että ette te koskaan mitään töitä saa. Meitä aloitti tuolloin yhteensä 12 opiskelijaa, joista kolmasosa on enää museoalalla, vuonna 1991 valmistunut Koivisto muistelee. Valmistumisen jälkeen Koivisto pääsi töihin Turun maakuntamuseoon muun muassa tutkimaan Pyhän Katariinan kirkon ympäriltä rautakautista ruumishautakalmistoja. Vuonna 1994 Koivisto palasi Satakuntaan, ensin Museoviraston Satakunnan alueen tutkijaksi ja vuodesta 2012 hän on toiminut Satakunnan museon arkeologina. Koiviston päätehtäviin kuuluu arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntija- ja viranomaistehtävät Satakunnassa. –Istun muun muassa kaavaneuvotteluissa ja katson, etteivät hankkeet ole ristiriidassa arkeologisten kohteiden suojelun kanssa. Esimerkiksi teitä ei voi linjata tai rakennuksia kaavoittaa paikkoihin, jotka ovat suojelukohteita. Kun jotain on kerran tuhottu, sitä ei saa koskaan takaisin. Onneksi moni ymmärtää tämän ja neuvottelemalla pääsemme yleensä hyvään yhteisymmärrykseen. Koivistoa pyydetään myös usein tarkastamaan erilaisia maastokohteita, joita epäillään esihistoriallisiksi jäännöksiksi. –Uusia muinaisjäännöksiä löytyy koko ajan, joten minulle voi rohkeasti lähettää vaikkapa sähköpostitse kuvan löydöksestä. Ei ole tavatonta, että kun tulen viikonlopun jälkeen töihin, työpöydältä löytyy kivi, joka on tuotu tutkittavaksi. Yksi mielenkiintoisin muinaislöytö, joka Koivistolle on toimitettu, on 6-vuotiaan nakkilalaistytön vuonna 2013 omasta pihasta löytämä nuolenkärki. –Se on todella kaunis, piikivinen nuolenkärki, joka ajoittuu pronssikauteen. Nyt se on Kansallismuseon kokoelmissa ja tyttö sai meiltä vaihtokaupassa pari lasihelmeä, Koivisto paljastaa. Koivisto pitää usein oman alan luentoja niin koululaisille kuin muillekin kiinnostuneille sekä järjestää esihistoriallisia retkiä Satakunnassa. –Olen matkasaarnaaja, joka on edelleen yhtä innostunut historiasta kuin nuorempanakin. Kun olen muinaisjäännöksellä, on mielettömän hienoa ajatella, että täällä on elänyt 3 000 vuotta sitten samanlaiset ihmiset kuin me. Heidänkin on täytynyt hankkia leipä jostain ja olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Viime kuukaudet Koivisto on ollut ihan täystyöllistetty Satakunnan museon uuden perusnäyttelyn rakentamisessa. Näyttely avautuu 8.3. ja viimeiset viikot museolla tehdään töitä yötä myöten, jotta kaikki on valmista H-hetkeä varten. –Jotkut ovat ihmetelleet, miten perusnäyttelyn rakentaminen voi kestää niin kauan, että museo on sen takia ollut kiinni puolitoista vuotta. Näyttelyn rakentaminen ei kuitenkaan mene niin, että otetaan esineet varastosta ja laitetaan hyllylle, Koivisto muistuttaa. Uuteen perusnäyttelyyn tulee noin pari tuhatta esinettä, jotka on valikoitu Satakunnan museon 90 000 esineen kokoelmasta. –Jokainen näyttelyyn tuleva esine täytyy puhdistaa ja konservoida. Lähetämme osan esineistä Kansallismuseoon konservointiin, mikä voi kestää kuukausia. Jokaisen esineen ympärille pitää kirjoittaa myös tarina siitä, miten esine on tullut museoon ja miten sitä on aikoinaan käytetty. Myös uutta tekniikkaa on näyttelyssä niin paljon, että sitä varten on jouduttu vetämään kilometrettäin johtoja. –Edellinen perusnäyttely oli esillä vuosina 2002-2016 ja tämän uuden perusnäyttelynkin on tarkoitus olla esillä minimissään kymmenen vuotta. Kyse ei ole siis ihan pienestä projektista. Perusnäyttely kertoo Koiviston mukaan Satakunnan historiasta aina 10 000 vuoden takaa. –Olemme poimineet perusnäyttelyyn asioita, mitä edellisessä näyttelyssä ei ollut. Esimerkiksi alueen sotahistoria tulee esille ihmisten tarinoiden kautta. Monelle lapselle ja aikuiselle tulee yllätyksenä se, että Poria on aikoinaan pommitettu. Näyttelystä löytyy runsaasti mielenkiintoisia muinaislöytöjä, kuten Nakkilan Rieskaronmäen tutkimuksissa 1960-luvulla löytyneitä esineitä. Rieskaronmäeltä löytyivät muun muassa Suomen vanhimmat hevosen luut ja samasta paikasta on löytynyt myös pronssikautisen talon jäännöksestä savitiivistettä, joka on toiminut oksapunosseinän tiivisteaineena. –Kun kyseinen talo on aikanaan palanut, seinän välissä ollut savitiivistekin on palanut. Nämä palaneet savitiivisteet ovat esillä uudessa näyttelyssä, Koivisto paljastaa. Löytyypä näyttelystä myös 6-vuotiaan tytön bongaama pronssikauden nuolenkärkikin. –Näyttely avataan Porin perustamisen päivänä 8.3. kello 11. Poikkeuksellisesti porilaiset pääsevät tutustumaan näyttelyyn ensin ja vasta sen jälkeen kutsuvieraat. Tämä näyttely on rakennettu ennen kaikkea ihmisille, ei vain päättäjille. Syntynyt: 23.6.1963 Rauman maalaiskunnassa. Asuu: Luvialla. Työ: Satakunnan museon amanuenssi. Koulutus: FM, arkeologi. Perhe: Kotona mies ja koira. Kaksi poikaa maailmalla. Harrastukset: Harrastaisin vaikka mitä, jos ehtisin. Viimeaikoina lähinnä remontointi ja vapaaehtoistyö vaihto-oppilasjärjestö YFU:ssa. Lukeminen ja museot. Parasta on kulkeminen metsässä koiran kanssa. Uusia muinaisjäännöksiä löytyy koko ajan, joten minulle voi rohkeasti lähettää kuvan löydöksestä. Ei ole tavatonta, että kun tulen viikonlopun jälkeen töihin, työpöydältä löytyy kivi, joka on tuotu tutkittavaksi. Leena Koivisto.