Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Koneteknikko Seppo "Sedu" Koskinen vaihtoi 25 vuotta sitten tehtaan linjastot peilipalloihin

Harva kiinnostuu ajatuksesta purkaa moottoripyörä osiin. Seppo "Sedu" Koskinen on irrottanut Harley Davidsonin osat ja laskenut ne yksi kerrallaan valkoiselle paperille autotallin lattialle. –Sitten kasasin pyörän uudestaan. Se oli vuoden 1959 Harrikka, Koskinen kertoo. Öööö... mitä järkeä? –Halusin tietää, onko se loogisesti rakennettu. Olen koulutukseltani koneteknikko. Tekniseen kouluun meneminen 15-vuotiaana oli keino, jolla lupaava juniorijalkapalloilija Seppo Koskinen saattoi pelata jalkapalloa Valkeakosken Hakassa. Urheilun ansiosta hän päätyi myöhemmin Turun seudulle ja työskenteli useammassa tehtaassa työnsuunnittelijana. –Näen, miten asiat voi tehdä helpommin. Olen esimerkiksi suunnitellut hitsausrobotin. Ilmoitin ukoille, että mikäli he hoitavat homman viikossa, he saavat kolminkertaisen palkan. Ja hehän hoitivat. Ihmiset pystyvät käsittämättömiin töihin, mikäli heitä motivoidaan. Sedu Koskinen perusti ensimmäisen yrityksensä vuonna 1989, 32-vuotiaana. Kunnossapito Service oli erikoistunut teollisuuden laitteiden huoltamiseen. Yrityksessä oli Koskisen lisäksi kolme muutakin omistajaa. Henkilökunnan määrä vaihteli kysynnän mukaan. –Se oli maan ensimmäisiä vuokratyövoimayrityksiä. Teimme asioita tavalla, joka silloin oli epätavallista mutta nyt ihan arkipäivää. Kunnossapito Servicellä riitti asiakkaita, ja erityisen tunnettu se oli yhteistyökumppaneilleen järjestämistään juhlista. Niiden takana oli osakas Koskinen. –Bileissämme esiintyivät Joel Hallikaine n ja Ressu Redford. Järjestimme asiakkaille aamusaunoja, naamiaisia ja hattujuhlia. Rautakourat ihmettelivät menoa mutta tykkäsivät. Muutaman vuoden kuluttua Kunnossapito Service myytiin Imatran Voimalle. Omistajat saivat seitsemän miljoonaa markkaa aivan laman kynnyksellä. –Oli tuuria mukana, Koskinen sanoo. Marginaaliporukalla ei tee rahaa, joten päädyin tekemään paikkoja suurelle yleisölle. Hipstereillä ja muilla suurin osa rahoista menee vaatteisiin ja muihin ulkoisiin juttuihin. He eivät ryyppää riittävästi. Rahat saatuaan Sedu Koskinen päätti siirtyä muihin bisneksiin. Hän perusti kuntosalin ja autolähettifirman ja ajatteli, että ravintolakin olisi kiinnostava juttu. –En tiennyt ravintola-alasta mitään. Palkkasin muutamaksi kuukaudeksi opettajikseni baarimestarin, hotellinjohtajan, DJ:n ja ravintolapäällikön. Vappuna 1992 Turun kauppatorin laidalla avautui Koskisen ensimmäinen ravintola, Bar 1957. –Se on syntymävuoteni. Hain ravintolan 1950-luvun tavarat, kuten kitarat ja julisteet, Lontoosta, Koskinen kertoo. Hän lanseerasi vip-kortit ja vip-tilat, mikä oli uutta Suomessa. Asiakkaita saattoi olla toistatuhatta illassa, mutta yhdellä portsarilla pärjättiin. Sellainen ei enää tulisi kuuloonkaan. –Turvallisuustilanne on eri kuin muutama vuosikymmen sitten, Koskinen sanoo. Ravintoloissa onkin vuosien varrella ollut kaikenlaista riesaa huumeidenkäytöstä ammuskeluun, ilotyttöihin ja rahavarkauksiin. –Olen nähnyt fiksujen ihmisten käyttäytyvän älyttömillä tavoilla. Joidenkin mielestä minulla oli kiitettävästi rahaa, mutta totuus oli toinen. Aina uutta ravintolaa perustaessani teetin remontin, johon suli suurin osa tilini sisällöstä. Puuteri, Prima, Mocca, Onnela, Ooppera, Metropoli, Tiger, Studio, Panama, Lux... Kaikkiaan Koskinen on perustanut 150 ravintolaa. Kerrallaan niitä on ollut toiminnassa noin 60. –Kiireisimmät vuodet olivat 2004–2008, jolloin perustin keskimäärin yhden ravintolan kuukaudessa. Hulluina vuosina ravintola maksoi itsensä takaisin puolessa vuodessa. –Ravintoloitani alettiin kutsua seduloiksi. Paikkoja oli niin paljon, että ne alkoivat väkisinkin muistuttaa toisiaan. Meni liukuhihnahommaksi, Koskinen myöntää. Asiaan vaikutti varmasti se, että hän käytti apunaan samoja, luotettaviksi havaittuja yhteistyökumppaneita. –Rakennuslupa, sähköt, kalusteet, musiikki, valomainokset... Kova tahti ei olisi ollut mahdollista ilman tuttuja tekijöitä. Koskinen sanoo, että ravintolan elinkaari on 2-5 vuoden mittainen. –Ensin sinne tulevat julkkikset ja vipit. Kun he kyllästyvät, saapuu niin sanottu Kerava-porukka. Termiä käytetään pääkaupunkiseudulla normiporukasta, tavallisista maksavista asiakkaista. He saattavat pitää paikkaa suosikkinaan useita vuosia. Koskisen pitkäikäisimmät ravintolat – kuten Apollo Helsingissä ja Forte Turussa – ovat toimineet toistakymmentä vuotta. Useimmille paikoille kuitenkin koittaa uudistumisen aika. Vanhat paneloinnit revitään pois ja diskopallot otetaan alas. Potkittiinko tai savustettiinko minut ulos, vai luovuinko osuudestani vapaaehtoisesti? Fifty-fifty. Näin menettäneeni pankin luottamuksen ainakin jossain määrin, joten koin paremmaksi siirtyä sivuun. Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2007, oli SK Ravintolat Oy:n ennätysvuosi: töissä oli tuhat ihmistä ja voittoa tuli kuusi miljoonaa euroa. Seuraavana vuonna yritys teki vielä 2,9 miljoonan voiton. –En tajunnut, mihin Suomi oli menossa. Ei kukaan muukaan tajunnut. Vuonna 2009 tappiota tuli liki yhdeksän miljoonaa euroa. Pikkukaupunkien ravintoloilla oli kalliita vuokrasopimuksia mutta huono myynti. Happy hour -markkinointi kiellettiin. Kansa rahtasi viinaa Virosta. Sedu Koskinen oli hajottanut voimansa erilaisiin projekteihin. Niistä hankalin liittyi jalkapalloon. Koskinen tahtoi nostaa nuoruutensa seuran Valkeakosken Hakan kukoistukseen. –Olihan siinä vähän haihattelua. Mutta jos homma olisi onnistunut, meillä olisi nyt HJK:n tapainen joukkue Suomen huipulla. Koskisen haaveena oli viedä ravintolabisnes ulkomaille ja listautua pörssiin. Hän kävi neuvotteluja yhtiönsä fuusioitumisesta englantilaisen Luminarin kanssa. –Olisin ollut yksi pääomistajista, ja meillä olisi ollut 400 yökerhoa pitkin Eurooppaa. Vuonna 2011, vaikeiden vuosien jälkeen, Sedun oli lähdettävä firmasta. Toiminta myytiin hänen vanhoille työntekijöilleen. Vuosien varrella olen suunnitellut laajentavani toimintaani ulkomaille, välillä isostikin. Ehkä haluan olla sekä iso kala pienessä lammikossa että pieni kala isossa lammikossa . Koskinen ei ole täysin luopunut ulkomaiden valloituksesta. –Valmistelemme Sakke Järvenpään kanssa ravintolabrändejä, jotka voisivat olla menestys ulkomaillakin. Tai hitti voi syntyä laitureista, jotka Koskinen on mallisuojannut. Niistä voi rakentaa ravintoloiden lisäksi vaikka kelluvia asuntoja tai kesämökkejä. Koskinen omistaa nyt ravintoloita Turussa, Helsingissä, Tahkolla ja Fuengirolassa. –Tavallaan olen palannut juurilleni. Olen päättänyt asua ainakin vuoden verran Turussa, jossa kesäravintola Samppalinna ja Chic-yökerho vaativat huomiotani. Koskinen toimii ravintolayhtiö Restamaxin luovana konsulttina ja Helsingin Hernesaaren Rannan toimitusjohtajana. Hän aikoo ryhtyä Jaguar-autojen pr-henkilöksi. –En jaksa löhötä auringossa tuumailemassa. Loppupeleissä tärkeintä ei ole raha vaan se, että on kavereita ja tekemistä. Nykyään yksi ravintola-alan kohtalonkysymyksistä on se, että toisiinsa tutustumisen sijaan ihmiset räpläävät jatkuvasti puhelimiaan. Koska Koskinen ei voi muuttaa tilannetta, hän aikoo hyödyntää sitä. –Tiimimme suunnittelee sovellusta, joka liittää kanta-asiakaskorttiin Tinder-ominaisuuden. Pariskunta yhdistetään samppanjalla, Koskinen visioi. Kerron lapselleni asiat aivan samalla tavalla kuin puhuisin aikuiselle. Olen puhunut lapselleni ihan suoraan muun muassa siitä, että isi on vähän tällainen vanhempi isi. Yökerhoyrittäjä Koskinen ei ole tuntenut minkäänlaista kutsumusta perheen perustamiseen. Jotain tekemistä on saattanut olla sillä, että hän itse on isätön lapsi, joka kasvoi Pälkäneellä isovanhempien hoidossa. Muutama vuosi sitten naisystävä Minna ilmoitti vauvan olevan tulossa. Oli mietittävä, voisiko lapsi olla muutakin kuin riesa – esimerkiksi iloinen asia. Vanhemmat eivät asu yhdessä, mutta Koskinen näkee tyttöään säännöllisesti. – Lara on nyt 3,5-vuotias. Iltaisin hän toivottaa isille hyvää yötä, sanoo Koskinen, jonka kasvoille on ilmaantunut hurmaantunut virne. Lara käy sirkuskoulussa. Isi arvelee, että Larasta voi tulla urheilija. –Olin tytön kanssa uimalassa, ja meidän piti laskea mäkeä varmaan 40 kertaa, Koskinen huokaa. Kursivoidut kohdat Sedu Koskisen elämäkerrasta Yön kuningas (Docendo). Koskisen ja toimittajan Teemu Potapoffin kirjoittama teos ilmestyi viime keskiviikkona. Artikkelia korjattu 11.10. kello 16.30. Sedu Koskinen olisi perustanut turkulaisen Forte-yökerhon. Koskinen omisti ravintolan vuosina 2004-2011, mutta sen perusti New Star Studio Oy vuonna 1996. 60-vuotias yrittäjä, joka tunnetaan yökerhoistaan. Syntynyt Pälkäneellä, missä asui lapsuutensa isovanhempien luona. Nykyisin kodit Turussa ja Helsingissä. Koulutukseltaan koneteknikko Valkeakosken opistosta. Työskennellyt teollisuudessa johtajana ja perustanut konealan yrityksen. Pelannut jalkapalloa SM-tasolla. Perhe: 3,5-vuotias tytär Lara Elisabeth. " Lara on nyt 3,5-vuotias. Iltaisin hän toivottaa isille hyvää yötä." Sedu Koskinen tyttärestään