Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Elina Wallinin murrepakina: Tämä joulu tua uuret tavat ja uuret rytmit

Aurinko o nousemas marraskuisen aamun se vert ko se tääl lännes ny tähe vuareaikaa pruukaa ylipäätäs noust. Taivas o pilvetön, valo o kirkas ja se kajastaa kullakeltasen sairaala kartiinie välist suaraa huaneesee. Aurinkosäre tekkee nukkasest vavvatukast punertava ja piänet timantit syttyy pitkii silmäripsii. O juhlalline olo. Yhtäkkii tullee tunne siit, et mailma o ny eres ja auki ja turvalline. Jouluevankeljumi tarina muistuu miälee siin aamuaurinko kajos. Lapse syntymä hetkel ei kenelläkä vanhemmal ol tiatoo, mitä tulevaisuus tua tullessas. Esikoise kohral viäl vähempi. Kaikki arkisimmakki asjat vaatii opettelluu. Mitä tiät vaippa laitetaa? Mist kohtaa vavvaa uskaltaa ottaa kiini? Kui se huutaa? Mihe se lasketaa? Onko sitä ja eikö ol tätä? Luattamus sihe, et mailma molemmat sivut vanhemmat o suuripiirtei kyenny pentueestas hualehtimmaa, kantaa kysymysmerkkie ylitte ja jäljel jää pelkkä piste. Samat kysymykset velloo pääs, hualehrittaa mukuloist misä tahansa mailma kolkas, kui hyvis taik huanois olosuhteis tahansa. Me saaraa ol onnekkait, et järjestelmä o hyvä. Jonku kohral ossuu silti joku porsaareikä ja voi tul paha miäli ja tiä voi ol kuappane. Kokonaisuus o kumminki huippuluakkaa. Markukse evankeljumis kerrotaa tiätäjie suuremoisist lahjoist tulokkaal. Luukkaa evankeljumis syntymäilloo jakkaa enkelte suuri taivaalline joukko yhres paimente kans. Ikiaikane o se ilo, jonka lapse syntymä yhteisöö aiheuttaa. Onki ollu hämmentävvää, ilost ja liikuttavvaa kokkee se kertaantuva rakkaus, jonka hämmästyttävä laaja joukko mee piäne perhee kans o jakanu. Nouseva aurinko kultane rinki tuntuu pysähtynnee vauva päälakkee. Tukka haisee lämpymält. Mää kuiskuta korvaa, et koht päästää kottii ja sit tullee joulu. Suuret juhlapyhät, joulu etunenäs, herkistää. Jos ei ol kovi pakkast joulupyhin, vois vavvaa käyr näyttämäs mummul Käppärä hautausmaal, mää funteeraa. Toisaalt, jos ei pääst pihal, voiraa mummul vilkuttaa ikkunast ja kertoo et hän olis ny isomummu. Jos taas sattus olemaa nii kirkast, ettei taivaal lipus yhtää pilvee, jonka reunal ne terveiset vois heittää, voitas seurat köökiklasist lintulautaa. Jos sihe tulis yksiki varpune, tiätäsi mää, et se o mu mummuni sialulintu. Voitas jutel sil. Ko mää oli mukula, Varpune jouluaamun kuulu mee yhteisii lauluhetkii. Kullahohtone aurinkokajo sairaala kartiinie välist muistuu mu miäleeni uurestas muutama päivä enne joulupyhhii, ko pyssään seuraamaa kynttilä liäkkii enkelikellos. Ääni, tuaksu ja tunnelma viivähtää omas lapsuures, jouluorotukses, erilaises juhlaviatos. Tämä joulu tua uuret tavat ja uuret rytmit. Kullahohtost ja lämmint jouluu, kullekki sillail ko parhaaks ittelles näkkee. Lepo, rauha ja mahrollisimma hyvä miäli etusijal. Kirjoittaja synnytti tytön, esikoisensa, ja kapaloitsi hänet ja pani hänet muoviseimeen, koska sellainen oli synnytyslaitoksen perhehuoneessa. Ja tuoreet vanhemmat palasivat kotiinsa kiittäen sitä huolenpitoa, apua ja onnea, jonka olivat kokeneet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin piti.