Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

"Metsästän ja kalastan syödäkseni – on epäkunnioittavaa, jos pyydettyä riistaa ei hyödynnetä kunnolla"

Kun rapsakka pakkassää kutsui lapsia laskemaan pulkkamäessä, halusi Reima Laaja jänismetsälle isänsä kanssa. Ikää miehellä oli tuolloin vasta neljä vuotta, mutta metsästysreissu jäi mieleen. –Kumisaappaissa ei tainnut olla tuolloin vielä kovin paljon vartta, kun ne hörppäsivät heti passiin mennessä lunta. Kuuntelimme suomenajokoiran haukkua ja isäni kysyi monta kertaa, paleleeko minua. En tunnustanut, kun se olisi tiennyt varmaa kotiinlähtöä. Taisin palelluttaa muutaman varpaan tuolloin. Ikimuistoinen metsästysreissu oli varhaisin, jonka nyt 52-vuotias riistasuunnittelija muistaa, mutta tuskin ensimmäinen. –En ole koskaan aloittanut metsästystä, olen käynyt metsällä aina. Metsästys ei ollut mitenkään harvinainen harrastus Ikaalisissa 1970-luvulla. Erikoista oli Reima Laajan kokonaisvaltainen innostus asiaan, joka on jatkunut elämänuraksi asti. Metsästyskortin koululainen suoritti 12-vuotiaana, jolloin hän alkoi käydä itsekseen erässä. Aseenkantoluvan itsenäiseen metsästykseen sai tuolloin vasta 15-vuotiaana, mutta luvanhaltijan valvonnassa alaikäinenkin saattoi metsästää. Isä ei kuitenkaan ehtinyt aina pojan matkaan. –Rikos on jo vanhentunut, kai sen uskaltaa tunnustaa. Pienriista vei pojan metsään. Kotiin tuomisina oli usein jäniksiä, vesilintuja ja maalintuja, mitä kulloinkin sai metsästää. Ensimmäisen oman haulikkonsa Laaja osti piisaminnahoilla saaduilla tuloilla. Vaikka luvat olivat pojalla vähän vajavaiset, tiukka hyödyntämisperiaate oli jo itänyt. –Metsästän ja kalastan syödäkseni. Minua harmittaa, jos pyydettyä riistaa ei hyödynnetä kunnolla. Se on epäkunnioittavaa. Samaa periaatetta kuin riistalaukauksen jälkeen Laaja noudattaa kalalla käydessäänkin. Koukkuun tarttunutta saalista hän ei vapauta vaan valmistaa siitä ruokaa. Hän ei silti saarnaa aatetta pyydä-ja-vapauta -harrastajille. –Se on jokaisen oma asia. Tämä on minun tapani. Ensimmäisen hirvensä hän ampui 15-vuotiaana saatuaan aseluvat. Hirvikokeen suoritus oli helppoa, sen verran kivääriä oli tullut tarkkuutettua. Nuorukaisen muutkin harrastukset tukivat metsästystä. Yleisurheilu piti jahtikuntoa yllä, ampumahiihdon ja kilpa-ammunnan taidot soveltuivat myös jahdissa hyödynnettäviksi. Monelle luonnossa liikkuminen on tärkeä harrastus. Reima Laajalle siitä tuli elämäntapa ja ammatti. Lukion jälkeen mies opiskeli luonnonvara-alaa Kullaan metsäoppilaitoksessa. Valmistuttuaan metsätalousteknikoksi hän jatkoi opintojaan Evon metsäoppilaitokseen. Sieltä hän sai metsätalousinsinöörin paperit. Lyhyempien työpätkien jälkeen muun muassa metsänhoitoyhdistyksissä Laaja haki ja pääsi Nakkilaan vuonna 1992, silloisen Satakunnan riistanhoitopiirin riistanhoidonneuvojan pestiin. Saman työnantajan leivissä hän on yhä 25 vuoden jälkeenkin. Organisaation nimi on nykyisin Suomen riistakeskus, jonka Satakunnan aluetoimistossa Nakkilassa hän työskentelee nyt riistasuunnittelijan tittelillä. –Työ sisältää erilaista neuvontaa, koulutusta ja suunnittelua, miettii Reima Laaja monipuolisen työnsä sisältöä. Riistakeskus korvasi riistanhoitopiirit ja Metsästäjäin Keskusjärjestöt, kun ne yhdistettiin vuonna 2011. Riistakeskus ei ole viranomainen, vaan itsenäinen julkisoikeudellinen laitos. Sen tehtävä on edistää kestävää riistataloutta, tukea riistanhoitoyhdistysten toimintaa sekä huolehtia riistapolitiikan toimeenpanosta. Riistakeskuksille on myös säädetty joitakin julkisia hallintotehtäviä. Niistä suurin osa liittyy metsästyslupakäytäntöihin, kuten hirvenmetsästyslupien käsittelyyn. Reima Laajan ominta aluetta niistä ovat riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvalvojien, ampumakokeiden ja metsästäjätutkintojen vastaanottajien ohjaus ja valvonta. Ison osan työajasta vie valtakunnallinen tehtävä suurriistavirka-avun, SRVA-toiminnan kehittämisessä ja organisoinnissa. Riistanhoitoyhdistysten SRVA -toiminta tarjoaa apua poliisille suurriista-asioissa. Merkittävin osa tällaisista tapahtumista on hirvieläinten aiheuttamia liikenneonnettomuuksia. Vapaaehtoiset SRVA henkilöt käyvät hakemassa kuolleen eläimen pois tienpenkereeltä tai jäljestävät ja lopettavat loukkaantuneen eläimen maastosta. –Onhan tämä muuttunut vuosien mittaan. Harvoin enää tarvitsee kumisaappaita työpäivän aikana, aivan liian harvoin. Osin siksi osallistun mielelläni itse myös SRVA tehtäviin. Toimistotyö vain on ajan ilmiö, työ tehdään nykyisin pitkälti tietokoneella. Sinänsä riistasuunnittelija kehuu työnantajaansa, siitä kertoo miehen pitkä ura. Moni muu on vaihtunut, mutta työpaikka pysynyt. Nakkilan ja sen ympäristön metsät tulivat Reima Laajalle tutuiksi paitsi työn, etenkin vapaa-ajan vietossa. Miehellä on ollut koiria koko ikänsä, suomenpystykorva, karkeakarvaisia mäyräkoiria ja yksi beagle. Koiria kouluttaessa lähimetsät tulee koluttua läpikotaisin. –Koiria on ollut useita. Jokaisesta niistä muistan hyvin sen hetken, kun sen metsästysvietti herää. Ne ovat ikimuistoisia. Koirien ja metsästyksen lisäksi erä kutsuu myös sienestykseen. Laaja hyödyntää luonnon antia monipuolisesti. –Lempisieneni on vaaleaorakas. Marjoistakin pidän, mutta en niinkään niiden keräämisestä. Pyytämänsä riistan ja kalan hän laittaa itse ruoaksi asti, mutta myös metsästystä harrastava vaimo on ahkera kokki. Reima Laaja tietää, että miespuolinen kokkaava metsästäjä on ajan ilmiö. Hän pitää sitä sukupolvikysymyksenä. –Isoisäni aikoihin mies metsästi ja nainen käsitteli saaliin ja valmisti siitä ruokaa. Seuraava sukupolvi alkoi käsitellä metsästämäänsä saalista, jonka metsästäjän puoliso sitten laittoi ruoaksi. Nykysukupolven metsästäjät kokkaavat pyytämänsä saaliin, olivat sitten miehiä tai naisia. Metsästäjiin kuuluu myös Reima Laajan vaimo Katri Laaja , jonka myötä mies muutti Nakkilasta Poriin. –Eikös sitä sanota, että neljänkympin kriisissä vaihtuvat ammatti, auto, asunto ja akka. Vaimo, asunto ja auto vaihtuivat, ammatti jäi, mutta asuinpaikka muuttui. Vaimo kasvattaa kennelissään noutajia, Reima Laaja sanoo ja rapsuttaa labradorinnoutaja Kiukkua kaulan alta. Kiukku on tottunut kulkemaan Laajan mukana paitsi metsällä, myös Nakkilan toimistolla. Metsästys- ja koiraharrastus yhdistää pariskuntaa, mutta Katri Laaja laajensi miehensä harrastusmaailmaa myös uuteen suuntaan. –Ässiä tulee seurattua aivan uudella innolla, vaikka en ennen niin lätkää seurannut. Katri Laaja on HC Ässät Pori Oy:n toimistopäällikkö. Reima Laaja ei allekirjoita, että metsästys olisi jäämässä kuolevaksi harrastukseksi sen ukkoutumisen vuoksi. Kyse on muusta. –Metsästys kiinnostaa yhä, mutta siitä on etäännytty. Metsästystä organisoivat metsästysseurat, jotka kärsivät samasta ilmiöstä kuin kyläyhdistykset ja muu järjestötoiminta. Kilpailu ihmisten ajankäytöstä on kovaa, järjestötoiminta vaatii sitoutuneita vapaaehtoistoimijoita. Sen riistasuunnittelija myöntää, että metsästä ja luonnosta yleensä on vieraannuttu. Lajituntemus on heikentynyt, metsästä on tullut vieras. –Siitä seuraa etääntyminen, sillä vierasta pelätään. Luonnosta vieraantumisen syy ei ole usein parjatussa tekniikassa. Se riippuu siitä, miten sitä käyttää. Myös metsästyksessä hyödynnetään muun muassa GPS-pohjaista paikannustekniikkaa. Metsästyskoirien liikkeen näkee kännykältä, mikä on lisännyt koirien työturvallisuutta. Lähettävillä riistakameroilla saa seurattua luontokappaleiden elämää vaikka reaaliajassa. –Ne ovat hyviä välineitä, käyttäjästä riippuu, etäännyttävätkö vai lähentävätkö ne luontosuhdetta. Omaa luontosuhdettaan Laaja kuvailee mutkattomaksi symbioosiksi ilman sen kummempaa ideologiaa. –Menen metsään nollaamaan pääni. Ensimmäisen metsässä vietetyn tunnin aikana päässä risteilevät työpäivän asiat. Toisen tunnin aikana pää tyhjenee. Sen jälkeen mieli rauhoittuu keskittymään luontoon. Reima Laaja, 52, Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija. Toimipaikka Satakunnan aluetoimisto Nakkilassa, työalue Satakunta ja joiltakin vastuualueilta koko maa. Koulutukseltaan metsätalousinsinööri. Harrastaa metsästystä, kalastusta, sienestystä ja koirien koulutusta. Asuu vaimonsa kanssa Porissa. Metsästäjän vuodenkierto Reima Laajan vuosi kulkee metsästyskalenterin mukaan. Metsästysvuosi alkaa 10. elokuuta kyyhkysjahdilla ja jatkuu sorsalintujen metsästyksellä 20. elokuuta alkaen. Syyskuussa lajit täydentyvät pienriistalla, kuten jäniksellä ja maalinnuilla. Jahtikausi jatkuu pienten hirvieläinten metsästyksellä. Pienen porukan kauris- ja valkohäntäpeurajahti mäyräkoiran kanssa sopii Laajan luonteenlaadulle ison seurueen hirvenmetsästystä paremmin. Talvella pyydetään myös pienpetoja, kuten supikoiria. Huhtikuussa seuraavat metsästyserikoisuudet majava ja hylje.