Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Jenni Ahtiaisen kolumni: Kuka tahansa voi joutua nettivihaajien kohteeksi – kokemus on ahdistava

Kuuntelin uudenvuodenaattona kuohuviinilasia puristaen, miten politiikkoystäväni elämää ruoditaan netissä nimeltä mainitsemattomalla keskustelupalstalla. Ja kuten verkkokeskustelun käytöstapoihin kuuluu, oksennettiin kaikki järjettömät mielipiteet ulos nimettöminä. Samassa lootassa mustamaalattiin myös ystäväni puoliso ja lapset. Yleensä nettikirjoittelun uhri toimii julkisessa ammatissa. Poliitikot ja viihdetaiteilijat ovat herkullisia kritisoitavia. Mutta sivustakärsijöinä toimii valtava määrä ihmisiä, joilla ei ole julkista ammattia – saati ammattia vielä ollenkaan. Osa heistä on alaikäisiä, jotka joutuvat haluamattaan paskamyrskyn keskelle. Päättömät kirjoittelijat luulevat tietävänsä kaiken uhrinsa elämästä. Jos eivät tiedä, ei sen väliä: pääasia, että sormet kirjoittaa ja juttu jatkuu. Itse sain kuraa päälleni pari vuotta sitten, kun nimeltä mainitsematon verkkovaikuttaja päätti lytätä yritysmoraalini, täysin perusteettomasti. Hän kirjoitti virheet blogiinsa, jota lukee parhaimmillaan puoli miljoonaa ihmistä kuukaudessa. Vaikka hän kirjoitti omalla nimellään, sadat nimettömät ihmiset provosoituivat kirjoittamaan minusta vihakommentteja nettiin sekä uhkaavia meilejä salanimien takaa. Kirjoitin asiallisen vastineen bloggaajalle, jonka hän poikkeuksellisesti suostui julkaisemaan. Vastasin myös jokaiseen saamaani vihameiliin. Osa pyysi ajattelemattomuuttaan anteeksi. Suurin osa ei tehnyt mitään. Tilanne oli ahdistava. Jätätkö mielipiteesi tai haukutko ihmisiä netissä nimimerkin takaa? Jos vastasit kyllä, olet urpo. Oma elämäsi ei ole tarpeeksi mielenkiintoinen ja siksi keskityt arvostelemaan muita. Sinulla ei ole myöskään itsetuntoa eikä selkärankaa, siksi kommentoit nimettömänä. Koska et ole menestynyt omassa elämässäsi, ainoa mahdollisuutesi loistaa on jättää säälittävä elonmerkki olemassaolostasi kommenttilootaan. Nyt voit olla kanssani eri mieltä, mutta herra paratkoon, ole sitä omalla nimelläsi. Anonyymit nettikeskustelupalstat pitäisi kieltää. Kun keskustelua käydään, pitää se käydä omalla nimellä jotta kommunikaatiossa säilyy vastavuoroisuuden oikeudenmukaisuus. Julkisessa ammatissa työskentelevän ihmisen odotetaan seisovan sanojensa takana, mutta näkymättömältä ja nimettömältä kansalaiselta sitä ei vaadita. Aivan yhtä epäoikeudenmukaista olisi heitellä lumipalloja ihmisten takaraivoihin. Jari Tervo sanoi vuosia sitten, ettei käy koskaan lukemassa mielipidekirjoituksia itsestään, koska ei halua kiusata itseään. Mutta ongelma ei silti poistu, vaikka kieltäisi lapsiaankin lukemasta nettikeskusteluja. Keskustelupalstoilla käy lasten kavereita ja tuttavia, joilta toivoo vain yhtä asiaa: älä usko kaikkea mitä kirjoitetaan. Varsinkaan, jos et tiedä kuka kirjoittaa. Ja vaikka tietäisitkin. Kirjoittaja on porilainen transumies (nimettömän urpon nettikirjoituksen mukaan).