Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

2000-luvun oikeudenkäynnit olivat MVR-Yhtiön perustaja Ensio Kotkalle ahdistuksen aikaa

Oletko ihan alun perin porilaine naama? –En ole. Synnyin Kokemäellä ja vietin lapsuuteni ihan mettäperällä maanviljelijäperheen poikana. Poriin tulin nuorena miehenä, kun pääsin opiskelemaan Tekuun talonrakennusalaa. Päätyminen sille alalle oli oikeastaan sattumaa. –Hienoimpia lapsuusmuistojani oli, kun jo 8-vuotiaana vuonna 1958 pääsin viikon mittaiselle luokkaretkelle Helsinkiin. Retkelle meidät vei Helsingistä kotoisin ollut opettajani Olavi Toivio . Retken aikana näimme kaikki mahdolliset hienot paikat, kuten eduskuntatalon, Korkeasaaren, Suomenlinnan... Jouduimme myös hankauksiin paikallisten poikaporukoitten kanssa, jotka halusivat rökittää meitä maalaisia. –Toivion perhe ei kauan viihtynyt Kokemäellä, vain pari vuotta. Minä kuitenkin ehdin ystävystyä heidän neljän lapsen kanssaan niin hyvin, että kävin jatkossakin monena kesänä Toivion perheen vieraana Helsingissä. Valitettavasti yhteydenpito on nuoruusvuosien jälkeen hiipunut. Miten työurasi lähti käyntiin? –Pääsin jo opiskeluaikoina mielenkiintoisiin kesätöihin, kuten esimerkiksi ydinvoimalatyötyömaalle Olkiluotoon Teollisuuden Voiman palvelukseen. Olin siellä paikalla muun muassa silloin, kun Kekkonen kävi muuraamassa peruskiven. –Tein urani alkupuolella paljon myös rakennusalan opettajan töitä, mutta minulla oli kirkas ajatus siitä, että opettajan on työskenneltävä säännöllisesti myös "kentällä" tietääkseen, missä siellä mennään ja mitä taitoja tarvitaan. Luovuin sivutoimisistakin opettajan hommista siinä vaiheessa, kun MVR-Yhtiö alkoi saada niin paljon töitä, ettei aikaa oikein enää riittänyt muuhun. Olin perustanut yhtiön 1987. –MVR tulee sanoista maa- ja vesirakennus, sillä yritystä perustaessani ajattelin, että niillä aloilla olisi töitä. Vuosien varrella yritys kuitenkin erikoistui hieman harvinaisempien töiden tekemiseen, kuten esimerkiksi maaperän injektointien tekemiseen. Päätoimialoina ovat teollisuus-, yhteiskunta- ja uudisrakentaminen. Mitkä ovat olleet urasi vaikeimpia hetkiä? Entä parhaimpia onnistumisia? –Kurjinta aikaa oli, kun jouduin 2000-luvun alkupuolella noin 40 muun pienyrittäjän kanssa Helsingin käräjäoikeuteen Hakan konkurssipesän kanssa tekemiemme kauppojen kanssa. Minut todettiin syyttömäksi, mutta prosessi oli raskas jo siksi, että se kesti yli kuusi vuotta ja asiasta uutisoitiin valtakunnallisesti. Oikeudenkäynneissä olivat mukana lehdet, radiot ja televisiokamerat. –Onnellinen sattumus oli puolestaan se, kun yrityksemme sai hoidettavakseen Tahkoluodon hiilivoimalan turbiinipedin rakentaminen 1990-luvun alussa. Se piti yrityksen pinnalla yli 1990-luvun vaikeiden lamavuosien ja poiki lisätöitä. Olet edelleen MVR-Yhtymän hallituksen puheenjohtaja. Miten vahvasti olet vielä mukana työkuvioissa? –Toimin hallituksessa, mutta olen jo pitkään etsinyt itselleni seuraajaa. Rakennusalan säädökset muuttuvat nykyään niin kovaa tahtia, tämänkin vuoden alusta meni paljon uusiksi. On tehtävä kovasti töitä pysyäkseen muutosten ja kehityksen mukana, ja haluaisin siksi jo luopua puheenjohtajan paikastani. –Onhan luopuminen myös haikeaa, mutta on tunnettava omat rajansa. Täytän keväällä 68 vuotta. –Nyt minulla on ainakin aikaa harrastaa liikuntaa. Tavoitteeni on kävellä joka päivä vähintään 10000 askelta. Kävelen siksi mielelläni joka paikkaan. Sen lisäksi etsiskelen jotain mukavaa kuntosalia, joka sopisi minulle. Kävin ennen salilla ahkerastikin, mutta sitten keksin jonkun tekosyyn, jonka takia jäin sieltä pois. Nyt huomaan kaipaavani taas kuntosalia – olisikin hieno saada Puuvillan kauppakeskukseen seniorisali!