Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Harri Vilkuna: "Lähtökohtaisesti vihaan ihmisiä"

Henkilökuva on julkaistu Satakunnan Kansassa 31.7.2016. Kesä 1997 Rodoksella turistirysässä. Pienessä äärimmäisen epäorganisoidussa suomalais-kreikkalaisessa luukkukeittiössä työskentelee kaksi suomalaista tehden laajalta ruokalistalta parhaimmillaan 300 annosta päivässä. –Listalla oli kaikkea perseestä perämoottoriin, Bar Kinon ravintoloitsija ja Porispere-festivaalin perustaja Harri Vilkuna muistelee. Huumori keittiössä oli rajua ja härskiä. – Meillä oli siellä turkkilainen tiskari välillä apuna, sellainen vanhempi herrasmies, joka ei osannut lukea eikä tuntenut kelloa. Se kyseli meiltä kelloa, ja oli sitten välillä aika erikoisiin aikoihin töissä. Keittiön opettamaa monisäikeisten asioiden organisointikykyä Vilkuna on käyttänyt työssään porilaisessa ravintolamaailmassa paljon. Samoin huumoria. Jos Vilkuna valmistaisi Porisperen tuossa samaisessa keittiössä, näyttäisi tämän vuoden kattaus tältä: alkuruokana olisi Sanni kreikkalaisena salaattina, jossa makua tuomassa olisi Kaija Koo fetajuustona. Lihaisa pääruoka olisi Twisted Sister ja makea jälkiruoka Antti Tuisku. Kyljessä olisi Stam1na-leipää ja oluen viran hoitaisi Metal Church. Vilkunan luotsaama Porispere on tunnettu porilaisen huumorin synkentämästä mainonnasta. Tänä vuonna tapahtuman tienvarsimainoksissa muun muassa kysytään "Eläks sääki viälä?" Vilkuna ei ole uskaltanut kertoa artisteille, kuinka porilaisesti festivaaleja mainostetaan – vaikkei hän nyt oikeasti usko kenenkään siitä loukkaantuvan. Viestintäideologia pohjaa vuonna 2011 tehtyyn käsikirjoitukseen. Se syntyi Harri Vilkunan ja Jussi Lindholmin sekä heidän apureiden Henrik Wetterstrandin ja Tuomo Långin yhteistyönä. Porista kotoisin olevan kaveriporukan viestintäsuunnitelman voi tiivistää porilaisuuden negatiivisuuden kääntämiseksi positiiviseksi. Esimerkiksi tapahtuman saamaa negatiivista palautetta painettiin t-paitoihin, joiden viimeinen erä on myynnissä tapahtumassa tänä vuonna. Negatiivisuuteen pohjaava mainonta levisi jo ensimmäisenä vuotena muidenkin porilaisyritysten mainontaan, joten piti keksiä jotain uutta. Vuonna 2015 Jeesuksen kasvojen ilmestyttyä paahtoleipään ilmestyi paahtoleipään pian myös sopivasti Pate Mustajärvi. Marimekon plagiointisyytösten hetkellä päätettiin julkaista myös Porisperen uusi ilme ihmisille juuri tutuksi tulleella taustalla. Kuvat levisivät netissä nopeasti. –Reagoiminen pitää tuollaisissa tilanteissa tapahtua sekunnissa. Minuutin päästä on jo meemi. Koneella pitäisi olla koko ajan. Vilkuna toivoo lisää uskallusta suomalaiseen festarimainontaan. –Porisperen asiakaskunta on laaja, mutta jos markkinoisin esimerkiksi Weekend-festivaalia, alkaisin varmasti härnätä mainoksissa itseni ikäisiä. Miehen huumorintajusta on kiittäminen komboa Pahkasika, Pirkka-Pekka Petelius, Pedro Hietanen ja Heikki Vilkuna. Pahkasiassa Vilkunaa kiehtoivat sanaleikit, kuten tämä: –Mikä on Neumannin menestyksen salaisuus? –Hän on ex-pertti. Heikki-isä taas oli tunnettu lakonisesta huumorista, jonka ansiosta ihan asiallisesti kerrotusta vaatekehusta työkaverit tiesivät, ettei valinta aamulla ehkä sittenkään osunut oikein. Huumorintaju on saattanut periytyä jo seuraavaankin polveen. –Ilokseni olen huomannut, että poikani on joutunut vaikeuksiin, kun kaverit eivät ymmärrä hänen sanomisiaan huumoriksi. Teksti jatkuu kuvan jälkeen. Harri Vilkunan ympärillä on aina tapahtunut paljon. Harrin ja kaksi vuotta nuoremman Sampan ollessa pieniä Sirpa-äiti oli kotona eikä poikien tarvinnut käydä päivähoidossa. Äiti otti pojat mukaan kaikkialle minne meni. Ja hän meni. –Kotona oli sellainen asetelma, että äiti oli koheltaja ja isä rauhallisempi. Olimme siinä isän puolella ja nauroimme yhdessä, että mitä se äiti nyt taas tekee. Pojille tuli tutuksi kaikki talokaupoista kuoroharjoitusten kautta tuppervaarakutsuihin. Myös Pohjanmaan körttiseuroilla tuli käytyä, mutta se meni mummon piikkiin. Vilkunan ollessa 10-vuotias hänen äitinsä perusti Musan Paviljongin. Vilkuna auttoi siellä keittiössä äitiään alusta lähtien. –Löysin heti paikkani sieltä. Paviljongin kautta tuli kuvioihin myös Pori Jazz, jolla on ollut valtava merkitys Vilkunan elämään. Kun yritystä pyydettiin tarjoamaan ruokapalveluita myös Pori Jazzin henkilökunnalle ja artisteille, Vilkuna astui uuteen maailmaan. –Nuorena se oli hyvin hauskaa. Björkiltä ja Brian Setzeriltä on vieläkin nimmarit tallessa. Managereihin ja muuhun henkilökuntaan tutustuessa Vilkuna oppi ymmärtämään koneistoa. Keittiössä kului 13 vuotta. Vilkuna tahtoi siitä ammatin ja aloitti opiskelut Samkin hotelli- ja ravintolapuolella vuonna 1994. Seuraavana vuonna veljekset ostivat ravintolan äidiltään laittaakseen sen myyntikuntoon. Siitä se sitten lähti. Tuli Club Moo, Casa Mono, Bar Kino, Barco, Porispere, Kirvatsin Jytä, Mitte... –Olen restonomi yo. Lopputyö on edelleen tekemättä. Joskus sieltä kysellään, että koska tulen tekemään sen loppuun. Vilkuna suunnitteli Poriin uutta monikulttuurista etnofestivaalia nimeltä Kirvatsin Jytky, jossa olisi muun muassa markkinakojukatu nimeltä huhtabasaari. Se oli Vilkunan pieni kannanotto Suomen kansainvälisyyskeskusteluun. Eikä siitäkään vedetty herneitä nenään. – Laura Huhtasaari jakoi kirjoituksen seinällään ja pyysi sen jälkeen ystäväksi facebookissa. Vaikka Kirvatsin Jytky -festivaalia ei Poriin ole tulossa, 16-25-vuotiaiden nuorisofestivaalille sen sijaan olisi tilausta. Vilkuna ei kuitenkaan nyt ehdi tekemään kaikkea, mitä tahtoisi. Porispere vei ensimmäisenä vuotenaan 20 prosenttia kaikesta Vilkunan työajasta, nyt jo 50. Vaikka siitä ei ole tarkoitus tehdä massatapahtumaa, on sillä vielä mahdollisuus kasvaa. Vilkunaa harmittaa, ettei hän kesällä ole ehtinyt keskittyä Kinoon. –Kesän jälkeen ajatukset pitää taas kääntää yökerhotoiminnan kehittämiseen. Vilkuna ei ole koskaan ollut musikaalinen, vaikka lapsena osallistuikin kavereiden rumpuläksyihin "soittamalla autorataa". Hän ei myönnäkään tekevänsä työtään musiikin takia vaan ihmisten. Senhän voi porilainen päätellä jo seuraavasta kommentista: –Lähtökohtaisesti minä vihaan ihmisiä, naurahtaa Vilkuna. –Istun päivät Kinon toimistossa, ja teen yksin hommia. Perunankuorimisen kautta löytynyt ala on juuri se, mitä Vilkuna haluaa tehdä. –Olen hyvä tässä. Eräs sukulainen totesi, että elämässä pärjää, kun on ahkera tekemään sitä, missä on hyvä.