Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Leukemiaa sairastavat nuoret naiset ystävystyivät elämänsä vaikeimmailla hetkellä – "Syövän takia kaikki mureni ja jäin monesta paitsi"

Venla: Sairastumiseni alkuvaihe oli hyvin dramaattinen. Suuhuni syntyi viime helmikuussa iso afta, nenä alkoi vuotaa verta ja kehooni ilmestyi kämmenen kokoisia mustelmia. Kun saavuin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan (Tays), siellä sanottiin, että elämäni oli päivästä, jopa tunneista kiinni. Minua hoidettiin aluksi teho-osastolla, jonne jouduin syöpälääkkeen aiheuttaman erilaistumisoireyhtymän takia. Olin kivulias, väsynyt, heikko ja peloissani. Munuaiset menivät lukkoon ja jouduin käymään kuukauden ajan dialyysissa. Sofia: Minä päädyin Taysiin viime toukokuussa. Reagoin sairastumiseeni niin, että vetäydyin hiljaisena kuoreeni. Yritin olla näyttämättä tunteitani. En halunnut läheisteni näkevän, että minuun sattuu. Kaikkein vaikeinta oli elo-syyskuussa, jolloin jouduin Meilahdessa viideksi viikoksi eristykseen kantasolusiirron takia. Yksinäisyys tuntui ahdistavalta ja olin siellä todella huonossa kunnossa. Oksensin monta kertaa päivässä, enkä pystynyt syömään mitään. Venla: Sairauden alkuvaihe oli niin pelottava, että yritin lähteä pois sairaalasta päästäkseni eroon koko tilanteesta. Olin vihasta niin ärhäkkänä, että teki mieli lyödä hoitajia ja lääkäreitä. En ollut yhteistyöhaluinen edes Kangasalla asuvien vanhempieni kanssa. Äiti kertoi myöhemmin, miten silmäni olivat hohtaneet liekkejä, vaikka hän vakuutteli paranemistani. Minulla oli lisäksi kauhea piikkikammo, joka johtui traumaattisesta tapahtumasta vuosia aikaisemmin. Putosin silloin hevosen selästä ja pelkäsin niin, ettei verikoetta saatu otettua muuten kuin niin, että kuusi vartijaa piti minusta kiinni. Sofia: Mielessä risteili usein, miksi tämä tapahtui juuri minulle. Mitä olen tehnyt väärin? Sellaisia ajatuksia nousee pintaan edelleen, vaikka vointini on tällä hetkellä tilanteeseen nähden yllättävän hyvä. Sairauslomani jatkuu helmikuun loppuun ja sen jälkeen pääsen toivottavasti palaamaan töihin. Venla: Minullakin menee nyt yleisesti ottaen hyvin. Silti tulee päiviä, joina vain mietin, mitä kaikkea olen joutunut kokemaan ja voiko tauti uusia. Ihan alussa syyllistin itseäni aika paljon ja mietin, mistä sairaus voisi johtua. Mistä rankaisen itseäni? Myöhemmin nuo tunteet ovat helpottaneet. Elämä pysäytti rajusti Sofia: Treenasin paljon koko viime kevään ja panin hakemuksen sisään Poliisiammattikorkeakouluun. Sairastuminen pani kaikki suunnitelmat uusiksi. Venla: Minä olin varannut kesäksi unelmieni lomamatkan Yhdysvaltoihin, ja silmissä kiiltelivät suunnitelmat festareista, 18-vuotissynttäreistä, ajokortista ja road tripeistä . Syövän takia kaikki mureni ja jäin monesta paitsi. Kun kaverit lähtivät baariin, minun piti mennä sairaalaan. Tunteiden vuoristorata Sofia: Sairastumisen jälkeen mieli ailahteli pitkin päivää. Tunsin epäuskoa, ahdistusta, syyllisyyttä, katkeruutta ja järkytystä. Pääasiallisin fiilis oli suuri pettymys ja surin myös sitä, miten vanhempani jaksavat. Tuntui hyvältä, kun he ja muut läheiset kävivät minua katsomassa melkein joka päivä. Tsemppasin itseäni ajattelemalla, että kun selvisin eilisestä, selviän huomisestakin. Venla: Sairaala-aamuina heräsin usein raivoa täynnä. Päivän aikana ehdin kokea masennuksen tunteita ja ajatella välillä myös sitä, että asiat ovat ihan hyvin, koska asun Suomessa ja saan hyvää hoitoa. Illalla iski epätoivo, etten selviä tästä. Yön pitkinä tunteina ehti miettiä kaikenlaista. Juttu jatkuu faktan jälkeen. Ystävyys kantaa Sofia: Tapasin Venlan ensimmäisen kerran toukokuussa, kun hän tupsahti Taysissa huonekaverikseni. Hiljattain olleen nimipäiväni takia huoneessa oli juhlarekvisiittaa. Yksi iso vappupallo lojui Venlalle tarkoitetussa sängyssä. Venla: Kun saavuin kotilomalta sairaalaan, kertoivat hoitajat heti, että nyt osastolla on toinenkin nuori. Siihen asti kaikki muut potilaat olivat olleet 60–70-vuotiaita. Tutustumisemme lähti alkuun nihkeästi. Sofia oli alkushokissa, sillä hän oli vasta kuullut diagnoosinsa. Myöhemmin olimme sairaalassa toisillemme tosi tärkeitä kannustajia esimerkiksi piikityksissä ja näytteidenotoissa. Luuydinnäytettä otettaessa toinen kellotti puhelimella sen viiden minuutin ajan, jona puudutus alkaa vaikuttaa. Sofia: Venlan ystävyys on ollut minulle tosi tärkeä juttu. Hän on auttanut minua pääsemään yli vaikeista hetkistä ja asioista. Välillä olemme menneet eteenpäin huumorin avulla, vaikka tilanne olisi ollut mikä. Venla: Äitini sairasti rintasyövän vähän ennen omaa sairastumistani. Hän on ollut tärkeä tukihenkilö Sofian lisäksi. Vain toinen syöpäpotilas voi ymmärtää ja tuntea samoin. Ei tarvitse selitellä mitään. Suuressa roolissa on ollut myös poikakaverini Joonas. Hän kävi katsomassa minua sairaalassa, piti kädestä ja antoi tukeaan, vaikka en aina jaksanut edes puhua mitään. Ystävyys pettää Sofia: Minulta on jäänyt sairausaikana aika paljon kavereita matkan varrelle. Olin luullut, että ollaan kavereita, mutta ei sitten oltukaan. Toisaalta olen saanut paljon uusia ystäviä ja kultaakin kalliimpia ovat nykyään kaikki ne, jotka ovat pysyneet tällä matkalla tukenani. Venla: Vakava sairastuminen näyttää, ketkä oikeasti välittävät. Tuntuu hyvältä saada puheluja niiltä, jotka oikeasti haluavat tietää, mitä minulle kuuluu. Jotkut puolitutut menevät ihan lukkoon, kun kerron leukemiasta. He eivät osaa ottaa tietoa vastaan ja käsitellä sitä. Sofia: Pahimpia ovat ne, jotka sanovat, että minä kyllä tiedän, mitä käyt läpi. Tekisi mieli vastata, että kuule, sinulla ei ole hajuakaan. Venla: Kliseinen tsemppaaminen tyyliin "kyllä se siitä ja kyllä sä paranet" on tosi ärsyttävää. Tuollaista ei kannata syöpäsairaalle sanoa. Parempi on kuunnella ja olla aidosti läsnä. Sofia: Monella nuorella on tapana sanoa, että joku asia on ihan syöpää. Snapchatissa eräs tuttuni kirjoitti, että salilla käynti on ihan syöpää. Laitoin vastauksen, että ajattele vähän, mitä kirjoitat. Venla: Syöpä-sanan väärinkäyttö on raivostuttavaa. Miten joku voi sanoa, että koulu tai ruoka on syöpää? En katso tätä enää läpi sormien vaan kuittaan heti, että käydäänpä tuolla sairaalassa katsomassa, mitä se syöpä oikeasti on! Elämän rajallisuus Sofia: Emme ole puhuneet kuolemanpelosta, vaan enemmänkin vakavaan sairastumiseen liittyvästä ahdistuksesta. Sen näkee toisesta, vaikka sanoja ei aina olekaan. Venla: Sairastuminen osoittaa elämän rajallisuuden ja sen, ettei ikinä tiedä, mitä huominen tuo tullessaan vai tuleeko sitä huomista ollenkaan. Koko viime vuosi oli minulle opettava, pysäyttävä, arvaamaton ja vaikea. Se avasi silmät aivan uudella tavalla. Olen kasvanut henkisesti todella paljon. Taysille olen kiitollinen siitä, mitä siellä on tehty eteeni. Hoitajat jaksoivat kuunnella ja kannustaa, vaikka olin alussa vihaa ja raivoa täynnä. Olen nykyään kaikkien kanssa hyvissä väleissä, eikä mitään jäänyt hampaankoloon. Tärkeät asiat kirkastuvat Sofia: Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, enkä pidä enää mitään pikkuasiaakaan itsestäänselvyytenä. Olen kiitollinen myös siitä, että ympärilläni on tärkeitä ihmisiä ja tukiverkkoja, joita ilman en olisi nyt tässä. Venla: Osaan arvostaa ihan eri tavoin kaikkea sitä, mitä ympärillä on: kavereita, läheisiä, elämää, jokaista päivää. Sairastuminen avasi uusia näkökulmia tulevaisuuteen. Vuosi sitten opiskelumotivaationi oli nollassa. En ollut edes varma, olenko valinnut oikean alan. Nyt tiedän, että olen ja haaveilen jatkokoulutuksesta eläinfysioterapeutiksi. Lisäksi sairastuminen on kasvattanut minulle lehmän hermot. Tulevaisuuden haaveet Sofia: Poliisin ammatti ei ole kokonaan pois suljettu, mutta en aio nyt hakea mihinkään. Katselen ensin maailmaa ja matkustelen. Otan aikalisän ja mietin vasta myöhemmin, mihin ryhdyn. Lapsi kuuluu aikanaan haaveisiini, jos luoja suo. Venla: Olisi hienoa, kun saisi elää terveenä, olisi omakotitalo ja siellä paljon eläimiä. Koko tänä aikana ratsastaminen on auttanut minua paljon. Pelkkä hevosen läsnäolo ja yhteistyö sen kanssa on hyvin terapeuttista. Viestini toisille nuorille Sofia: Yritä etsiä positiivisia puolia tilanteesta kuin tilanteesta. Sivuuta kaikki negatiiviset. Venla: Kunnioita ihan pieniäkin asioita elämässäsi. Sano kiitos ja kerro läheisillesi, kuinka tärkeitä he ovat.