Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Sonja Lautamatti, 21, ihmettelee: Tuntuu että vain Porin päivänä kaupungissa jutellaan ventovieraille

Järjestömyyrä. Sonja Lautamatti nyökkää ja nauraa heleästi. Sellaiseksi hän, 21, itseään kutsuu. Vaikuttamistoiminnan maaperän kaivuu sai sysäyksen Lautamatin ollessa lukiossa. Nykyisin Kouvolaan kuuluvasta Valkealasta kotoisin olevan nuoren naisen opinahjoon aiottiin yhdistää toinen koulu. Lautamatti koki, että asiaa olivat päättämässä ihmiset, jotka eivät tienneet todellisuutta. Se oli väärin. Hän teki kunnallisvalituksen. –Eihän se läpi mennyt, Lautamatti virnistää. –Mutta siitä jäi tunne, ettei kukaan hirveästi miettinyt, mitä me ajattelimme. Sen jälkeen aloin pohtia, mitä mieltä oikeastaan olen kaikesta. Ensin Lautamatti istui oppilashallituksessa. Sitten Suomen Lukiolaisten Liitossa, seuraavaksi ainejärjestössä ja ylioppilasyhdistyksessä. Kuluneena keväänä Porin yliopistokeskuksessa kulttuuriperinnön tutkimusta opiskeleva Lautamatti asetti rintaansa numeron 345. Keskustan kuntavaaliehdokkaaksi ryhtyminen tuntui keinolta saada aikaan. Puoluevalinta tosin ei ollut itse selvyys – ainakaan jos menneitä muistelisi. –Siinä muutaman vuoden takaisessa koulujen yhdistämistapauksessa keskusta oli mun kanssa ihan eri kannalla, hän naurahtaa. Silti neliapila? Pitkän prosessoinnin ohella vaikutusta on ollut Lautamatin omilla arvoilla. Hän ei usko kenenkään olevan sataprosenttisesti yhtä poliittisen perheensä kanssa. Eikä kuulukaan olla. Puolue ei ole syy muuttaa omia mielipiteitään, eikä näkökulmien omaaminen itseisarvo sitoutumiselle. –Politiikassa tuntuu usein olevan ylisukupolvinen ilmiö – siitä aletaan kiinnostua vasta kolmenkympin jälkeen. Jos ei silloinkaan, sitten ei. Kaikkia ei pidäkään kiinnostaa. Lautamatti kirjasi vaalilupauksiinsa uusiutuvaa energiaa ja rehellistä innokkuutta. Lähimpänä olivat ja ovat kuitenkin oppijat. Nainen toivoo Porin profiloituvan opiskelijakaupungiksi, joka otetaan vakavasti. Nykyisellään moni ei edes tiedä, että karhukaupungissa on yliopistokeskus. Eikä tiennyt neljä vuotta sitten liioin Lautamattikaan. –Olin käynyt täällä ennestään kerran, hän muistelee. Lautamatti kertoo esimerkkinä tarinan Satakunnan ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen sekoittaneesta, paikallisesta taksikuskista. Ja tarina on tosi. –Joskus siis porilaisetkaan eivät tiedä, mitä täällä oikein on. Ovat ihan kysymysmerkkeinä, hän tirskahtaa. Teksti jatkuu kuvan jälkeen. Huolimatta Porin aavistuksenomaisesta tuntemattomuudesta Lautamatti lausuu vuolaita kohteliaisuuksia, jopa kehuja. Hän pitää torista. Kivi-Pori on hänelle ihana, luonto kävelymatkan päässä ja kaikki muutenkin kompaktia. Ja ai niin – hintataso sanalla sanoen halpa. Tällainen sanailu ei puolestaan yleensä porilaisuuteen kuulu, sen myöntää hänkin. Hämmennystä onkin aiheuttanut se, ettei tuntemattomille puhuta, vaikka melkein mikä olisi. Paitsi kerran vuodessa – kaupungin merkkipäivänä. –Porilainen luonne on ihmeellisellä tavalla piiloylpeä. Ei ainakaan ääneen myönnetä! Mun mielestä pitäisi nimenomaan korostaa sitä, mitä meillä on täällä. Opiskelijakulttuurin jalostamisessa tämä linkittyy oma-aloitteiseen aktiivisuuteen. Kaupungin panostus on Lautamatin silmissä jo tarvittavalla tasolla. –On vapputouhua sun muuta, mutta pöhinää pitäisi saada lisää. Nyt ulkopuoliset lähinnä ihmettelevät, mitä roskaavaa haalarikansaa tuolla syyskuisin vaeltaa. Voisiko kouluttautuvien yritteliäisyydellä olla vaikutusta niin ikään Porin imagoon? Varmasti, vastaa Lautamatti epäröimättä. Vastassa ovat kuitenkin heti ensimmäiseksi resurssikysymykset. –Some-näkyvyyttäkin saa nykyään parhaiten rahalla. Aloittaa voisi ensin Satakunnasta – että ihmisten tietoisuus mahdollisuuksista kasvaisi ainakin maakunnassa, hän pohtii. Syksyisessä alkuiltapäivässä Lautamatilla ei kuitenkaan ole kiire mihinkään. Menon ei tarvitse olla päällä koko ajan. Voi vaan makoilla sohvalla ja töllöttää Netflixiä, ihan niin kuin tykkää. Ei edes elisabethrehneilemään tai annelijäätteenmäkeilemään. Ehkä tulevaisuudessa pitkin polkuja, joita ihailemasi daamitkin? Poliittista historiaa sivuaineenaan lukeva Lautamatti hymyilee. –Opetus- ja kulttuuriministeriössä työskenteleminen olisi kyllä haave. Mitenkäs maailmanparantaminen? –Haluaisin, että olisin tehnyt elämässäni jotakin merkittävää. Oli se mitä tahansa, mutta että sillä olisi väliä. Järjestömyyryys taitaa siis olla elinikäistä? –Musta tuntuu, että tää on varmaan oravanpyörä, jossa kieppuu koko ikänsä, Lautamatti päättää. Syntynyt lokakuussa 1995. Toiminut muun muassa Keskustanuorten liittohallituksen toiminnanjohtajien edustajana sekä Porin yliopistokeskuksen ylioppilasyhdistys Pointer ry:n puheenjohtajana. Tänä syksynä ehdolla Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa. Harrastaa järjestötoiminnan lisäksi käsitöitä ja valokuvausta.