Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Satakunnan Kansan rinnalla Suomi on vielä nuori – "silti vasta nyt tiedämme oikeasti, mitä ihmiset lukevat"

Julkisella sanalla ei ole tapana ruotia omia asioitaan julkisuudessa. Media ei harjoita avointa media-analyysia. Itsesensuuria esiintyy enemmän kuin itsekritiikkiä. Erkki Saksan työryhmän TV2:ssa vetämä Maailma sanojen vankina unohtui 1990-luvulle. Timo Harakan vuonna 2005 kehittämä Pressiklubi on puolestaan laantunut tavalliseksi poliittiseksi viihteeksi. Se on kummallista näinä valeuutisten aikoina. Neljänneksi valtiomahdiksi kutsutut tiedotusvälineet ovat merkittäviä vallankäyttäjiä. Media nostaa ja laskee ilmiöitä. Se vaikuttaa poliittisiin valintoihin ja päätöksiin. Ei ole liioittelua väittää, että esimerkiksi Brexit on brittiläisen iltapäivälehdistön aikaansaannos. –Sellaista kritiikin perinnettä ei tosiaan ole, vahvistaa Satakunnan Kansan vastaava päätoimittaja Tomi Lähdeniemi . –Siksi journalismin arviointi on löytänyt väylänsä muualta. Paitsi keittiöiden ja kuppiloiden kahvipöydissä, median tekemisiä analysoidaan entistä hanakammin sosiaalisessa mediassa. Journalistinen palaute ehkä julki Lähdeniemi jää kuitenkin miettimään, onko esimerkiksi Satakunnan Kansan toimituksen työ sillä tavalla kiinnostavaa, että siitä pitäisi kertoa lukijoille enemmän. Eikö riitä, että lehden ja verkon sisältö on kiinnostavaa? –Kyllä meidän pitäisi kertoa enemmän. Avoimuus on laadun tae, ja me teemme lehteä isoilla eettisillä arvoilla, hän vastaa omaan kysymykseensä. –Saattaisimme esimerkiksi avata toimituksen sisäisen palautteen vähän muokattuna kaikkien luettavaksi. Onkohan sellaista tehty missään? Voisimme kokeilla sitä vaikkapa kuukauden ajan. Ennen palaveerattiin Sarpilla Istumme Tomi Lähdeniemen kanssa Cafe Solossa. Se on kahvila-paahtimo Porin Puuvillan alueen sydämessä. Kahvintuoksuinen Solo on ollut satakunnankansalaisten kantapaikka sen jälkeen, kun lehden toimitus ja konttori muuttivat kesällä 2009 puuvillatehtaan entisiin teollisuushalleihin. Jos sama palaveri olisi pidetty vaikkapa joulukuussa 1997, olisimme nähneet itsemme Sarpin kahvilassa Valtakatu 12:n kivijalassa. Iso talo oli Satakunnan Kansan päämaja lähes sadan vuoden ajan. Lautasilla olisi pari puoliksi syötyä sammakkoleivosta. Tiskin takana hymyilisi aina iloinen Sirkku Leiniitty . Enää Sarpin pikkukahvilaa ei ole. Tilalla on sushipaikka. Naapurissa ei ole myöskään Artekin huonekalumyymälää eikä kadun toisella puolella Suomen Pankkia. Edellisessä liiketilassa on parturi ja jälkimmäisessä ympäristövirasto. Satakunnan Kansan entisestä pääovesta noustaan nykyään ely-keskukseen ja ulosottovirastoon. Niin ovat kaupungin ohella muuttuneet maakunta, maa ja maailma. Lehden ydintehtävä säilynyt Onko suomalaisia maakuntia oikeasti enää edes olemassa niiden asukkaille? Ovatko ne vain hallinnon malleja? Niiden identiteetti on hukassa, eikä soteen kytketty itsehallinto taida sen paremmin sytyttää uutta maakuntahenkeä kuin synnyttää maakuntalehtien tilausbuumia. –Niin ei taida tosiaan käydä. Maakuntauudistuksessa on kyse lähinnä byrokratian remontista. Maailma muuttuu pikemminkin siihen suuntaan, että ihmisillä on paljon omia pieniä piirejä. Sitten ovat isot globaalit kuviot, Lähdeniemi arvelee. Hänen mielestään maakuntalehden missio on silti entinen. –Vaikka unohtaisimme maakunnan, lehteä tehtiin 1800-luvulla ja sitä tehdään edelleen oman alueen tarpeisiin ja oman alueen etujen ajamiseksi. Ydin on pysynyt samana, Lähdeniemi muistuttaa. –Onhan se huikeaa, että painetulla sanomalehdellä on näin pitkä kehityskaari. Meillä on tässä käsiteltävänä hieno menestystarina. Sanomalehti on tosiaan vähän niin kuin radio tai auto. Nekin ovat pitäneet pintansa ja säilyneet periaatteiltaan samanlaisina siitä asti, kun Guglielmo Marconi patentoi langattoman lennättimen vuonna 1896 ja Karl Benz sekä Gottlieb Daimle r rakensivat ensimmäiset polttomoottoriautonsa vuonna 1885. Vastavoima ruotsinkielisten herruudelle Suomen toiseksi vanhimman edelleen ilmestyvän suomenkielisen sanomalehden (vanhin on Keskisuomalainen ) historia alkoi jo ennen autoa ja radiota. Kirjakauppias Otto Palanderin kustantaman Satakunta -lehden ensimmäinen numero ilmestyi Porissa 1. helmikuuta 1873. Pori oli tuolloin toipumassa vuoden 1852 suurpalon seurauksista. Kaupunkia rakennettiin kiivaasti uuden asemakaavan mukaisesti, mutta yksi iso häpeäpilkku sen alueella oli. Nykyisen 6. kaupunginosan reunamilla aukeni köyhistä köyhimpien kuoppakaupunki, jossa maan kurjat asuivat sananmukaisesti maan alla, hiekkakankaaseen kaivetuissa kuopissa. Satakunta lähti ajamaan kaupungin ja maakunnan asiaa. Taustalla vaikuttivat vanhasuomalainen poliittinen aate ja suomenmielisyys. Lehden syntyyn vahvasti vaikuttanut kunnallisneuvos Edvin Avellan oli kumppaneineen saanut tarpeekseen ruotsinkielisen vähemmistön herruudesta Porissa. –Kansallistunne ja suomen kieli olivat silloin ykkösasioita. Sisältö oli varsin aatteellista, Tomi Lähdeniemi miettii. –Siinä aamunkoitossa lehden merkitys tuli kansakunnan nousun kautta. Oli olemassa oire maailman muuttumisesta ja oli myös ratkaisu siihen. Lehdistön voimakas valta näkyi, kun Suomea rakennettiin. Ensimmäinen päätoimittaja oli opettaja Johan Ismaël Tamsén . Tamsénia paremmin jälkipolvet tuntevat lehden varhaisvaiheilta kuitenkin Algot Untolan eli kirjailija Maiju Lassilan lyhyen mutta värikkään päätoimittajuuden vuonna 1908 sekä runoilija Kaarlo Kramsun seikkailut Satakunnan toimittajana 1890-luvun alussa. Antero Lamminen päätoimittajana 35 vuotta Suomen itsenäistymisen alla syksyllä 1917 Satakunta yhdistyi nuorsuomalaisen Satakunnan Sanomien kanssa. Seuraavan vuoden alusta se alkoi ilmestyä nimellä Satakunnan Kansa . Samalla lehtien kustannusosakeyhtiöt fuusioituivat Satakunnan Kirjateollisuudeksi. Kokoomuksen äänenkannattaja lehdestä tuli vuonna 1919. Siitä alkoi pitkä kasvukausi, jonka ainoastaan sotavuodet katkaisivat. Levikki lisääntyi ja toiminta-alue laajeni koko maakuntaan. Aluetoimituksia perustettiin. Kirjeenvaihtajia sekä asiamiehiä pestattiin. –Menneessä maailmassa markkina oli suljettu. Käytännössä kyse oli monopolista ja komentotaloudesta. Vaihtoehtoja ei juuri ollut, Tomi Lähdeniemi muistuttaa. –Paljon silloin tehtiin kuitenkin oikein, ja se työ kantaa edelleen. Alueellinen tavoitettavuutemme on maan suurimpia. Se vetää nöyräksi. Tasaisen kasvun kauden päätoimittajina oli sellaisia vaikuttajia kuin Antero Lamminen . Hän johti toimitusta vuodet 1918-1953 eli yhteensä 35 vuotta. Jo sitä ennen hän veti Satakunnan Sanomia kuuden vuoden ajan. Pitkäaikaisia päätoimittajia olivat myös Kalevi Pulkkinen vuosina 1960-1981 ja Erkki Teikari vuosina 1982-2001. Omistajayhtiö konkurssiin 1995 Vakauden ja vaurauden aika päättyi vuonna 1990. Satakunnan Kirjateollisuuden kaikkien tulosyksiköiden tulojen kasvu ehtyi. Seuraavana vuonna levikki kääntyi laskuun, ja sitten iskivät nurkanvaltaajat sekä valtakunnallinen lama koko voimallaan. Keväällä 1993 Satakunnan Kirjateollisuuden osakkeista 92 prosenttia omistanut SK-Invest Oy ei kyennyt enää maksamaan edes velkojensa korkoja. Loppu häämötti. Kesällä 1995 yhtiö oli konkurssissa. Pelastaja tuli Tampereelta. Vajaan vuoden tuuliajon jälkeen Aamulehti-yhtymä osti vuoden 1996 alkukesällä samaiset 92 prosenttia Satakunnan Kirjateollisuuden osakkeista. Käytännössä se tarkoitti koko konsernia. Sittemmin Satakunnan Kansasta tuli osa Alma Mediaa. Vuonna 2001 päätoimittajaksi valittiin Helsingin Sanomista Jouko Jokinen , jonka kaudella lehdessä tehtiin laaja ulkoasu-uudistus ja organisaatioremontti. Verkkotoimintaan pantiin vauhtia. Vuoden 2007 vaiheilla tuntui, että pysyvää oli enää vain Valtakadun kiinteistö ja lehden muoto. Sitten niistäkin päätettiin luopua. Satakunnan Kansa muutti Puuvillaan kaksi vuotta myöhemmin. Tabloidiksi lehti muuttui 17. tammikuuta 2012. Ilmestymiskertoja ei hevin karsita Kahvilan pöydällä on paksu historiikki Satakunnan Kansa ja sen edeltäjät 1873-2003 . Tomi Lähdeniemeä huvittaa kirjan yhden luvun otsikko Viestintäkenttä muutoksessa . Se viittaa paikallisradioiden, videoiden ja satelliittilähetysten nousuun 1980-luvun puolivälissä. Juppivuosikymmenen muutokset olivat vain pientä liikehdintää. Todellinen hulabaloo alkoi 2010-luvulla. Sen avaintermejä ovat olleet www ja digi sekä some facebookeineen, twittereineen ja instagrameineen. Nyt painetulle sanomalehdelle lasketaan maailmalla jo kuolinpäivää. –Vielä 2000-luvun alussa internet oli Satakunnan Kansassa yhdessä huoneessa, Lähdeniemi nauraa. –Yksi verkkotoimittaja istui sen ääressä. Silloin nettiuutisointi tuntui olevan sellainen puoliväkinäinen viritys, että kai semmoistakin pitää nykyaikaisessa lehtitalossa harjoittaa. Päätoimittaja ei usko paperisen lehden kuolemaan. Jossain vaiheessa siitä saattaa kuitenkin tulla viikonloppuihin painottuva luksustuote, eräänlainen erikoislukemisto. –Lukijat päättävät, mutta eiköhän Satakunnan Kansa silti ole viiden vuoden päästäkin 7-päiväinen sanomalehti. –Sen sijaan iltapäivälehdistä en ole varma. Ne voivat olla vuonna 2022 jo siinä määrin verkossa, että niiltä ilmestyy painettuna vain viikonloppunumero. Verkkoanalytiikka parasta 10 vuoteen Tekivätkö sanomalehdet virheen ryhtyessään jakamaan ydinosaamistaan eli uutisia ilmaiseksi verkossa? Jälkiviisaasti ajateltuna tekivät. Silloin, vajaat kymmenen vuotta sitten, ajan kollektiivinen henki oli kuitenkin sellainen, että nyt mennään ryminällä nettiin. Niin piti varmistettaman tuleva markkina-asema ja taloudellinen kannattavuus verkkomainonnan kasvaessa. –Eihän se niin ole mennyt. Ala on hyvin kilpailtu ja mainostila, ristiriitaista kyllä, kovin rajallinen, Tomi Lähdeniemi pohtii. –Historialla spekulointi on hauskaa varsinkin, kun meillä on tässä tapauksessa esimerkki. Aikakauslehdet pitivät materiaaliansa printissä. Moni sanoi, että niin sanomalehtienkin olisi pitänyt tehdä, mutta nytpä myös Seuran, Avun ja Annan tapaiset lehdet ovat joutuneet avautumaan verkkoon. Sitä paitsi Satakunnan Kansan verkkoasiakkaiden määrä on kasvanut 50 prosentin vuosivauhtia. –Netti on pitänyt meidät ihmisten mielissä ja verkkoanalytiikka kertonut, että olemme täällä yhtä isoja kuin Facebook ja Twitter, Lähdeniemi korostaa. –Verkkoanalytiikka on parasta mitä alalla on tapahtunut kymmeneen vuoteen. Nykyään tiedämme oikeasti ja tarkalleen, mitä ihmiset lukevat. Sen sijaan kukaan ei tiedä, millä mallilla median omistusjärjestelyt ovat viiden vuoden kuluttua. Liikehdintää on paljon. Otava on ostanut Alma Mediaa, josta Ilkka omistaa jo lähes 30 prosenttia. Kaleva ja Keskisuomalainen pyrkivät laajentumaan. STT:n tulevaisuus on arvoitus. Päätoimittajan työ "mahdotonta" Ennen räntäsateeseen siirtymistä Cafe Solon lämmössä pitää pohtia, millaista on Satakunnan Kansan kaltaisen Alma Mediaan kuuluvaan maakuntalehden päätoimittajan työ vuonna 2017. –Mahdotonta, vakanssin 18. haltija kiteyttää ja nauraa päälle. –Jos lehti olisi rakenteilla oleva valtameritankkeri, olisin samanaikaisesti ainakin hitsari ja kustannuslaskija. Lisäksi olisin valmiin aluksen perämies. Mediamaailmassa se tarkoittaa kirjoittamista, journalismia, taloutta ja konsernikuvioita sekä monenlaista yhteydenpitoa lukijoiden ja sidosryhmien kanssa. –Mutta yhtään en valita. Nautin tästä ajasta, siitä, että saan olla mukana. Suhtaudun intohimolla ja ylpeydellä sekä Satakunnan Kansaan että Satakuntaan. Edellinen menestyy, jos jälkimmäinen menestyy, Tomi Lähdeniemi hehkuttaa. Vuosien 1873-2003 historiikin teksti päättyy päätoimittaja Jouko Jokisen mietelauseeseen lokakuulta 2002: "Hyvän maakuntalehden on oltava alueensa ihmisille leirinuotio, joka lämmittää, valaisee ja yhdistää" . Onko nykyinen päätoimittaja leirinuotioteorian kannattaja? –Taisin kuulla tuon määritelmän jo parikymmentä vuotta sitten Aamulehdessä , Lähdeniemi letkauttaa. –Tietenkin olen samaa mieltä. Lehden pitää yhdistää mutta näyttää myös suuntaa. Satakunnan Kansa täyttää ensi vuoden helmikuussa 145 vuotta ja Kankaanpään Seutu elokuussa 50 vuotta. Satakunnan Kansa kuuluu Alma Media -konserniin. Liiketoimintayksikkö on Alma Regions, joka julkaisee Satakunnassa myös Kankaanpään Seutua, Sydän-Satakuntaa, Merikarvia-lehteä, Luoteisväylää, Jokilaaksoa ja Porilaine-lehteä. Satakunta-ryhmän lehdet tekevät tiivistä yhteistyötä uutistoiminnassa. Satakunnan Kansa on yksi Lännen Median yhdestätoista osakaslehdestä. Kokonaislevikki on 43 409 kpl. Kokonaistavoittavuus on noin 200 000 eri lukijaa viikossa. Verkkosivulla ja sovelluksessa käy 115 000 eri lukijaa viikossa. Digi ja printti tavoittavat viikoittain 88 % Porin markkina-alueen kuluttajista.