Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Katri, 30, työskentelee prostituoituna Rovaniemellä: "Miehet ei käy terapeutilla, ne käy hupakolla"

Sie tilasit minut. Tässä mie nyt olen. Nainen riisuutuu alasti ja asettuu vieraan farmariauton takapenkille makaamaan. Tuntematon mies painautuu hänen päälleen, suutelee suulle ja laskeutuu sitten alemmas. Nainen valmistautuu tarvittaessa liioittelemaan nautintoaan, mutta yllättyy, kun saakin elämänsä parasta suuseksiä. Tämä on miehen fantasia. Tästä hän naiselle maksaa. Kaikki kohtaamiset eivät ole yhtä miellyttäviä. Eräs asiakas ei ole peseytynyt ennen tapaamista ja sepaluksen avatessaan hän paljastuu kiusallisen likaiseksi. Nainen on kuitenkin liian kiltti kieltäytyäkseen viime hetkellä. Muisto puistattaa vielä pitkään jälkikäteen. Toinen asiakas näkee vain hänen rintansa ja kourii niitä haltioitunut, poissaoleva ilme silmissään. Hänelle naista ei ole olemassa. On vain lihaa. Kolmas on käännytettävä pois kokonaan. Miehessä on jotakin hämärää. –Sori, intuitio sanoo, ettei minun kannata ottaa sinua asiakkaaksi. Ihan tavallinen nainen Yleensä haastatteluita ei aloiteta aivan tällä tavalla. Mutta kun on jo avannut kotinsa oven ja haastateltava seisoo olohuoneessa ja molempia hermostuttaa, lienee parasta puhua suoraan. –Jos mie punastun jostakin mitä sie sanot, niin se ei sitten tarkoita, että mie jotenki sisäisesti kauhistelen, totean vieraalleni. Hän on ihan tavallinen, kolmekymppinen nainen. Kutsuttakoon häntä vaikka Katriksi. Hetken Katri vain tarkkailee minua; etäinen hymynkare huulilla ja pää mietteliäästi kallellaan. Vaikea sanoa, mitä hän ajattelee. Mahtaako hän pohtia, kauhistelenko kuitenkin? Toivottavasti ei. –Okei, hän nyökkää lopulta ja vilpitön hymy kirkastaa kasvot. Istahdamme sohvalle. Katri on tullut kylään, sillä hän on luvannut kertoa työstään, mutta tapaaminen omassa kodissa olisi tuntunut hänestä epämukavalta. Aloitetaan perusasioista. –Millä käsitteillä haluaisit työstäsi puhuttavan? –Seksipalveluina. En mie itteeni tai kehoani myy, kun mie olen asiakkaan kanssa. Mie myyn taitoa. Ihmiset haluaa tehä sitä, missä ne on hyviä. Tässä minä oon hyvä, Katri nyökkää. "Mie tykkään tästä ihan sikana" Opiskelijatyttö hakee seksiseuraa herrasmiehistä. Omilla ehdoillaan. Kutakuinkin näin kuuluu seuranhakuilmoitus, jonka perusteella asiakkaat ottavat Katriin yhteyttä. Ilmoituksessa ei saa sanoa suoraan, että kyse on maksullisesta seksistä – muuten internetsivun ylläpito poistaa sen. Asiakkaat osaavat kuitenkin lukea rivien välistä. Katri kertoo tarjonneensa Rovaniemellä seksipalveluita noin 20 eri miesasiakkaalle viimeisen puolen vuoden aikana. Hän tapaa 0–4 asiakasta viikossa, kokopäivätyönsä ohella. Tienestiä sivutoimesta on kertynyt 1000 euroa kuukaudessa. Pakkohan sitä on kysyä: mitä mikäkin maksaa? –15 minuuttia maksaa 100 euroa, puolituntia 150 euroa ja tunti 250 euroa. Sillä, mitä tapahtuu, ei ole merkitystä. Paitsi jos haluaa jotakin erikoisjuttuja, kuten anaaliseksiä tai vaikka dominointia. Siitä menee 50 euroa ekstraa, Katri listaa. Erikoisjuttuja. Voisi kuvitella, että seksipalveluja hyödynnetään varsinkin silloin, kun halutaan kokeilla juuri niitä. Onko erilaisia fetissi-asiakkaita ollut paljonkin? –Ei valitettavasti yhtään, ihan perusjyystöä. Musta ois kauhean kiva kokeilla kaikkea häröä. Pyllistellä kumppareissa tai jotain, Katri nauraa. On ilmeistä, että nainen tekee työtä vapaasta tahdostaan. –Mie tykkään tästä ihan sikana, hän vahvistaa pontevasti. Tärkein turvatoimi on oma intutitio Katri tekee niin sanottua outcall-keikkaa. Hän ei siis työskentele kotonaan, vaan asiakkaan luona, hotellissa tai jossakin muussa kohteessa, esimerkiksi autossa. Kukaan ei tule hänen turvakseen keikalle. Yksin työskentelyssä piilee ilmeinen vaara. –Ehkä mulla pitäis olla joku pippurisumute, Katri pohtii puolittain itsekseen. –Eikö sulla ole, parahdan. Se siitä kauhistelemattomuudesta. Onneksi Katri ei pahastu. –Ei ole. Tätä turvallisuusasiaa mie en ole hirveän loppuun asti miettiny – että mitä jos joku käy päälle, hän myöntää. Tärkein Katrin turvatoimista (kondomien ohella) on oman intuition kuunteleminen. Hän valikoi asiakkaansa huolella. Tunnustelu alkaa ensimmäisestä sähköpostikontaktista ja jatkuu puhelimessa. Lopullinen ratkaisu siitä, toteutuuko akti, tapahtuu vasta ensitapaamisessa julkisella paikalla. Katri ei epäröi vetäytyä tilanteissa, jotka saavat hänen hälytyskellonsa soimaan. Ei riitä, että asiakas vaikuttaa vaarattomalta. Tällä pitää olla myös käytöstapoja. –Yksi mies sanoi puhelimessa, että kyllä mie sinua paukuttaisin. Napautin hälle, että mie en kuuntele tuommosta puhetta. Olen ihminen, enkä mikään reikä. –Mitäs se? –Meni hiljaiseksi. Ei sitten tavattu. Mielessäni välähtää, kuinka Katri punnitsi minua tapaamisemme alussa katseellaan. Hetki taisi olla haastattelun kannalta tärkeämpi kuin tajusinkaan. "Miehet ei käy terapeutilla, ne käy hupakolla" Erityisesti yksi seksipalvelualaan liittyvä asia askarruttaa maallikkoja. Miten se oikein tehdään: miten harrastetaan seksiä ihmisen kanssa, johon ei tunne vetoa? Katrin asiakkaat ovat 30–60-vuotiaita miehiä. Suurinta osaa heistä Katri ei noteeraisi siviilissä, mutta se ei ole tehnyt työstä epämiellyttävää. –Pyrin löytämään jokaisesta asiakkaasta jotakin viehättävää ja keskityn siihen. Kohtelias käytös on oleellista ja se oikeastaan riittääkin minulle. Tapaamisen mennessä on aina pieni kiihottumisen tunne, kun tiedän asiakkaan tilanneen juuri minut. Katrin työskentelyssä on tärkeässä roolissa niin sanottu GFE-periaate. Se on lyhenne englanninkielen sanoista Girlfriend Experience ja tarkoittaa tyttöystäväkokemusta . Tyttöystäväkokemukseen kuuluu seksuaalisten tekojen ohella suutelua, silitystä ja keskustelua. –Monet miehet laittaa jälkikäteen viestiä, että vitsi ko oli kivaa, itsetunto kohosi tuhannella, kiitos paljon. Jotkut paljastaa tosi vaikeita juttuja elämästään. Tässä työssä näkee suomalaisista miehistä puolen, jota en ole nähnyt omissa parisuhteissa. Sellaista avoimuutta ja herkkyyttä, Katri kuvailee. Tuijotan häntä hölmistyneenä. Vaikka luulin tulleeni tähän haastatteluun avoimin mielin, en silti osannut odottaa moista lämminhenkisyyttä. Ilmeeni naurattaa Katria. –Joo-o. Miehet ei käy terapeutilla, ne käy hupakolla. Haastavimpia Katrille ovat tapaamiset, joissa tyttöystäväkokemusta ei kaivata. –Silloin työtä ei voi tehä aivan omana itsenään. GFE-tapaamisista lähtiessä on itelläkin voimaantunut olo, eikä välttämättä kaipaa kenenkään kosketusta vähään aikaan. Ura alkoi yksinäisyyden hoitamisena Katri käy kokopäivätyössä, eikä hänellä ole esimerkiksi huumeongelmaa tai velkoja. Joten, miksi tällainen sivubisnes? –Kai mulla on sitten itsellä rahafetissi, Katri naurahtaa. –Tykkään rahasta ja sillä palkalla, jota tienaan päivätyössäni, en voi elää niin kuin haluan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun hän tarjoaa seksipalveluita maksua vastaan. Ensimmäisen kerran Katri kokeili alaa 24-vuotiaana. Kokeilu päättyi, kun nuori nainen oivalsi, etteivät hänen motiivinsa olleet kohdallaan. –Olin silloin aika rikki. Terapiassa käydessäni hoksasin, että tein sitä vain, jotta en olisi yksinäinen. Se oli järkyttävää ja aika häpeällistäkin tajuta. Lopetin siihen. Katri on tällä hetkellä sinkku. Herää kysymys. –Mistä sie tiiät, ettei kyse ole tälläkin kertaa yksinäisyyden hoitamisesta? –En mie varma olekaan. Olen kokenut yksinäisyyttä lapsesta asti ja se varmaan säilyy minussa läpi elämän. Mutta kun mie vertaan itseäni siihen 24-vuotiaaseen, joka oli vielä oikeastaan aivan lapsi, niin olen ihan toisessa kypsyysasteessa ja mulla on tasapainoinen olo. Terapian mainitseminen avaa mahdollisuuden tiedustella: onko Katrin lapsuudessa tapahtunut jotakin erityistä, joka olisi madaltanut kynnystä työskennellä seksipalveluiden parissa? Katri puistaa päätään. Kukaan ei ole kajonnut häneen. Hän muistaa olleensa aina hyvin utelias seksin ja seksuaalisuuden suhteen, löytäneensä isän pornokätköt jo varhain. Varhaisimmat muistot hapuilevasta itsetyydytyksestä ovat päiväkotivuosilta. Neitsyytensä hän kuitenkin menetti "vasta" 18-vuotiaana. Mutta toisen koskemattomuutta voi loukata monella tavalla. Katrin isällä oli naissukupuolelle aivan erityinen nimitys: *****kantoteline. Tuon sanan kaiku korvissaan tytön oli vartuttava naiseksi. –Meillä kotona naiset oli objekteja ja esineitä. Samaa olen kohdannut myös aikuisena baarissa ja parisuhteissa. Sovinismi on asia, josta tulistun helposti. Tässä työssä valta on minulla, ja tämä onkin tavallaan tietynlainen takaisinisku miehille. Että minäpäs käytän teitä vähän hyväksi, Katri virnistää. Voimaa. Sitä naiseus hänelle merkitsee. Häpeän varjostama kutsumusammatti Katri työskentelee salanimen turvin, pimeänä. Oikeastaan "Katri" on salanimen salanimi; lehtijuttua varten keksitty, jotta asiakkaat eivät tuntisi oloaan epämukavaksi. Seksipalveluiden tarjoaminen ei ole laitonta. Katri voisi perustaa toiminimen ja maksaa työstänsä verot. Se ei kuitenkaan tule kysymykseenkään, ainakaan vielä toistaiseksi. Ajatus muiden ihmisten reaktioista on liian ahdistava. Vain muutama Katrin läheinen tietää hänen sivutoimestaan. He eivät tuomitse, ja se on äärimmäisen tärkeää. –Jos jäisin tästä kiinni, häpeä olisi suunnaton, Katri sanoo suoraan. Hänen häpeällään on juuret naista halventavassa kotikasvatuksessa, mutta ennen kaikkea se on kulttuurillista. –Naisen seksuaalisuus on edelleen tabu. Kevytkenkäinen nainen on huora ja huora on alhaisin nainen mitä voi olla. Suurimmalla osalla on tästä alasta käsitys, että olet tuolla kadunvarressa, panet ketä tahansa ja että sulla on kaikki mahdolliset seksitaudit. Rovaniemi on pieni kaupunki. Asiakkaille näyttäytyessään Katri ottaa riskin, että joku paljastaa hänet. Toisaalta anonymiteetti on tärkeää myös asiakkaille. Osa heistä on ukkomiehiä, joskaan ei enemmistö. Varatut miehet tulevat hakemaan Katrilta helpotusta ja lohtua, kun seksielämä kotona on tyrehtynyt. Jos seksipalveluja katsottaisiin suopeammin ja lainsäädäntö sallisi, Katrin unelmana olisi perustaa jonakin päivänä oma ilotalo. Siellä vapaasta tahdostaan työskentelevät ammattilaiset toteuttaisivat asiakkaiden fantasioita kunnioittavassa hengessä ja turvallisuusriskit olisi otettu viimeisen päälle huomioon. –Seksi on yksi suurimmista vieteistämme ja se myy hyvin. Mutta tämä on kutsumusammatti. Raha suojelee sydänsuruilta Alunperin Katri kiinnostui seksipalveluista tutustuttuaan Naapurintyttöä naidaan -blogiin, jossa prostituoituna työskentelevä suomalaisnainen kertoi avoimesti kokemuksistaan. On ilmeistä, että myös Katrin tarinan luettuaan joku saattaa saada kimmokkeen kokeilla alaa. –Mitä sie haluaisit sanoa niille ihmisille? Erityisesti nuorille. Katri miettii hetken, kenties jotakuta itselleen tärkeää nuorta henkilöä. –Sanoisin, että älä kokeile, hän toteaa lopulta. –Turvallisuusriskit on aikamoisia. On ihmisiä, jotka fantasioi huorien tappamisesta ja silpomisesta. Sitten on se henkinen puoli – että kestääkö tätä työtä oikeasti tehdä ja mitä sen jälkeen itsestään ajattelee. Tämä työ. Miten se on muuttanut Katria itseään? Ennen kaikkea hän kokee saaneensa seksityöstä itsevarmuutta, vapautuneensa. Mutta ujo naapurintyttö hänessä elää yhä, samoin satutetuksi tulemisen pelko. Siksi läheisyys oikeastaan hieman pelottaa Katria. Läheisyys, johon ei liity raha. –Olen paljon arempi sellaisen ihmisen kanssa, jota oikeasti tapailen. Maksetussa hetkessä raha suojaa sekä minua että asiakasta henkisellä tasolla. Ei tarvi pelätä, että toinen tulee ihon alle. Että ihastuu ja tulee jätetyksi. Ah, se tekee tästä helppoa, Katri hymähtää. Hän on valunut sohvallani lokoisaan asentoon, vaikuttaa tuntevan olonsa mukavaksi. Minusta tuntuu samalta. Mikään keskustelussamme ei ole ollut kiusallista. Katrin suhtautuminen seksiin on niin välitöntä, että huomaan oikeastaan hieman kadehtivani häntä. Kun saatan hänet kotitaloni alaovelle, saan hyvästiksi lämpimän halauksen. Tuttavallinen hetki tarjoaa tilaisuuden esittää toive: –Ostaisitko pliis sen pippurisumutteen. –Joo, mie ostan, Katri lupaa nauraen. Katoaa nurkan taa. Prostituutio eli seksin myyminen ja ostaminen on Suomessa laillista. Asiasta säädetään rikoslaissa, järjestyslaissa ja ulkomaalaislaissa. Seksiä ei kuitenkaan saa ostaa alaikäisiltä tai muilta henkilöiltä, joiden on syytä epäillä joutuneen ihmiskaupan uhreiksi. Lisäksi palvelujen ostaminen ja tarjoaminen yleisellä paikalla on kielletty. Toisen henkilön prostituutiosta hyötyminen (paritus) on rikos. Siksi seksiä ei saa myydä kolmannen osapuolen palveluksessa tai pareittain työskennellen, vaan toimintaa on harjoitettava aina itsenäisesti, esimerkiksi toiminimen kautta. Ensimmäinen avoimesti seksipalveluita myyvä yritys hyväksyttiin Kaupparekisteriin vuonna 2011. Toiminnasta on maksettava verot. Sekä laillista että laitonta seksikauppaa harjoitetaan Lapissa siinä missä kaikkialla muuallakin Suomessa, vahvistaa rikosylikomisario Jukka Haataja . Laittomaan seksikauppaan eli ihmiskauppaan on Haatajan mukaan äärimmäisen vaikeaa päästä kiinni, sillä uhrit eivät halua tai uskalla kertoa tilanteestaan poliisille. Hän arvelee, että erityisesti ulkomaalaisten seksityöntekijöiden joukossa saattaa olla ihmiskaupan uhreja. –Heille on kerrottu mahdollisuudesta irtautua prostituutiosta ja päästä ihmiskaupan auttamisohjelmaan, mutta he ovat kieltäytyneet. Poliisin tietoon on tullut myös tapauksia, joissa on ilmennyt, että nuoret suomalaiset naishenkilöt ovat myyneet seksipalveluita ja saaneet vastineeksi huumausaineita. Juuri nyt Lapin poliisilla ei ole tutkittavanaan yhtään paritukseen tai ylipäänsä prostituutioon liittyvää juttua. Valtaosa vapaaehtoisesti seksipalveluita tarjoavista tekee työnsä pimeästi. Kyse ei kuitenkaan ole halusta vältellä verottajaa. –Alaan liittyy negatiivinen leima, jonka vuoksi ihmiset ovat hirveän arkoja julkistamaan toimintaansa. Pelätään, mitä siitä voi seurata itselle, selvittää Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen . Pro-tukipiste on asiantuntijajärjestö, joka edistää seksi- ja erotiikka-alalla toimivien ihmisten sekä ihmiskaupan uhrien osallisuutta ja oikeuksia. Alalla ei ole työehtosopimusta saati ammattiliittoa. –Seksityöntekijöiden oikeudellinen asema on hämärä. Toiminta ei ole rikollista, mutta ei oikein hyväksyttyäkään. Silloin on vaikea perätä oikeuksiaan. Kauppisen mukaan on tavallista, että esimerkiksi väkivallan kohteeksi joutuneet, vapaaehtoiset seksityöntekijät eivät tee pahoinpitelystä rikosilmoitusta. Hän näkee lainsäädännössä paljon parantamisen varaa; muun muassa parituslaki pitäisi ottaa uudelleen arvioitavaksi. –Laki on säädetty suojaamaan seksin myyjiä, mutta käytännössä se toimii toisinaan päinvastoin. Kaksi ihmistä ei esimerkiksi saa työskennellä yhdessä, vaikka se olisi turvallisempaa, sillä se määritellään paritukseksi. Hän ei kuitenkaan ole järin toiveikas sen suhteen, että muutoksia tapahtuisi lähivuosina. –Harva poliitikko on valmis esittämään parituslainsäädännön uudistusta, koska siitä seuraisi todennäköisesti oletus, että kyseinen henkilö haluaa vapauttaa koko seksimarkkinat. Prostituutiosta on hirveän vaikea saada aikaan asiallista, rauhallista keskustelua.