Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Perheenäidin peliriippuvuus johti itsemurhayritykseen ja petostuomioon

"Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 32-vuotiaan porilaisen naisen peräti 72 petosrikoksesta, joilla naisen onnistui hankkia käyttöönsä yli 160 000 euroa. Diagnosoitu peliriippuvuus lievensi rangaistuista." Näin luki Satakunnan Kansan etusivulla 6.9.2017. Uutinen kertoi, että lähipiiri rahoitti tietämättään peliriippuvaisen naisen pakonomaista pelaamista. Rahat nainen hankki käyttämällä kolmen eri henkilön henkilötietoja ja verkkopankkitunnuksia sekä väärentämällä näiden allekirjoituksia ja jopa osoitetietoja, jotta valtava petossarja ei olisi paljastunut. Kaikki tämä tapahtui vajaan kahden vuoden aikana, jolloin nainen syyti rahapeleihin yhden omakotitalon verran. Käräjäoikeus tuomitsi naisen 1 vuoden ja 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja määräsi hänelle lisäksi 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Kolme viikkoa myöhemmin istun kyseisen naisen keittiössä kahvilla. Paatuneen rikollisen luona, kuten nainen itseään sarkastisesti kuvailee. Makuuhuoneessa nukkuu vuoden vanha vauva päiväunilla ja perheen kaksi kouluikäistä lasta ovat koulussa ja aviomies töissä. Koti on nätti ja niin on nainenkin. Ihanan perheidyllin takaa löytyy kuitenkin järkyttävä tarina, joka ajoi naisen yrittämään itsemurhaa peliriippuvuuden katkaisemiseksi. Nainen puhuu suoraan ja itseään säästelemättä, mutta ilman nimeä suojellakseen lapsiaan. Kutsutaan häntä vaikkapa ihan tavalliseksi Tuulaksi , sillä hän voisi yhtä hyvin olla sinun naapuri, työkaveri, vaimo, lapsi tai ystävä. "Muistan miten huusin autossa. Huusin tuskaa, täyttä tuskaa. Päätös oli tehty, elämä loppuu tänään. Nyt pitäisi vaan keksiä miten. En voi ajaa autolla toista autoa päin, sitä en voi tehdä muille ihmisille. Ajan mökille. Olen päättänyt hukuttautua. On lokakuu, joten vesi on kylmää. Ei, hukuttautuminen ei käy. Häkä. Häkään voi kuolla. Jos laitan puita pesään ja jätän luukut kiinni. Sehän on armollinen tapa kuolla, nukkua pois." Näin Tuula kirjoittaa suunnittelemastaan kuolinpäivästä blogissa, joka kantaa ironista nimeä Veikkaus -iloa elämään. Tuula palaa kahvikupin ääressä vuoden 2014 lokakuiseen päivään, jolloin hänen oli määrä siirtyä ajasta ikuisuuteen. Jättää häpeällinen elämänsä. –Ajoin mökille, heitin kännykän pois ja jätin kirjeet läheisille ja poliisille. Otin lääkkeitä ja viinaa. Pistin mökkisaunan pesän täyteen puita ja luukut kiinni. Nukahdin savuiseen saunakamariin. Heräsin siihen, kun isovanhemmat tulivat paikalle. Ajattelin, että voi v...u, en onnistunut tässäkään. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ambulanssi vei Tuulan sairaalaan, jossa hän kertoi läheisilleen ja sairaalan henkilökunnalle kaiken. Tuulan vanhemmille ja silloiselle miehelle selvisi, että Tuula on ottanut heidän nimissään pikavippejä ja pelannut 160 000 euroa taivaan tuuliin. –Se oli helppoa, sillä otin valokuvat heidän pankkitunnuksista. Tuulan avoliitto loppui sairaalan sängyssä tehtyyn tunnustukseen, mutta vanhemmat eivät hylänneet tytärtä. Vanhemmat yrittivät jopa estää Tuulaa menemästä poliisilaitokselle ilmiantamaan itsensä, mutta Tuula teki sen jo seuraavana päivänä itsemurhan yrityksestä. –Sain sairaalasta tunnin poistumisajan poliisilaitoksella käyntiä varten. Siellä oli ihania poliiseja ja oli helpotus, että sain vihdoin tunnustettua kaiken. Tuula kotiutettiin sairaalan psykiatriselta osastolta vain neljä päivää itsemurhayrityksen jälkeen. –Miten ihmeessä ihminen päästetään kotiin tuossa tilassa, kun olin kertonut pelanneeni noin hurjan summan rahaa, petossyytteet tulossa ja olen yrittänyt itsemurhaa. Minulta loppui myös työ, jota rakastin. Sain ainoastaan suosituksen käydä A-klinikalla juttelemassa, Tuula ihmettelee. Tuula kävi A-klinikalla, mutta ei kokenut saavansa sieltä apua. –Sattui kohdalle sellainen ihminen, joka ei ymmärtänyt peliriippuvuudesta mitään. Peliriippuvainen on taitava valehtelija ja minäkin valehtelin siellä kaikenlaista, koska en halunnut tunnustaa olevani peliriippuvainen. Valehtelu palkittiin päähän taputtelulla. Muutamaa kuukautta myöhemmin Tuula tapasi sattumalta ravintolassa teinirakkautensa ja pian pariskunta oli naimisissa ja yhteinen lapsi tulossa. Tuula ei kertonut kuitenkaan aviomiehelleen peliriippuvuudesta, itsemurhan yrityksestä eikä tulevista petossyytteistä, sillä hän ajatteli, että peliriippuvuus on nyt taakse jäänyttä elämää. Puoli vuotta itsemurhan yrityksen jälkeen vanha riippuvuus nosti taas päätään ja Tuula alkoi pelata. –Peliriippuvaisella on jäänyt ehdollistuminen päähän, että jos tarvitsee ylimääräistä rahaa, helppo tapa saada sitä on pelaaminen. Vaikka Tuula voitti peleistä parhaimmillaan yli 10 000 kerralla, yhtään voitosta ei koskaan päätynyt tilille, vaan hän pelasi ne. –Pahinta peliriippuvaiselle ei ole häviö vaan voitto. Sehän on positiivista palautetta itselle, että miksi lopettaa pelaaminen, kun kohta tulee iso voitto. Eräs peliriippuvaisten vertaistukiohjaaja kertoi, että hän voitti kerran 50 000 euroa ja pelasi sen puolessatoista viikossa. Tämän takia peliriippuvaisen velkoja ei Tuulan mukaan koskaan saa maksaa, koska se on vain ja ainoastaan pelaamisen mahdollistamista. –Pelaaminen ei koskaan lopu, jos lähimmäiset maksavat pelivelat, Tuula muistuttaa. Tuulan rahapelaamista kesti vuoden 2016 syyskuuhun saakka, jolloin Tuula päätti jo toisen kerran lopettaa peliriippuvuuden itsemurhan avulla. –Jätin aviomiehelle keittiön pöydälle viestin, jossa luki, että rakastan sinua. Sen jälkeen pistin puhelimen kiinni ja lähdin ajamaan Turkuun. Ajattelin, että hyppään Ruotsin laivalta mereen. Siitä ei varmasti selviäisi kukaan. Turun satamassa Tuulan päähän tuli kuitenkin pieni kuningasajatus, että jos sittenkin tekisin itselleni ja ongelmalleni jotain, antaisikohan mies anteeksi. –Kun avasin Turussa puhelimen ja soitin miehelleni, hän porasi ja sanoi, että ihan sama mitä olet tehnyt, kaikesta selvitään yhdessä. Mies tuli hakemaan Tuulan Turusta ja kotimatkalla Tuula latoi kaikki menneisyyden luurangot pöytään. Mies otti lomaa töistä ja seuraavana aamuna hän lähti Tuulan kanssa hakemaan apua terveyskeskuksesta. –Ihana lääkäri otti minut tosissaan ja kuunteli vakavissaan. Lääkäri teki minulle masennustestin, vaikka vannoin, etten ole masentunut, vaan ainoastaan peliriippuvainen. No masennustestin tulos oli sellainen, että kaikki lukemat olivat tapissa. Porin kaupungin perhetyöstä tarjottiin Tuulalle apua, mikä osoittautui Tuulan alun vastusteluista huolimatta todella tärkeäksi avuksi. Tuula pyysi päästä myös psykiatriseen konsultaatioon, jossa selvitettäisiin onko hänellä päässä kaikki kunnossa. Mitään muuta sairautta ei löytynyt, paitsi vakava peliriippuvuus. Diagnoosi: F63 käytös- ja hillitsemishäiriöt. Tämän diagnoosin alle lukeutuvat muun muassa pelihimo, tuhopolttohimo, näpistelyhimo, karvojen nyppimishimo ja muut käytös- ja hillitsemishäiriöt. –Ennen itsemurhan yritystä luulin tulevani hulluksi. Pelkäsin, että ihan oikeasti katkean fyysisesti kahtia. Olin niin loppu kaikesta pelkäämisestä ja salaamisesta. Köysi kävi kireälle ja siinä tilanteessa ainoa lohtu oli, että voin kontrolloida tilannetta itseni tappamisella. Rukoilin joka ilta, että saisin yöllä spontaanin sydänkohtauksen ja kuolisin. Tuula muistuttaa, että pelaaminen on psykosomaattinen sairaus, joka vie kaikki primitiiviset aistit alas. Silloin ei muista enää edes syödä tai huolehtia itsestään. Kaikki aika kuluu pelaamiseen ja pelkäämiseen, että koska totuus paljastuu. –Kävin hakemassa vanhempien postilaatikosta postitkin, etteivät muistutuslaskut päädy heidän käsiin. Pelkäsin puhelinta ja ovikelloa, että koska on haastemies ovella. Aviomiehen tuella Tuulan elämä on saanut uuden käänteen ja hän on ollut pelaamatta jo vuoden. –Peliriippuvainen on kuin pieni vauva, joka tarvitsee ensin turvallisen kehän ja sieltä käsin aletaan sitten opettelemaan elämää uudestaan. Jos mies olisi lähtenyt, olisin varmasti kuollut. Peliriippuvuudesta irtipäästämisessä on auttanut myös Peluuri Peliklinikan järjestämä kahdeksan viikon Peli poikki -nettiterapia. Kyseiseen terapiaan joutuu jonottamaan pahimmillaan neljä kuukautta, mikä kielii Tuulan mukaan siitä, että peliriippuvaisten hoidon tarve lisääntyy koko ajan. Oman kuntoutumisprosessin aikana Tuula on kouluttautunut vertaistukiohjaajaksi peliriippuvaisille. Tällä viikolla Tuula aloitti Porissa Sosped säätiön alaisuudessa toimivan vertaistukiryhmän vetämisen peliriippuvaisille ja ongelmapelaajille, joka on laatuaan ensimmäinen Porissa. –Ryhmässä on kahdeksan henkilöä ja tilaa on vielä neljälle, jos tulee mukaan ensi viikon tapaamiseen. Ryhmä kokoontuu 12 viikon ajan ja sen jälkeen alkaa uusi ryhmä, jonne voi jo ilmoittautua, Tuula ohjeistaa. Tuula on tehnyt myös erilaisia käytännön toimenpiteitä, jotta pelaaminen ei ala uudestaan. Tuulalla ei ole enää omia verkkopankkitunnuksia, eikä hänen ja aviomiehen pankkikorteilla voi enää maksaa netissä lainkaan. –Pankista voi pyytää eston verkkomaksuille. Meiltä lähti tietokonekin, sillä minä pelasin ainoastaan kotona ulkomaisia nettipelejä. Ei minua ikinä nähty kaupassa rahapelikoneiden ääressä, eikä käteinen ole koskaan ollut ongelma. Tuulalla ei ole nykyään edes Facebook -tiliä, sillä hän ei halua törmätä rahapelimainontaan, joka leviää sosiaalisessa mediassa holtittomasti. –Julkkikset pelaavat sosiaalisessa mediassa ulkomaista nettikasinopeliä, jonka tarkoituksena on houkutella muita pelaamaan. Ihmiset eivät välttämättä tiedä, että julkkikset saavat pelin aikana tulleista talletuksista osuuden ja pelimerkit maksaa sponsori. Tämä on vaarallinen ilmiö, jolla luodaan uusia uhkapelaajia, Tuula varoittaa. Tuula kokee olevansa itsekin tietynlaisen mainonnan ja manipuloinnin uhri, vaikka hän ei syytäkään ketään muuta kuin itseään ongelmista. Hän muistuttaa, että rahapelaamiseen liittyvä positiivinen mainonta koukuttaa helpon rahan toivossa ja toiset ovat alttiimpia riippuvuuksille kuin toiset. –Pelasin itse ensimmäisen kerran nuorena Ruotsin laivalla kolikkopelejä isän kanssa. Rahapelit eivät tuolloin olleet vielä kiellettyjä alle 18-vuotiailta. Niin sanottu normaali pelaaminen muuttui Tuulan kohdalla ongelmalliseksi jo kaksikymppisenä. –Kun olin 26-vuotias, isäni yritti itsemurhaa. Sen jälkeen alkoi pelaamisessa lopullinen syöksykierre. Olen aina ollut tunnollinen ja kannatellut muita. Sairastuin vahvuuteen ja läheisriippuvuuteen. Tuntui siltä, että jos minä hajoan, mikään ei pysy enää kasassa. Sen takia en uskaltanut sanoa ajoissa, että tarvitsen apua. Tuula toivoo, että peliriippuvuus otettaisiin vihdoin tosissaan ja sairautena, sillä se voi aiheuttaa todella traagisia jälkiseurauksia niin yksittäisille ihmisille kuin koko yhteiskunnalle. –Eräs peliriippuvainen kertoi, kuinka hän odotti kaksi viikkoa Siwan takana mustat vaatteet päällä, että koska hän ryöstää kaupan. Yksi nuori puolestaan kertoi, että nykyään hän nauttii sienestämisestä, mutta kaksi vuotta sitten hän meinasi tehdä arvokuljetusryöstön pelivelkojensa maksamiseksi. Tuula pyytää miettimään niitä uutisia, joissa kerrotaan jonkun ajaneen tukkirekkaa päin, tappaneen perheensä tai ryöstäneen lähikaupan: Kuinka moni näistä tapauksista johtuu peliveloista ja kuinka moni suunnittelee tällä hetkellä yhtä hirveiden asioiden toteuttamista peliriippuvuuden takia? –Sanotaan että peliriippuvaiset ovat marginaaliryhmä. Jos peliriippuvuus koskettaa joko pelaajana tai läheisenä 900 000 suomalaista, se ei enää ole marginaaliryhmä, Tuula muistuttaa. Tuula ihmettelee, miksi työterveyshuollossa ei koskaan kysytä onko ihmisellä peliriippuvuusongelmia, sillä se voi helposti löytyä masennuksen tai muiden jaksamisongelmien takana. –Jos alkoholista ja tupakasta kysytään, yhtä lailla pelaamisestakin pitäisi kysyä. Ei peliriippuvainen sitä itse vapaaehtoisesti kerro. Kun Tuula sai kolme viikkoa sitten tuomionsa Satakunnan käräjäoikeudesta, hän oli onnellinen ja kiitollinen. –Olen saanut toisen mahdollisuuden elämälleni. Lähetin jälkikäteen jopa syyttäjälle sähköpostia ja kiitin häntä. Vaikka hän teki työtään, näin ja kuulin hänessä empatiaa. Kirjoitin hänelle, että kiitos kun kohtelit minua ihmisenä. Tuula aloitti tällä viikolla 90 tunnin yhdyskuntapalveluksen Elämän Eliksiirissä , jossa hän haluaa auttaa muita ahdinkoon joutuneita. –Kuinkahan moni ruokakassien hakija on siinä tilanteessa sen takia, että on pelannut rahansa, Tuula pohtii. Tammikuussa Tuulaa odottaa puolestaan sosiaalialan opinnot päihdepuolella. Aiemmin aloitetut opinnot saavat Tuulan mukaan nyt uuden merkityksen, kun hän voi omakohtaisella kokemuksella auttaa muita ihmisiä irti riippuvuuksista. Pelkäätkö, että repsahdat vielä pelaamaan? –En pelkää. Kunnioitan minun riippuvuuttani, eikä sen kanssa leikitä. Roikkukoon mukana, mutta en anna sille enää voimaa. En tule tekemään edes yhtä lottoriviä. Enää Tuula ei toivo itselleen spontaania sydänkohtausta, eikä kuolemaa oman käden kautta. Hän haluaa sovittaa tekonsa ja maksaa velkansa tavalla tai toisella. –Meinaan pakahtua onnellisuudesta, kun ei tarvitse pelätä enää. Porissa on aloittanut syyskuun lopussa toimintansa Pelirajat’on -vertaistukiryhmä, joka auttaa ongelmallisesti pelaavia sekä pelaajien läheisiä. Ryhmä kokoontuu Hyvän Mielen Talossa (Valtakatu 9) perjantaisin kello 18–20. Ryhmään voi ilmoittautua numerossa 044 720 2552. Peluuri puhelinneuvonta auttaa kaikissa pelaamiseen liittyvissä asioissa. Maksuton puhelinpalvelu toimii ma–pe klo 12–18 numerossa 0800 10010. Peliklinikka tarjoaa maksutonta apua rahapeliongelmiin. Lisätietoja www.peliklinikka.fi Peli poikki -ohjelma on netin välityksellä toimiva, kahdeksan viikkoa kestävä hoito-ohjelma pelaajille, johon voi osallistua myös nimettömänä. Hoito-ohjelmaan voi hakea osoitteesta www.pelipoikki.fi. Lisätietoja saa sähköpostitse pelipoikki@peluuri.fi Velkaongelmiin saa apua maksutonta apua Takuu-Säätiöstä, www.takuu-saatio.fi . Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n sivuilta löytyy materiaalia rahapelihaittojen ehkäisyyn ja hoidon tueksi osoitteesta www.thl.fi Pahinta peliriippuvaiselle ei ole häviö vaan voitto. Sehän on positiivista palautetta itselle, että miksi lopettaa pelaaminen, kun kohta tulee iso voitto. Pelaaminen ei koskaan lopu, jos lähimmäiset maksavat pelivelat. Eräs peliriippuvainen kertoi, kuinka hän odotti kaksi viikkoa Siwan takana mustat vaatteet päällä, että koska hän ryöstää kaupan. Yksi nuori puolestaan kertoi, että nykyään hän nauttii sienestämisestä, mutta kaksi vuotta sitten hän meinasi tehdä arvokuljetusryöstön pelivelkojensa maksamiseksi. Julkkikset pelaavat sosiaalisessa mediassa ulkomaista nettikasinopeliä, jonka tarkoituksena on houkutella muita pelaamaan. Tämä on vaarallinen ilmiö, jolla luodaan uusia uhkapelaajia.