Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Tämä valtava liikenneriski ei poliiseilla parane – puolet onnettomuuksista johtuu sairauksista, eikä terve kuski juuri kolareita aja

Tuohtumus ja turhautuminen paistavat läpi professori Timo Tervon sanoista. –Maantieliikenteestä välitetään julkisuuteen paljon disinformaatiota. Oikeaa tietoa on vaikea suodattaa esiin. Päätökset eivät aina perustu totuuteen, ja huippututkijan työ on muuttunut yhä enemmän mediataisteluksi vääriä profeettoja vastaan. Silmälääketieteen professori Timo Tervo valittiin Suomen ja koko Euroopankin ensimmäiseksi liikennelääketieteen professoriksi maaliskuussa 2014. Uudenmaan liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan lääkärijäsen hän on ollut vuodesta 2003 lähtien. Mitä nämä vuodet ovat sinulle opettaneet? –Se on juuri olennainen kysymys. Jokaisen, joka haluaa sanoa jotakin liikenteestä ja liikenneonnettomuuksien syistä, pitäisi olla mukana onnettomuustutkinnassa. – Kuljettajan tila ja siinä tapahtuvat muutokset ovat ykkössyy ja mukana lähes jokaisessa onnettomuudessa ainakin taustalla, hän painottaa. Isolta osalta on juuri Timo Tervon ansiota, että suomalaisessa liikennekeskustelussa on alettu kiinnittää huomiota kuljettajan terveyteen, ikääntymisen tuomiin rajoituksiin, lääkkeiden ja päihteiden vaikutukseen ja psyykkisiin tekijöihin liikenneonnettomuuksien taustatekijöinä. Tervo on puhunut näistä asioista väsymättä. Moni muu haluaa puhua lähinnä ylinopeuksista. –Liikenneonnettomuuden syntyyn vaikuttaa aina äärimmäisen moni tapahtuma. Sen jälkeen moni seikka vaikuttaa siihen, että onnettomuudessa kuollaan tai loukkaannutaan vakavasti. –Ylinopeus on riskitekijä, mutta vain yksi niistä. Riski voi olla myös äkillinen nopeuden muutos tai väärä tilannenopeus, jolloin omaa vauhtia ei ole sovitettu kuljettajan ajamisen edellytyksiin tai ulkoisiin olosuhteisiin. Ylinopeuksille annetaan liikaa painoarvoa Tervon mukaan Suomessa vakavia onnettomuuksia selitetään liikaa niin sanotulla Elvikin käyrällä. Norjalaisen liikennetutkijan Rune Elvikin mukaan onnettomuuksien suhteellinen lukumäärä lisääntyy jyrkästi ajonopeuksien kasvaessa ja korreloi liikennevirran keskinopeuksien muutoksiin. Kaikkein suurin muutos tapahtuu, kun keskinopeus nousee 80 kilometristä sataan ja sen yli. –Normaalin, terveen ja raittiin kuljettajan kohdalla nopeusriski konkretisoituu äärimmäisen harvoin. Silti meillä kohdistetaan valtavasti voimavaroja juuri tämän normaaliliikenteen nopeusvalvontaan. –Politiikka sotkee liikaa aitoa liikenneturvallisuustyötä. Minutkin on yritetty monta kertaa kehotuksin ja sähköpostein vaientaa. Liikennevakuutuskeskuksen julkaisemassa Ajoterveysraportissa vuodelta 2016 analysoitiin 1 074 kuolemaan johtanutta onnettomuutta vuosilta 2009–2013. Lähes joka toisessa kolarissa sen välitön syy tai taustariski oli kuljettajan huono terveydentila, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, aivotoiminnan muutokset tai diabetes. Sairaudet tuovat mukanaan voimakkaat lääkitykset, joilla puolestaan on vaikutusta ajokykyyn, tarkkaavaisuuteen ja vireyteen. Onnettomuustietoinstituutin kokoamassa aineistossa puolestaan oli mukana 1 001 kuolonkolaria vuosilta 2010–2014. Vain 51 onnettomuutta – 5,1 prosenttia kaikista – tapahtui selvänä ajaneille, terveille kuljettajille, joilla lisäksi ei ollut itsemurha-aikomuksia. Suomessa 20–30 kuolonkolaria vuodessa johtuu kuljettajan itsemurhasta. –Kaikki pahimmat liikenneriskit, kuten päihteiden käyttö, ajaminen ilman turvavyötä, ajoterveyden puutteet ja itsemurhat, liittyvät suoraan kuljettajan omaan toimintaan, Tervo huomauttaa. – Nyt tarvittaisiin laaja-alaista tulevien riskien kartoitusta ja sen pohtimista, miten voidaan vaikuttaa yhteiskunnassa kehittymässä oleviin uusiin riskeihin, esimerkiksi kannabiksen tuloon ja lääkkeiden liikakäytön vaikutuksiin liikenteessä. –Tähän työhön pitäisi saada mukaan kaikki tahot, kuten autoilujärjestöt, vakuutusyhtiöt ja onnettomuustutkinta. "Nopeusvalvonta Suomessa surkeaa ja yksipuolista" Professori Timo Tervo painottaa, ettei hän suinkaan vastusta liikenteen nopeusvalvontaa. – En vastusta, se väite on lähes kunnianloukkaus. Sitä vastustan, että nopeusvalvonta on Suomessa näin surkeaa ja yksipuolista, kuten pääkaupunkiseudulla Kehä ykkösen tolppaviidakossa tai maanteiden sakkoansojen kohdalla. Hänen mukaansa pistevalvontaa suorittavat tutkat ja kamera-autot pitäisi merkitä ja sijoittaa risteyksiin, koulujen kohdalle ja läpiajokielto-osuuksille eli paikkoihin, joissa liian kova vauhti on todellinen vaaratekijä muille. Pidempiä tieosuuksia tulisi valvoa keskinopeusvalvonnalla. Automaattivalvontaa pitäisi käyttää tehokkaasti esimerkiksi varastettujen ajoneuvojen ja ajo-oikeudettomien löytämiseen ja kaiken teillä liikkuvan rikollisuuden torjuntaan. – Valvonnan syy pitää aina olla turvallisuuden parantaminen ja kaiken tiellä liikkuvan rikollisuuden ehkäiseminen, ei vain sakkojen kerääminen ja valvontaa suorittavan yksikön työllisyydestä huolehtiminen. Toinen korjattava asia olisi poliisin näkyvän valvonnan ja asiallisen tiedottamisen lisääminen. Mikään ei rauhoita liikennettä niin hyvin kuin elävä poliisi. –Tien päällä tapahtuva valvonta on kuollut, etenkin raskaan liikenteen osalta paria kampanjaa lukuun ottamatta. Se on vakava puute syrjäseuduilla ja kaikkialla ilta- ja yöaikaan. Ennen tehtiin sentään lentävien iskuja. Meillä Karjalohjalla ne opettivat kerralla kaikille kiinni jääneille, ettei rattiin kannata humalassa lähteä, Tervo kertoo. Jos aiheuttaa vaaraa muille tai itselle, ajo-oikeutta pitää rajoittaa Kuljettajien ajo-oikeuksien rajoittamiseen tarvittaessa professorilla on selkeä kanta: –Kaikissa ikäryhmissä liikkumisen ja ajokortin voimassaolon edellytys on nimenomaan turvallisuus. Ei saa aiheuttaa riskiä muille eikä edes itselle. –Muut perusteet ovat toissijaisia, kuten asiointimatkojen hankaloituminen tai elämänpiirin pieneneminen, jos ikäkuskin ajo-oikeus viedään terveyssyistä. Vaikka erikoistuneen liikennelääketieteen opetus ja tutkimus on Suomessa hyvin uutta, lääkärikunta on ottanut uuden oppialan hyvin vastaan. Koulutuspyyntöjä Tervolle sataa kotimaasta niin paljon, ettei kaikkiin ole mahdollista vastata. –Ruotsissa luennoidessani tunsin itseni todella sydämellisesti tervetulleeksi. Kaikki ihailivat suomalaista liikenneonnettomuuksien tutkintaa ja sen suomia mahdollisuuksia. Suomi on maailman ainoa maa, jossa kaikki tieliikenteen kuolonkolarit tutkitaan ja jossa osallisia koskevat terveys- ja taustatiedot saadaan kerätä tutkimusta ja tilastointia varten. Professori Tervon pioneerityölle on tulossa jatkoa senkin jälkeen, kun hän itse jää eläkkeelle marraskuun lopussa. Helsingin yliopistossa toimivaa liikennelääketieteen professuuria varten on kerätty jatkorahoitusta yksityishenkilöiltä ja organisaatioilta. Suurin yksittäinen rahoittaja on Taksiliitto. Tervo itse ohjaa jatkossa esimerkiksi kolmea väitöskirjatyötä. Niistä kaksi liittyy liikennelääketieteeseen. Erilaiset tutkimus- ja konsulttitehtävät ovat niin ikään mahdollisia. Vapaa-ajan ongelmiakaan eläkeläiselle tuskin tulee. Tervolla on pieni maatila Karjalohjalla, kesäasunto saaristossa, mökki Lapissa ja loma-asunto Espanjassa. –Viihdyn hyvin ja pitkään metsätöissä, hän kertoo. Syntynyt 1950 Helsingissä. Ylioppilas 1969, lääketieteen lisensiaatti 1975, lääketieteen ja kirurgian tohtori 1977. Mikroskooppisen anatomian dosentti 1978, silmätautien erikoislääkäri 1983, silmätautiopin dosentti 1986. Soveltavan silmälääketieteen professori Helsingin yliopistossa 2000–2014. HYKS Silmäklinikan eri tehtävissä 1980–2017, osastonylilääkäri 1988–2017. Liikennelääketieteen erityispätevyys 2001. Uudenmaan liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan lääkärijäsen vuodesta 2003. Suomen ensimmäinen liikennelääketieteen professori vuodesta 2014. Luottamustoimia monissa liikennealan järjestöissä ja organisaatioissa. HYKSin liikennelääketieteen yksikön johtaja. Naimisissa, kaksi aikuista lasta. 244 tieteellistä alkuperäisjulkaisua ja yli sata tieteellistä artikkelia (kokonaan omia tai osakirjoittajana) vuosilta 1973–2017. Jäi eläkkeelle 30. marraskuuta. ”Politiikka sotkee liikaa aitoa liikenneturvallisuus- työtä. Minutkin on yritetty monta kertaa kehotuksin ja sähköpostein vaientaa.”