Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Reposaarelaista mystiikkaa: salaperäinen joulukanto sai taas valot

Siikarannan leirintäalueen läheisyydessä, pienen oikopolun varrella Reposaaressa kököttää salaperäinen joulukanto. Kyllä, luit aivan oikein: kanto. Kyseessä on yli satavuotiaan puun kanto, joka elää saarelaisten mukaan mitä ilmeisimmin jo aivan omaa elämäänsä. Jokusia vuosia sitten vanha kanto sai ensimmäisen asukkaan, jo parhaimmat päivänsä nähneen risulinnun. –Kuljen päivittäin läheistä metsäpolkua, ja eräänä päivänä polun varrella näin tutun kannon uusin silmin: kansalaisopistossa vuosia sitten tekemäni vanha risulintu muuttaisi kannon nokkaan viettämään eläkepäiviään. Tein heinästä pesän ja ehostin lintua uusin sulin. En olisi uskonut, että kanto olisi alkanut elää... Pesään ilmestyi munia, hetken kuluttua munista kuoriutui erinäköisiä poikasia, kertoo reposaarelainen Päivi Kuusela . Komeaa kantoa oli tahollaan ihaillut ja ruvennut koristelemaan myös Kuuselan lähellä asuva Maaret Laakso-Halmerinne . Vasta myöhemmin selvisi, kuka risulinnun oli kannolle tuonut. –Mutta meidän kahden lisäksi kantoa koristelee joku muukin, sillä eräänä pääsiäisenä risulinnulle eli vihtalinnulle oli ilmestynyt kaksi keltaista golfpalloa muniksi, Laakso-Halmerinne naurahtaa. Naiset kertovat, että kannon ohitse kulkiessa on mielenkiintoista seurata, mitä joku on taas lisännyt risulinnun pesään. –Viime jouluna pesään ilmestyi jouluvalot! Kesä meni hiljaiselossa. Poikaset lähtivät pesästä, mutta emo ei lakannut hautomasta. Iloksemme kuitenkin huomasimme, että pesään on nyt syntynyt uusi poikanen pitkine kultasiipineen, Päivi Kuusela kertoo tyytyväisenä. Torstai-illalla kannon ympärillä oli melkoista vipinää, kun metsän tontut ja menninkäiset muuttivat kantoon asumaan. Kanto sai Suomi 100 -teeman mukaisesti siniset ja valkoiset koristepallot ja juhlavalot. –Haluamme vinkata tätä kannonkoristeluideaa muillekin, joilla on lähipiirissään tällaisia mahdollisuuksia. Itse haluamme koristella kantoa vain ympäristöön sopivilla, maatuvilla materiaaleilla, Maarit Laakso-Halmerinne sanoo. Päivi Kuusela puolestaan huomauttaa puolestaan metsäisen tilataiteen tarjoavan hyvää mieltä ohikulkijoille.  –Eri ihmisten synnyttämä mielenkiintoinen tarina jatkuu.