Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Analyysi: Kokoomus turvautui populismiin Porissa, onko se poliittinen itsemurha?

Satakunnan Kokoomus uinuu syvässä rauhan tilassa. Nettisivujen tapahtumakalenteri antaa ymmärtää, että mitään tapahtumia ei ole ollut sitten hektisen heinäkuun, eikä ole tänä vuonna enää tulossa. Jotakin elämää sentään on. Piiri on aloittanut kaksi uutta kirjoitussarjaa, joista kumpikaan ei vaikuta erityisen kiihkeältä. Toisen palstan nimi on "Toimiston kuulumisia" toisen "Luottamushenkilön arkea". Toimiston kuulumisissa uusi poliittinen sihteeri Pia Palmgren paljastaa, että kokoomus miettii jo aika paljon vuoden 2019 kevään eduskuntavaaleja. Kaikki voisi olla toisin, jos kokoomuksen piirijohdossa olisi tiedetty, miten Porin kokoomus paikallispolitiikkaa nykyään oikein pyörittää. Hälytyskelloja olisi saatettu kilkuttaa ja kriisipalaveria pukannut viimeistään siinä vaiheessa, kun Porin kokoomuksen ja Porin perussuomalaisten valtuustoryhmät alkoivat lyödä hynttyitä yhteen. Episodi johti lopulta siihen, että kaksikko irtautui Pori-sopimuksesta ja siirtyi yhteisenä rintamana valtuuston oppositioon hypistelemään omaa ohjelmaansa. Yllättävän hiljaista on silti ollut yhä, vaikka kokoomuksen ja perussuomalaisten arvomaailmojen pitäisi olla vieläkin kauempana toisistaan kuin kokoomuksen ja vihreiden. Satakunnan kokoomuksen arvokonservatiiveille ei kelvannut viime eduskuntavaalien alla neuvoteltu sopimus, jossa kokoomuspiiri olisi solminut teknisen vaaliliiton vihreiden kanssa. Kokoomuksen piirikokous torppasi hankkeen, koska vihreitä karsastettiin. Vaaliliittohanke koki kylmät myös siksi, että se oli valmisteltu väärin. Vaaliliittosorvailusta tiesivät etukäteen vain harvat ja valitut. Korvapuolueen Satakunnan veturit eivät kuunnelleet kenttää herkällä korvalla. Porin kokoomuksen tekemisissä näyttää olevan samaa kaikua kuin piirin vaaliliittokuvioissa. Kukaan muu kuin porilainen kokoomuspäättäjä ei näytä tietäneen Porin kokoomuksen persu-kuvioista mitään, vaikka syytä olisi ollut. Kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteistyön luulisi kiinnostavan myös puoluesihteeri Janne Pesosen vetämää puoluetoimistoa, mutta hiljaista on ollut sielläkin. Porin Perussuomalaiset ei ole mikä tahansa yhteistyökumppani. Riveissä on puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja, presidenttiehdokas ja Porin maahanmuuttokriittisin ääniharava Laura Huhtasaari. Vielä alkukesästä kokoomus piti meteliä ja veti näkyvästi ja kuuluvasti puheenjohtaja Petteri Orpon johdolla isoa hajurakoa Jussi Halla-ahon ja Huhtasaaren johtoon siirtyneeseen perussuomalaisiin. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) SOS-kabinettikin olisi kaatunut, mikäli perussuomalaisista irtautunut sininen eduskuntaryhmä ei olisi pelastanut hallitusyhteistyötä. Kokoomuksen Porin valtuustoryhmän uusi tie on kaukana puolueen uhoamasta persuvastaisesta linjasta ja kuin peilikuva Porin kuntapolitiikan viime vaalikaudelle. Silloin kaupunkia pyöritti VW-akseli eli kaupunginhallituksen puheenjohtajan Juha Vasaman (kok.) ja demareiden tukipilarin Esa J. Wahlmanin tandem. Paikallisen kokoomuksen vahvat voimat ovat olleet ennen Vasaman kauttakin lähes poikkeuksetta kokoomuksen ja demareiden aseveliakselin vankkumattomia kannattajia. Nyt Porin kokoomus rynnistää uudesta yhteistyökumppanistaan päätellen toiseen suuntaan kohti räväkkää oikeistopopulismia, jossa ei kaihdeta monimutkaisten asioiden yksinkertaistamista. Perinteiset kokoomusarvot - mennään asiat edellä ja tehdään yhdessä - on korvattu lopulta eristäytymiseen johtavalla populistisella politiikalla. Näyttää siltä, että Porin kokoomuksessa ovat niskan päällä voimat, joille on olennaisinta profiloituminen melkein keinolla millä hyvänsä. Niille on tärkeämpää tuoda omaa agendaa esille kuin sitoutua ja antautua laajaan yhteistyöhön kaikkien kanssa. Selitystä uuteen kokoomusloikkaan pitää hakea lähihistorian karvaista vaalitappioista. Kokoomuksella on takanaan Satakunnan vaalipiirissä pettymyksiä, joista viime kevään kuntavaalien romahdus kirveli ehkä eniten, ja juuri Porissa. Nelivuotinen vastuunkanto johti rumaan vaalitappioon. Puolue menetti piikkipaikkansa. Porin kokoomuksen käännös oikeaan oli lopulta raju sen jälkeen, kun päin mäntyä junailluista paikkaneuvotteluistakin jäi lisää hampaankoloon. Lopulliseen irtiottoon tarvittiin kuitenkin vielä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) ja yhdet mönkään menneet neuvottelut. Jokapaikansotkijaksi koettu Kiuru on Porin kokoomuslaisille jotakin pahempaa kuin punainen vaate. Kun Kiuru tulla tupsahti yllättäen suoraan puskista valtuustosopimusneuvottelujen vetäjäksi, oli Pori-sopimuksen kohtalo kokoomuksen osalta taputeltu. Ikuiseksi arvoitukseksi jäi, olisiko myös kokoomus mukana Pori-sopimuksessa, jos neuvottelut olisi käyty kaupunginhallituksen puheenjohtajan Diana Bergroth-Lampisen (sd.) johdolla, kuten olisi kaiken järjen mukaan pitänyt. Kokoomus yritti solmia omissa Pori-neuvotteluissaan diilin perussuomalaisten, keskustan ja vihreiden kanssa. 30 valtuutetun koalitiolla olisi ollut niukka enemmistö Porin 59-paikkaisessa valtuustossa. Hanke ei lopulta kiinnostanut vihreitä alkua pitemmälle, mutta keskusta vetäytyi vasta kalkkiviivoilla. Jäljelle jäi kokoomuksen ja persujen epäpyhä allianssi. Kokoomuksen ja perussuomalaisten aseveliakseli repii kokoomuksen rivejä. Osa on kauhuissaan, ja osa on yllättynyt. Osa pitää sitä pragmaattisena työliittona osa ei liittona lainkaan. Ärtymys ja kipuilu yhdistävät monia, mutta Porin valtuustoryhmässä on persu-yhteistyötä kritisoinut epäjohdonmukaisuudesta tiettävästi vain kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola. Kokoomuksen Porin kunnallisjärjestön puheenjohtaja Satu Hatanpää ja valtuustoryhmän puheenjohtaja Anttivesa Knuuttila ovat perustelleet uutta marssijärjestystä sillä, että paikallispolitiikka on paikallispolitiikkaa. Valtakunnan politiikka on eri juttu. Jyrkkä erottelu on yllättävää eikä ole kaikissa asioissa enää tätä päivää, vaikka ensitreffejä alttarilla tai yhteistä vaalitelttaa ei sentään taida olla tulossa. Porin kokoomusveturit eivät näytä miettineen, minkälaisen mielikuvan he puolueestaan antavat. Eräs maakunnan kokoomuspäättäjä on hyvin huolissaan siitä, miltä persujen kanssa kaveeraaminen näyttää tavalliselle äänestäjälle. Miten äänestäjä suhtautuu uuteen yhteistyöhön halla-aholaisten kanssa? Onko se kokoomukselle poliittinen itsemurha? Porin kokoomus näyttää pistäneen oraalle myös tulevat vaalitappiot, jos äänestäjä vetää persuyhteistyöstä laajempia johtopäätöksiä. Se on täysin mahdollista. Vaikka paikalliseen politikointiin uppoutunut porilainen kokoomusaktiivi ei näe kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteistyössä mitään omituista, äänestäjä voi olla toista mieltä. Hänelle paikallispolitiikka ei ole välttämättä vain paikallispolitiikkaa. Tulevat vaalit näyttävät, viekö Porin kokoomuksen uusi linja himoittuun vaalivoittoon, vai entistäkin syvempään kuoppaan. Olisiko kokoomuksen, Porin toiseksi suurimman puolueen, sittenkin kannattanut profiloitua yksin, jos kerran yhteistyö ja vastuun kanto Pori-sopimuksen solmineiden puolueiden kanssa on nyt noin vaikeaa? Porin kokoomuslaisten suurena tavoitteena on ollut pistää kaupungin päätöksentekoon vauhtia, asioita vireille ja virkamiehet töihin, jotta kaupungin johto ei pääsisi keskittymään vain vastaanottojen järjestämiseen. Kokoomuksen nykyisellä linjalla tuo tavoite taitaa karata kauas.