Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Vankilanjohtaja Wakkala: "En kestäisi vankilassa yhtään, miettisin joka hetki karkaamista."

Tänään vankilanjohtaja Wakkalalla on yllään nahkatakki, mutta on hänellä nähty töissä nahkainen hamekin. Tatuointi vilahtaa, kun Wakkala kertoo harrastuksestaan. Hän kasvattaa tyttärensä kanssa koirasusia, joita tällä hetkellä on viisi, jaettuna kolmeen tarhaan valtataistelujen estämiseksi. Kun Marja Wakkala puhuu virkansa puolesta julkisuudessa, saa hän usein kommentoida ikäviä asioita: vankien karkaamista tai Satakunnan vankilan tulevaisuuden uhkia. Ja kun hän puhuu, hän puhuu voimalla: Köyliön vankilaa uhkasi muutama vuosi sitten lakkautus. Silloin Wakkala lähti vartijoiden ja muun henkilökunnan kanssa Helsinkiin julistamaan, miksi osasto pitää säilyttää. Paluumatkalla hän antoi bussista voitonriemuisia haastatteluja, joiden taustalla hurrattiin. Ja kun Huittisen osastoa kaksi vuotta sitten esitettiin suljettavaksi, Wakkala täräytti Ylen haastattelussa ryhtyvänsä "imperiumin vastaiskuun". Lakkautussuunnitelmat menivät nurin. Myös se hanke kaatui, jossa toivottiin, että Wakkala siivoaisi hieman suutaan ja kiroilisi vähemmän. –Harvat uskaltavat olla omia itsejään. Aitous tuntuu kadonneen, Wakkala sanoo. Marja Wakkala on johtanut Satakunnan vankilaa vuodesta 2008. Hän hakee toimintaa ohjaavaa sanaa kauan: se ei ole ystävällisyys, ei lempeys, ei oikein inhimillisyyskään... Se on välittäminen. –Ihmiset tekevät virheitä. Meidän tehtävämme on auttaa heitä niin, että he eivät tulisi tänne enää. Satakunnan vankilan johtoon tullessaan Wakkala ei tiennyt kovin yksityiskohtaisesti, miten vankilaa viedään eteenpäin. –Lastentarhanopettajan pohjakoulutus on hyvä tähänkin työhön, hän nauraa. Wakkala on tosin myös hallintotieteiden maisteri ja aiemmin hän oli johtanut Punkalaitumen vastaanottokeskusta, niihin aikoihin, kun kosovolaiset tulivat. Se antoi pohjaa vankilan johtoon. Kumpikin on laitos, kummassakin ihmiset ovat usein kriisissä. Opiskelu, työ, asuminen ja päihteet nousevat kysymyksiksi molemmissa. Vankien kanssa Wakkala oli tehnyt jo 90-luvulla töitä sosiaalityöntekijänä. Ihmiset olivat mukavia, Wakkala nauroi töissä ehkä eniten mitä koskaan työurallaan. Mutta vangit eivät olleet vankilassa turhan takia, ja Wakkala mietti oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa. –Koin silloin olemiseni hirveän ahdistavana. Mietin, miten minun pitäisi suhtautua vankeihin, jotta toimisin oikein? Kun hän aloitti Köyliössä, ristiriita oli poissa. Vankila on vankila sääntöineen, mutta ihmistä pitää Wakkalan mielestä kunnioittaa. –Maailma on raadollinen. Onhan näilläkin ihmisillä ollut haaveensa. Osa vangeista on fyysisesti huonossa kunnossa. Joillekin vankilatuomio on ensimmäinen ja syvä kriisi, toisille 22. kerta, ja taas vain yksi jakso elämässä. –Elämän lähtökohdat saattavat olla huonot. Perheessä on vain ryypätty ja tapeltu, se on ollut elämän normaaliutta. Toisaalta asiat eivät ole yksinkertaisia. Kenelle tahansa voi tapahtua asioita, joiden seuraamukset ovat ankarat. Monet sanovat, että vangit pääsevät liian helpolla. Marja Wakkala on eri mieltä. –Minä en kestäisi vankilassa yhtään. Jos olisin itse vanki, miettisin joka hetki karkaamista. Ihmettelen, miten vangit selviytyvät näinkin hyvin. Wakkalan mielestä vapauden menetys on niin suuri asia, että sitä ei siviilissä voi helposti ymmärtää. Jokainen hetki on kontrolloitu ja rajoitettu. Vaikka Köyliön vankila on suljettu laitos, voivat vangit päivän aikana liikkua avoimen taivaan alla, metsän keskellä, mikä ei ole itsestäänselvyys suljetussa vankilassa. Yhtenä yönä vankilan pihaan oli tullut ilves. Suomessa on 26 vankilaa. Suljettuja vankiloita on 13. Köyliöstä on viime vuosina karattu eniten. Se on Wakkalan mukaan seurausta muutoksesta. Köyliön vankila on entinen avolaitos, eikä siellä ole kivimuureja. Rakenteita parannellaan koko ajan vaatimusten mukaisiksi. –Meillä on täällä suljetun vankilan vangit, mutta avovankilan rakenteet. Pitovarmuudessa olemme osin epäonnistuneet, mutta se ei ole henkilökunnan vika, Wakkala sanoo. Töitä asian eteen on Wakkalan mukaan tehty. Wakkala itse jää eläkkeelle kesällä 2019, mutta hän kantaa huolta vankilansa puolesta, vaikka lakkautussuunnitelmia ei tällä hetkellä ole. –Se on oikeasti pelottavaa. Vankilat kilpailevat olemassaolostaan, ja tuntuu, että kyse on siitä, kuka osaa kehua omaansa parhaiten, Wakkala sanoo. –Satakunnan vankila molemmat osastot ovat hyvin toimivia yksiköitä vaikka henkilöstöresurssit ovatkin aika pienet. Wakkala sanoo inhoavansa politiikkaa – vaikka on johtanut kotikuntansa Punkalaitumen valtuustoa, ja on nytkin kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa. Häntä ärsyttää muutenkin, jos keskustelu karkaa tyhjänpäiväisyyksiin. Usein palavereissa hän ihmettelee ihmisiä. –He puhuvat toinen toistaan viisaampia. Usein kysyn itseltäni, että olenko oikeasti näin tyhmä, mutta mitähän te oikein tarkoitatte. –Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi. Wakkala jää eläkkeelle vajaan kahden vuoden kuluttua, ja hänellä on suunnitelmia siitä, mihin hän tahtoo viedä johtamaansa vankilaa. Hiljattain hän kävi Tsekissä kertomassa, miten suomalainen avovankila toimii. Siellä hän näytti malliksi kuvia Huittisten vankilan viljapelloista, lehmistä ja hevosista. –Oli ilo kertoa hyvin toimivia asioita malliksi heille ja huomata, kuinka vakavissaan he viestini ottivat. Vankila voi auttaa, jos ehtii. Wakkala muistaa aiemman työnsä juuri vapautuvien vankien sosiaalityöntekijänä. –Verkostopalaverissa ennen vapautumista oli huoneellinen väkeä. Sitten vapautunut ihminen soitti minulle vapauduttuaan, ja sanoi, että olen ainoa, joka vastaa puhelimeen. Kun vankilan portit sulkeutuvat selän takana ihmisen vapautuessa, se on se paikka, jossa nykyjärjestelmä ei ilman kolmannen sektorin tukea onnistu. –On tiettyjä asioita, joita haluaisin muuttaa ennen eläkkeelle jäämistäni, mutta asiat vaativat ajan ja huolellisen valmistelun lisäksi myös uudenlaista ajattelutapaa, ja vankilamaailman iso laiva kääntyy hitaasti. Helpommallakin voisi elämässään päästä, arvioi Wakkala. Hän puhuu positiivisesta vihasta, joka kuljettaa eteenpäin, ja oikeudenmukaisuudesta, joka ohjaa. Nyt vankilaa johtaessaan Wakkala on henkilökohtaisesti melko vähän tekemisissä vankien kanssa. Kiire on nykyvankiloissakin kova. –Nuoremmille olen vähän sellainen emo. Joku sanoi, että nalkutankin kuin äiti. Joskus joku vanki korottaa ääntään, mutta Wakkala ei sellaisesta häkelly. Hänestä suoruus on hyvä asia. Hänestä isomman äänen käyttö ei aina kerro vihasta. Vankilassa Wakkala sanoo näkevänsä paljon perimmäistä hyvyyttä, muualla maailmassa taas yhä enemmän oman edun tavoittelua. –En ymmärrä ihmisiä nykyään enää yhtään, joskus luulin ymmärtäväni, Wakkala sanoo. Syntyisin Punkalaitumelta. Äiti oli kotiäiti, isä reissutöitä tekevä kirvesmies. Johtanut Satakunnan vankilaa vuodesta 2008. Wakkalan vastuulla ovat Köyliön suljettu osasto, Huittisten avovankilaosasto ja Porin yhdyskuntaseuraamustoimisto. Koulutukseltaan Wakkala on lastentarhanopettaja, kunnallishallinnon sosionomi ja hallintotieteiden maisteri. Toiminut aiemmin Punkalaitumen vastaanottokeskuksen johtajana. Pitkäaikainen valtuutettu Punkalaitumella, tällä hetkellä kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa SDP:n edustajana. Jää eläkkeelle kesällä 2019. Köyliön vankila Köyliön vankila on perustettu vuonna 1935 alun perin väliaikaiseksi työleiriksi. Vankila muuttui avovankilasta suljetuksi vuonna 2012. Vankilassa on 76 paikkaa. Köyliön osasto on osa Satakunnan vankilaa. Huittisten avolaitoksessa paikkoja on 107. Köyliön osastolla valmistetaan merkittävä osa Suomen liikennemerkeissä. Lisäksi tärkeä osa työtoimintaa on Puolustusvoimien vaatehuolto. Huittisten vankila on Suomen suurimpia luomutiloja. Minä en kestäisi vankilassa yhtään. Jos olisin itse vanki, miettisin joka hetki karkaamista. Ihmettelen, miten vangit selviytyvät näinkin hyvin. Marja Wakkala