Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Taas se palaa silmiin, vihollisen sotilas, johon luodit eivät pysty

Vuosi 2011 Kainuun Hyrynsalmella. Vanha mies rykäisee, on hetken hiljaa ja päättää lopulta uskoutua nuorelle antropologille. Mies kertoo tapauksen sota-ajalta. Se on vaivannut häntä vuosikymmenet, hiertänyt mielen perukoilla vailla järjellistä selitystä. Taas se palaa silmiin, vihollisen sotilas, johon luodit eivät pysty. Suomalaiset ampuvat lähietäisyydeltä konepistooleilla ja pikakivääreillä, mutta venäläinen sotilas astelee kuin ei tietäisi räiskinnästä mitään. Lopulta luutnantti huutaa tulen seis ja ilmoittaa, että nyt taidetaan olla tekemisissä korkeampien voimien kanssa. Siinä se on, ensimmäinen sotaan liittyvä ihmekertomus, joka tarttuu perinteenkerääjä Satumaarit Myllyniemen nauhuriin. Pian outoja kuvauksia alkaa tulla lisää. Ensin tihkuen, kohta tulvien. Kun kajaanilaismies kertoo, miten unikakkiainen eli unen haltija pelasti hänen henkensä Tali-Ihantalan taistelussa, Myllyniemi havahtuu. Hän on löytänyt aiheen väitöskirjaan. Satumaarit Myllyniemi avaa kannettavan tietokoneensa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kunnianarvoisassa tutkijasalissa, vanhan kansanrunousarkiston uumenissa. Paksujen seinien ulkopuolella alkusyksyn aurinko häikäisee Helsingin Kruununhakaa. Myllyniemen koneella tunnelma on toinen. Talvi-, jatko- ja Lapin sota ahdistavat, pelottavat ja herkistävät suomalaiset kokemaan kummia, näkemään näkyjä ja tulkitsemaan enteitä. Tutkija selailee aineistoaan, joka karttuu viikko viikolta. Tuossa vilahtaa tarina, jossa Suomussalmen Piispajärven koulun asuntolan ikkunasta näkyy itäisellä taivaalla iso kirkas risti. On marraskuun loppu 1939. Vanha kansa varoittaa, että merkki tietää sotaa. Pari päivää myöhemmin puna- armeijan pommikoneet jylisevät Helsingin taivaalla. Ja entäpäs tuossa... Kinnusen Taavetti kuulee sotatorven kumean äänen Karjalan suunnalta, lumi värjäytyy punaiseksi ja metsälinnut ilmestyvät kuoleman enteinä pihapiiriin... Satumaarit Myllyniemi on yllättynyt ihmekokemusten paljoudesta. Tarinoita voi noukkia esimerkiksi 1970-luvulla kootusta korsuperinteestä, mutta tähän mennessä yksikään tutkija ei ole asettanut niitä suurennuslasin alle. Myllyniemi on päättänyt paikata aukon. Hän haravoi tarinat kasaan koko maasta, asettaa ne kartalle ja tekee tilastoanalyysejä. Samalla hän selvittää tarinoiden yhteydet vanhoihin kansanuskomuksiin sekä jälkikaiut nykyajassa. – Esimerkiksi kuukkeli, ikiaikainen sielunlintu on lehahtanut sota-ajan tarinaan. Myllyniemi koluaa arkistot mutta myös tapaa informantteja eli eläviä ihmisiä pitkin tasavaltaa, juo kahvia kukkakupeista ja jututtaa usein kyyneliin saakka herkistyviä vanhuksia, joita suuresti huojentaa, kun vihdoin joku tahtoo kuunnella. Toisinaan mukana tassuttelee Myllyniemen ”kenttätyökoiraksi” nimeämä Igor, harvinaisen lempeä eläin, joka rentouttaa ilmapiirin yhdellä nuolaisulla. – Viimeksi tapasin Ylikiimingissä 99-vuotiaan Raatteentien veteraanin, Myllyniemi kertoo. Haastatteluissa käy selväksi, että yliluonnollisiksi uskotuilla kokemuksilla on ollut suuri, joskus koko elämää järisyttävä vaikutus. Aivan uutta tutkimusmateriaalia tarjoaa juuri nyt käynnissä oleva Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kilpakeruu Yliluonnollinen sota . Itse koettuja tai vanhemmilta perittyjä tarinoita sopii lähettää keruuseen marraskuun loppuun saakka. Tutkija Myllyniemen tausta on Kainuussa, seudulla, missä näihin asti on ennustettu säätä sammakon loikasta ja huokailtu pihalle eksyvän metson merkitystä. Myllyniemen ukki osasi seisottaa verenvuodon ja äiti päättelee vieraiden tulon kutiavasta nenästä. Antropologina Myllyniemi tuntee erityisen hyvin juuri Kainuun kansanperinteen, satojen vanhusten kertomat haltijatarinat ja aarrekertomukset. Energinen nainen on käynnistänyt useita EU-hankkeita, joissa maakunnan kulttuuriperintö tuotteistetaan matkailun, retkeilyn ja luonnonsuojelun tarpeisiin. Onkin saatu aikaan monenmoista – sähköisestä tarinakartastosta sarjakuvaan ja liveroolipeliin. Myös sotaihmeiden tutkimus sai alkuvirikkeen vanhalta nälkämaalta, suoraan kansan suusta, mutta kattaa nyt koko valtakunnan. Myllyniemi on jo huomannut, että tässä lajissa Kainuulla ei ole erityisasemaa. Kriisivuosina mystiset kokemukset jakautuivat tasaisesti yli Suomen, heimorajoista piittaamatta. Myllyniemen ajatuksissa väikkyvät nyt väitöskirjan lisäksi populaari tietokirja sekä kehittyvän sotaturismin tukeminen. Mitä vielä syntyykään? Kenties sovellus, jonka käyttäjä vaeltaa kylät ja korpitaipaleet, kuulee ammoiset enteet, todistaa pilviin ilmestyvät enkelit ja näkee nääntyvää kaukopartiomiestä johdattavan merkillisen valon? Ehkä jonkin napin takaa löytyvät rationaalit selitykset? Täpärän pelastumisen syyksi tarjoutuu sotilaan hyvä koulutus tai metsämiehen tarkka silmä. Ilmestyksen takaa paljastuvat aistiharhat, hermopaineet, unen ja valveen rajatila tai silkat sattumat. Satumaarit Myllyniemi ei vielä paljasta ideoitaan. Juuri nyt on tiedonkeruun aika. Valmista tulee muutaman vuoden kuluttua. Viisi esimerkkiä ihmetarinoista "Makaan suuren kalliolohkareen vieressä poterossa kovassa kranaattitulessa. Kaverillani Taunolla on hyvä potero kallion syvennyksessä. Yhtäkkiä Tauno lähtee juoksemaan aavalle kentälle ja syöksyy maakuoppaan. Samassa urkutykin ammus iskee Taunon poteroon. Kysyn myöhemmin Taunolta, miten arvasit lähteä kuopastasi vähän ennen iskua. Taunon vastaus: "Oli pakko, tuli käsky." Minä kysyn, kuka käski." "Aina kun anoppini kertoi ja purki tuskaansa, hän sanoi, että olen ainoa, joka uskoo ja kuuntelee. Hän kertoi, että miehensä oli nähnyt enneunen, ettei tule enää lomalle vaan kaatuu. Unessa mehiläinen pisti häntä sydämen kohdalle. Siihen kohtaan vihollisen luoti osui. Se on merkitty kantakorttiin, joka meillä on." "Pimeänä syysyönä mieheni kaksi vanhempaa sisarusta herää, kun ikkunaan koputetaan. Isä katsoo ja hymyilee heille ikkunan ulkopuolelta. Tyttöset menevät herättämään äidin ja sanovat innoissaan: "Äiti, äiti, isä on tullut lomalle." Äiti menee avaamaan oven, mutta ketään ei tule. Jälkeenpäin on varmistunut, että silloin kun isä ilmestyi ikkunan taakse, hän kaatui." "Lapsena kuulin kaiken aikaa yliluonnollisia tarinoita. Milloin oli taivaalla nähty enkeli, milloin risti. Ne merkitsivät ihmisille, että Jumala pelastaa kansan. Toisinaan naiset näkivät, kuinka mies unessa näytti jonkin kellonajan. Ja se toteutui. Mies oli juuri silloin kaatunut." "Moni linjassa ollut kaveri näki kesällä 1944 sen kuuluisan Kannaksen enkelin, josta lehdistökin kirjoitti. Yhtäkkiä se tuli linjan päälle kuin kullan värinen pilvi ja muuttui enkeliksi. Sillä oli siivet ja kaikki, kun se katseli taistelevia joukkoja. Miehet pelästyivät ja joku jo ennätti höpistä rukousta. Uskottiin, että se oli tuomion enkeli, että koko porukka on tuhon oma. Lehdet ennustivat, että tuho tulee ryssälle, mutta meille itselle se tuli." Tarinanäytteiden lähteet: Myllyniemi, Satumaarit, kenttätyöhaastattelut 2017 sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kerää marraskuun loppuun saakka sota-ajan uskomustarinoita sekä yliluonnollisiksi tulkittuja kokemuksia. Keräysohjeet löytää googlettamalla sanat Yliluonnollinen sota. Tutkija Satumaarit Myllyniemen tavoittaa sähköpostitse satumaarit.myllyniemi@gmail.com ja puhelimitse numerosta 040 5117097.