Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Mitäpä jos liftaisit ventovieraan jalankulkijan matkaan? Kaupunkiliftaus tarjoaa kohtaamisia vieraiden ihmisten maailmassa

"Mikä juttu tää on?" Tuuli Malla ja Lauri Jäntti ovat kuulleet kysymyksen lukemattomat kerrat seisoessaan peukalo pystyssä ja kyltti kourassa keskellä kaupungin kuhinaa. Kyltissä lukee: "Ota minut hetkeksi mukaasi." Alle on raapustettu hashtag-merkki ja sanat "urban hitchhiking". Malla ja Jäntti ovat luoneet maailmaan uuden ilmiön. Kutsutaan sitä nyt tässä kodikkaasti kaupunkiliftaamiseksi. –Tuli joskus puheeksi perinteinen liftaaminen. Se, miten peukalokyydissä syntyvät kohtaamiset ovat usein tärkeämpiä kuin matkan taittuminen, Lauri Jäntti kertoo. –Seuraava ajatus oli, että mihin sitä autoa siinä oikeastaan tarvitaan. Eipä aikaakaan ja Jäntti seisoi peukalo ojossa Helsingin Stockmannin kulmalla, jalankulkijavirran keskellä. Mies pyrki kanssakulkijoiden kyytiin, astelemaan rinnalla kappaleen matkaa, jakamaan hetken elämää ventovieraan ihmisen kanssa. Lokit tekevät uhmakkaita syöksyjä Tennispalatsin kulmilla Helsingin Kampissa. –Yleensä kyyti järjestyy aika nopeasti. Riippuu tietysti säästä ja paikasta, kuvattaviksi asettuneet Malla ja Jäntti kertovat. Nyt emme jää testaamaan tilanteen etenemistä. Kun kuvat on otettu, marssimme suoraa päätä Tennispalatsin suojiin. Popcornilta tuoksuvan rakennuksen uumenissa sijaitsee Helsingin kaupungin taidemuseon näyttelytila HAM-kulma. Vanhaan liikehuoneistoon on pystytetty installaatio kertomaan kaupunkiliftarien kokemuksia kesäkuulta 2017. Tarjolla on 96 valokuvaa, liftaustilanteissa koostettu nelituntinen äänite ja Tuuli Mallan omin käsin kirjoittama ja kuvittama päiväkirja. Huone humisee pieniä ja suuria tarinoita sekä yllättäviä, epätodennäköisiä kohtaamisia. –Kohtaamistaiteilijat, joo, kyllä meistä voi käyttää sellaista titteliä, Tuuli Malla ja Lauri Jäntti päättävät. Olisi muitakin titteleitä. Malla on kaupunkitutkija ja esitystaiteilija, Jäntti uskontotieteilijä ja kaupunkiaktivisti. –Kohtaamisen tutkiminen, se tässä on se juju. Näyttelytilan kovaäänisistä kantautuu liftausreissuilla tallentunutta puhetta. Juuri nyt äänessä on mies, joka selittää suhdettaan jäähän. Miehen suurin pelko on jäihin vajoaminen ja suurin haave pelon voittaminen, jään alle sukeltaminen. Jo pieni tovi kuuntelua yllättää. Ensi kertaa tapaavat ihmiset hyppäävät myös katukeskusteluissaan äkkisyvään, tuosta vain. Muistoihin, tunteisiin, outoihinkin juttuihin. Malla ja Jäntti kumoavat mielikuvan suomalaisesta umpimielisyydestä. –Ihmisillä on iso alttius puhua, kunhan joku tarjoaa konstin aloituskynnyksen ylittämiseen. Kaupunkiliftaus voi parhaimmillaan johdattaa sääpuheiden ohi suoraan sielun perukoille. Liftaus myös puhkoo kuplia. Lauri Jäntti tunnustaa, että hän tapaa arjessaan enimmäkseen itsensä kaltaisia, taiteesta kiinnostuneita, koulutettuja, punavihreitä nuoria aikuisia. Liftatessa kohdalle voi osua kuka tahansa, myös ihminen täysin eri piireistä. Siinä samassa saattaa pulppuilla avartava, hyvä keskustelu. –Noissa hetkissä on homman suola, Jäntti kuvailee. Tuuli Mallalla on sama kokemus. Kaupunkiliftaus vei nyhtökauraa syövän nuoren naisen uuteen ympäristöön, leipäjonoon. Siellä sukeutui keskustelu maahanmuutosta. –Yritimme ymmärtää toisiamme ja selittää, mistä se oma näkökulma tulee. Kykenimme rakentavaan ajatustenvaihtoon, vaikka yleensähän se on tosi vaikeata, ja mediassa näkyy vain hyökkäävyys ja ohipuhuminen. Suostuminen yhteiselle matkalle yhdistää kummasti. Mitäpä tuota epäilemään. Vaikka kaksikon positiiviset puheet kieltämättä aavistuksen hämmentävät. –Kertaakaan ei ole osunut kohdalle aggressiivista tilannetta, Lauri Jäntti selittää. –Eikä miesten iskuyrityksiä ole ollut vaivaksi asti, Tuuli Malla vakuuttaa. Noh, kaipa Helsinki osaa yllättää. Asetumme katselemaan 96 kuvan komeaa mosaiikkia näyttelytilan seinällä. Ensisilmäyksellä kuvissa näkyy naisia, miehiä, supisuomalaisia, ulkomaalaisia... –Niinpä, yleensä kadulla näkee pelkkiä identiteettejä, yksi on lapsi, toinen vanhus. Ei tule ajateltua, miten jokainen vastaantulija on oma avaruutensa, Lauri Jäntti pohtii. Kiitos kaupunkiliftauksen, Mallalla ja Jäntillä on ainakin aavistus kuvien ihmisiin kätkeytyvistä kosmoksista. Joku on kutsunut kotiinsa, toinen pyytänyt muuttoavuksi kantamaan urkuharmonia Kalliossa, kolmas vienyt työpaikalleen, yksityissairaalan leikkaussaliin. Seinällä ilakoi vanha herra, joka kertoo olleensa Neuvostoliiton lähetystön kulttuuriattasea. On juhannuspäivä, hän vie kaupunkiliftari Jäntin ravintolaan ja tilaa tarjoilijalta paikan parhaan annoksen. Ja toki tarjoaa. On Balkanilla syntynyt nuorimies, joka asuu poikaystävänsä kanssa samassa kämpässä ja muistelee äitinsä Kalashnikovia. On vanha stadin kundi, jonka mielestä sukulaisten siirtomaatavarakaupan muuttuminen itsepalvelusolariumiksi on merkki aikojen rappiosta. Malla ja Jäntti keräsivät aineistonsa parin kylmän ja epävakaisen kesäkuun viikon mittaan. He kuulivat puhetta yllättävistä sairastumisista, parhaista kitaroista, uskoontuloista, liskoihmisistä, kohtumeditaatiosta... –Kuulimme myös salaisuuksia, jotka lupasimme pitää omana tietonamme, Tuuli Malla kertoo. Jäntti yllättyi, miten nopeasti kaveruuden tunne voi syntyä. –Ihminen alkaa tuntua kaverilta, kun hänen kanssaan tekee asioita, joita yleensä tekee vain läheisten kanssa. Kun käytte yhdessä ostamassa tomaatteja, tunnutte kavereilta. Kaupunkiliftaus tuntuu onnistuvan missä tahansa. Kaksikko on testannut asian ulkomaanmatkoillaan. Jäntille sanottiin Arkangelissa, ettei touhu toimisi Venäjällä. Kyllä toimi. Tsekin Brnossa hän kuuli muutamassa tunnissa kaupungin kaikki salaisuudet. Kuten että mistä kulmasta katsottuna tunnettu patsas näyttää ihan penikseltä ja muita seikkoja, joista matkailuesitteet eivät hiisku. Jäntin määritelmän mukaan kaupunkiliftaus on vain raami, jonka voi täyttää monella tavalla. Miten kukin tahtoo. Jotta mahdollisimman moni pääsisi alkuun, kaksikko järjestää Tennispalatsissa Urban Hitchhiking -jameja. Kiinnostuneet kokoontuvat yhteen kuulemaan käytännön vinkkejä. Sitten väki nappaa kyltit mukaansa ja hajaantuu liftaamaan kukin taholleen. Parin tunnin päästä palataan takaisin ja jaetaan kokemukset. Seuraava tilaisuus on torstaina 24. elokuuta Helsingin taiteiden yössä. Tietoa Urban Hitchhiking -tapahtumista löytää ilmiön Facebook-ryhmästä. Sinne sekä urbanhitchhiking Instagram-sivulle voi myös raportoida omista liftauksistaan. "Hän on matkalla Kallioon tapaamiseen. Hänkin haluaisi tehdä jotakin tällaista - VINKSAUTTAA. Hän on kokeillut improvisaatiota, se auttoi pois vakiintuneista vastauksista. Sitten hän meni lavatanssikurssille. Uudet asiat virkistävät... Yllätykset tekevät hyvää. Muuten sitä voi huomata, että elämä meni tehden aina samaa." Katkelma Tuuli Mallan liftauspäiväkirjasta "Nuori äiti ottaa minut kyytiin työntäen lastenrattaita. Vauva on juuri nukahtanut. Hän on ollut kahdeksan kuukautta lapsen kanssa kotona ja on välillä yksinäinen. Hänen vanhempansa olivat kovia puhumaan tuntemattomien kanssa. Vaikka kauppajonossa he saattoivat kääntyä jatkamaan juttua tuntemattomalle. Se nolotti häntä." Katkelma Tuuli Mallan liftauspäiväkirjasta