Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Äärimmäisen köyhä Melilla on pala Espanjaa Afrikassa – Sadat marokkolaiset nuoret elävät alueen hylätyissä taloissa ja kaduilla

Afrikan mantereella sijaitsevan Melillan kaupungin keskustaan on pystytetty koko kadun täyttävä vesiliukumäki. Jo yhdeltätoista aamupäivällä kaduilla soi diskomusiikki, sillä sunnuntaina vietetään Melillan päivää. Se tarkoittaa koko viikonlopun kestäviä juhlallisuuksia. Musiikin taustalta erottuu kuitenkin poliisihelikopterien ääni. Helikopterit ovat matkalla vain muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle Marokon ja Melillan rajalle, jota halkoo kuusi metriä korkea ja yli 12 metriä pitkä raja-aita. Melillan ja toisen Marokon rannikolla sijaitsevan itsehallintoalueen Ceutan raja-aidat ylittäneiden pakolaisten määrä on viime vuosina romahtanut valvonnan lisäännyttyä. Ennätysvuonna 2014 aitojen yli tuli noin 2 300 siirtolaista. Nykyisin suurin osa siirtolaisista yrittää Espanjan puolelle salamatkustajina autoihin tai kontteihin piiloutuneina. Heistä suuri osa on marokkolaisia lapsia ja nuoria. Joukossa on myös erityisesti Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta tulleita. Raja-aidan lähettyvillä Espanjan puolella olevassa hylätyssä talossa pyykit riippuvat kuivumassa. Pienessä padassa porisee pääasiassa tomaateista ja sipuleista tehty pata. Tomaatit ovat todennäköisesti peräisin talon edustalla kasvavista villitaimista, joiden antimet ovat kelvanneet myös linnuille. Idylliseksi näkyä ei kuitenkaan voi kuvailla, siitä pitävät huolen jokaisen huoneen raunioissa lojuvat roskavuoret. Muoviroskien ja rikottujen pullojen keskellä on sateen kastelema evankeliumi. Talon asukkaita ei näy, vaikka heistä kielivät ruoan lisäksi pientä kokoa olevat kengät ja rikkinäiset sandaalit. Tällaisissa taloissa asuvat Marokosta rajan yli laittomasti tulleet lapset ja nuoret. Vaikka kaupungissa on myös alaikäisille, ilman perheenjäseniään Melillaan tulleille tarkoitettu laitos, monet asuvat mieluummin hylätyissä taloissa ja kaduilla itsenäisesti ja omilla ehdoillaan. Monet heistä yrittävät päästä salamatkustajina Espanjan mantereen rannikkokaupunkeihin, kuten Motriliin ja Málagaan, kulkeville matkustajalautoille. Jotkut piiloutuvat lautoille menevien rekka-autojen alle, toiset yrittävät kiivetä köyden avulla suoraan laivaan. Hengenvaarallista toimintaa kutsutaan kuvaavasti nimellä ”risky”. Neljän talon ohi kulkevan marokkolaispojan ryhmää ei salamatkustaminen kuitenkaan kiinnosta. –Liian vaarallista! Yritämme elää kunnolla, että saamme oleskeluluvan, pojista puheliain, lähes täydellistä espanjaa puhuva 17-vuotias Tarik sanoo. Espanjan lakien mukaan alaikäisenä maahan tullut voi saada oleskeluvan, kun maassa on ollut yli kaksi vuotta. Mikäli pojat löytävät työtä eivätkä sorru rikoksiin, he voivat saada oleskeluluvan 20-vuotiaina. Myös Tarikin seurassa olevat Hakim , Karim ja Abdelatif ovat 17-vuotiaita. He kaikki ovat kotoisin lähellä rajaa sijaitsevasta Farkhanan kylästä. Alue on tunnettu äärimmäisestä köyhyydestään. Espanjan poliisin mukaan se on myös yksi niistä alueista, joista Marokossa toimivat terroristisolut rekrytoivat nuoria miehiä riveihinsä. Pojat ovat tulleet Melillaan muutama kuukausi sitten matkustamalla salaa autojen takakonteissa. He kuvaavat rajan laitonta ylitystä ”melko helpoksi”. Helpompaa se on ollut kuin elämä köyhässä kotikylässä. –Minulla ei ole vanhempia. On vain sisko, eikä hän pysty elättämään meitä kaikkia, Tarik sanoo. Muut pojat nyökkäilevät vieressä. Kaikki heistä ovat köyhistä perheistä ja unelmoivat toisenlaisesta elämästä. Euroopasta he ovat kuulleet hyviä kokemuksia myös kavereiltaan. Rajan tällä puolen poikia kiinnostaa vain yksi asia: työ. Se on ymmärrettävää, sillä Marokon nuorisotyöttömyysaste on tällä hetkellä yli 25 prosenttia. Koulutus ei takaa työpaikkaa edes hyvässä asemassa olevien perheiden lapsille saati sitten Farkhanan kaltaisen alueiden kasvateille. Tällä hetkellä pojat asuvat lähistöllä sijaitsevassa alaikäisille tarkoituksessa laitoksessa. Sieltä he saavat paitsi yösijan ja ruokaa, myös mahdollisuuden käydä koulua. Espanjalaiset kansalaisjärjestöt ovat vuosien saatossa tehneet alaikäisten siirtolaisten laitosten olosuhteista valituksia. Ne ovat järjestöjen mukaan liian täynnä ja niissä on epäilty esiintyvän hyväksikäyttöä. Pojilla ei kuitenkaan ole valittamista. –Meitä on siellä noin 300. Ruoka on hyvää, eikä meillä ole ollut ongelmia, Tarik sanoo. Ongelmana on ainoastaan rahan ja tekemisen puute. –Me emme saa rahaa mistään, he sanovat ja kohauttavat olkiaan, kun kysyn, mistä ovat peräisin heidän päällään olevat kalliit merkkivaatteet. He lisäävät, etteivät kuulu ”varastelevaan roskasakkiin”, kuten hylätyssä talossa heidän mukaansa asuvat, meille tuntemattomiksi jääneet nuoret. Ilman rahaa on kuitenkin vaikea löytää tekemistä. Aikaa pojat kuuluttavat Melillan kaduilla notkuen. Siksi marokkolaislapsia ja nuoria ei voi kadulla olla huomaamatta. Poikaporukat viettävät aikaa puistoissa ja paikallisten nuorten tapaan pikaruokaravintoloiden edustoilla. Tyttöjä laittomasti rajan yli tulleiden joukossa ei näy. Illaksi monet siirtyvät kaupungin satama-alueelle. Satama-alueen ja sen edustalla sijaitsevan linnoituksen välisen aidan yli kiipeää mies. Casablancasta kotoisin oleva Ayoub , 26, on asunut Melillan kaduilla nyt kolme kuukautta. Lähes joka päivä hän on yrittänyt päästä satamasta lähtevien lauttojen kyytiin. Se on paitsi äärimmäisen vaarallista, myös vaikeaa, sillä poliisit ovat tietoisia salamatkustamista yrittävistä ja alhaalla partioi lukuisia poliisipartioita. Toistaiseksi ”risky” ei ole onnistunut, mutta Ayoub tietää, että vielä tulee päivä, jolloin hän matkustaa lautan kyydissä ensin Espanjan mantereelle ja sieltä Saksaan. Elämään Saksassa Ayoub on valmistautunut opettelemalla kieltä. Saksa on myös kommunikointikielemme, sillä espanjaa Ayoub puhuu ainoastaan auttavasti. –Latasin puhelimeen ohjelman ja opettelin sen avulla, Ayoub sanoo niin hyvällä saksalla, että hämmästyn. Hän on opiskellut Marokossa insinööriksi, mutta työtä ei ole löytynyt. –Ei työtä, ei palkkaa, ei rahaa, ei elämää, hän luettelee. Suurin osa miehen viidestä sisaruksesta asuu Euroopassa, juuri Saksassa. Ainoastaan hänen äitinsä on enää Marokossa. Linnoitukseen ovat saapuneet myös 16-vuotiaat Kamal ja Hamza sekä 27-vuotias Mouhamed . Kaikki heistä ovat kotoisin Fésistä, Marokon kolmanneksi suurimmasta kaupungista. He aikovat yrittää hypätä lautan kyytiin jälleen seuraavana aamuna. Pojat ovat asuneet Melillan kaduilla jo kolme kuukautta. Kamal ja Hamza eivät ole edes käyneet alaikäisille tarkoitetussa laitoksessa. –Miksi nukkuisin siellä, kun haluan nukkua Málagassa, Hamza kysyy ja pyytää tupakkaa kääriäkseen hasissätkän. Malagasta pojat haluaisivat jatkaa matkaa Saksaan tai Italiaan. Kadulla asuvien marokkolaisnuorten keskuudessa huumeidenkäyttö on yleistä. Hamzan kääriessä sätkää etäämmällä nuori poika imppaa muovipussista liimaa. Satamassa lauttaa tähyilee myös kadulla asuvia poikia huomattavasti siistimmän näköinen 22-vuotias Walid . Rajakaupunki Nadorista kotoisin oleva, mutta Tangerissa asuva Walid on rakastunut. Hän on tavannut 17-vuotiaan münchenilaistytön työskennellessään Argan-öljyä myyvässä kaupassa Tangerin turistialueella. Tytön vanhemmat eivät päästä tyttöä yksin Marokkoon, joten Walid on päättänyt lähteä hänen luokseen Saksaan. –Ihmisellä on vain yksi tosirakkaus elämässään. Marokosta en löydä samanlaista tyttöä, hän sanoo. Walid tienaa sanojensa mukaan hyvin. Hän on hakenut passia, mutta yli kolme kuukautta kestävä odotus tuntuu hänestä liian pitkältä ajalta. –Pelkään, että hän unohtaa minut. Siksi hän on tytön vuoksi valmis riskeeraamaan henkensä ja yrittämään riskyä. –En kuitenkaan ole hullu, ja jos lauttaan nouseminen tuntuu liian vaikealta, luovutan. Walidin vanhemmat eivät tiedä pojan olevan Melillassa. –Jos äitini tietäisi minun olevan täällä, hän estäisi minua lähtemästä, Walid sanoo. Nyrkkeilyä kansallisella tasolla harrastavaa nuorta miestä ei kiinnosta elämä tai työ Euroopassa. –Haluan vain mahdollisuuden saada olla rakkauteni kanssa ja näyttää hänen vanhemmilleen, etteivät kaikki afrikkalaiset ole samanlaisia, Walid sanoo. Melillan yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kaupungin kaduilla asuu noin sata alaikäistä nuorta, joista suurin osa on 15–17-vuotiaita marokkolaisia. Kaupungissa sijaitsevissa alaikäisille siirtolaisille tarkoitetuissa laitoksissa on noin 400 nuorta. Espanja ja Marokko allekirjoittivat vuonna 2003 sopimuksen, jonka nojalla alaikäiset siirtolaiset voidaan palauttaa Marokkoon. Sopimusta ei ole kuitenkaan koskaan sovellettu käytännössä. Viime vuonna kolme alaikäistä kuoli yritettyään hypätä Melillan ja Espanjan mantereen välisille lautoille.