Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Harri Nyman luuli sairastavansa masennusta: "Nyt ymmärrän, että kaikki oireeni johtuivat päihderiippuvuudesta"

Harri Nyman muistaa ensimmäisen humalansa: sen hyvän olon tunteen, jonka alkoholi hänelle aiheutti. Hän muistaa ensimmäiset ravintolakäyntinsä 18-vuotiaana: sen, kun ujous lähti ja tunsi pystyvänsä mihin vain. Hyvin pian Nymanin oli vaikea kontrolloida juomistaan ja tekemisiään. Parissa vuodessa Nymanin alkoholinkäyttö alkoi häiritä hänen läheisiään. Hän neuvookin nyt, että jos alkoholinkäyttö häiritsee muita, siinä todennäköisesti on jotain pielessä. Ajan oloon Nymanin kaveripiiri muuttui. Aiemmat kaverit alkoivat tuntua ahdasmielisiltä. –Halusin olla niiden kanssa, joiden alkoholinkäyttö oli samanlaista. Näin minun ei tarvinnut hävetä eikä tuntea itseäni erilaiseksi. Seuraavaksi Nyman alkoi juoda ravintolan perällä yksin. Seuralaiseksi riitti alkoholi. Sitten hän ei enää lähtenyt ravintolaan, vaan joi yksin kotona. –Suurin osa juo nykyään kotona, salaa. Äiti juo kodinhoitohuoneessa ja isä autotallissa. Monissa perheissä ei enää nähdä itse juomista, mutta nähdään humala, Nyman tietää. Hänen mukaansa alkoholiriippuvuudesta puhuttaessa oikea kysymys ei ole, kuinka paljon tai kuinka usein juot, vaan se, paljonko alkoholi pyörii ajatuksissasi. Taskut täynnä pillerireseptejä Alkoholin käytön lisääntyessä Nymania alkoivat vaivata ahdistus, pelot ja unettomuus. Hän luuli sairastavansa masennusta ja kiersi lääkärit hakemassa apua olotilaansa. –Aloitin Hämeenkadun länsipäästä ja kävin läpi kaikki lääkäriasemat, joita Tampereelta löytyi. Tulin pois taskut täynnä pillerireseptejä ja uskoin, että nyt ahdistus lähtee ja elämä paranee. Pian hän tajusi, ettei selviä ilman pillereitään. Vuosina 1998–2002 Nymania hoidettiin parikymmentä kertaa Pitkäniemen sairaalassa, koska hänen katsottiin olevan masentunut ja psyykkisesti sairas. –Nyt ymmärrän, että kaikki oireeni johtuivat päihderiippuvuudesta. Se aiheutti minulle masentuneisuutta, itseinhoa, jatkuvaa syyllisyyttä ja kelvottomuuden tunteita. Ei koskaan selvin päin humalassa rattiin Harri Nyman kuvaa alkoholiriippuvaisen ajatusten kulkua; tämä muistaa selvät päivänsä, mutta ei juomiaan. Tämä muistaa aikaansaannoksensa, mutta ei tekemättä jättämisiään. Tämä tietää muiden alkoholin kulutuksen, mutta ei omaansa. Näin hän voi todistella, ettei hänen alkoholinkäyttönsä ole riistäytynyt hallinnasta. –Alkoholisti juo jokaiseen vastoinkäymiseen ja jokaiseen onnistumiseen. Hän juo, kun menee huonosti ja hän juo, kun menee hyvin. Hän juo, jotta tuntuisi joltakin. Syy juomiseen löytyy aina. Alkoholiriippuvainen alkaa myös toimia vastoin arvojaan. –En koskaan selvin päin menisi humalassa auton rattiin, Nyman ilmaisee asian. Masennus hävisi kuukaudessa Kun Nyman joi työpaikkansa ja parisuhteensa, päihteidenkäytöltä lähti viimeinenkin pidike. Ahdisti ja masensi. Ohi menevä lumiaura sai sydämen tykyttämään, sängystä nouseminen pelotti. Päihteet olivat viedä häneltä hengen. Hän yritti itse raitistua, mutta vieroitusoireista johtuvat säryt, unettomuus ja päässä tuntuvat sähköiskut saivat luovuttamaan. Hän haki apua katkaisusta ja klinikoilta, tuloksetta. Vasta, kun hän vuonna 2003 pääsi Minnesota-hoitoon, hän ymmärsi sairastavansa sairautta nimeltä alkoholismi. Toivo virisi; olisiko hänenkin mahdollista päästä eroon päihteistä? Nyman sanoo, että jos odotetaan päihderiippuvaisen omaa halua raitistua, sitä ei välttämättä ikinä tule. –Sillä ei ole merkitystä, millä motivaatiolla päihderiippuvainen lähtee hoitoon. Ei ole väliä, onko se vaimon, äidin vai työnantajan motivaatio. Tärkeää on se, mitä hoidon aikana tapahtuu. Se, että ulkoinen motivaatio vaihtuu sisäiseksi motivaatioksi. Minnesotassa Nymanilta purettiin nopeasti lääkitys. Hänelle sanottiin, että jos häntä vielä kuukauden päästä masentaa, pitää mennä lääkäriin, mutta todennäköisesti ei masenna. –Ja totta, kun kuukausi oli mennyt, masennus oli hävinnyt. Olin kuin Liisa Ihmemaassa. Nyman uskoo, että Minnesota-mallinen, toipumiskeskeinen hoito tehoaa, koska se on lääkkeetön, siellä puhutaan sairaudesta sen oikeilla nimillä, siellä joutuu miettimään asioita ja siellä otetaan läheiset mukaan hoitoon. Toipuva päihderiippuvainen Harri Nyman kertoo, miten päihteistä pääsee eroon: Suku kerää kolehdin maksaakseen hoidon Harri Nyman työskentelee nyt päihderiippuvaisten parissa klinikallaan Tampereella. Hänen mielestään Tampereen päihdehoidossa on monta perustavanlaatuista seikkaa pielessä. Ensimmäinen on se, että toipumiskeskeisiin hoitoihin on todella vaikea saada maksusitoumusta. Päihderiippuvaisten vaihtoehdoksi jää kustantaa hoito itse. Se tarkoittaa, että hoitoon pääsevät vain maksukykyiset. –Tiedän tapauksia, joissa päihderiippuvainen on ottanut hoitoa varten pankista lainan tai suku on kerännyt kolehdin. Kolmannen polven työtön tai muu vähävarainen jää avun ulkopuolelle, vaikka kaikilla pitäisi olla oikeus saada apua ja hoitoa. Missä muussa sairaudessa toimittaisiin näin? Nyman tähdentää, että etenkään nuorille, jotka ovat alkaneet käyttää päihteitä lähes lapsena, ei auta viikon katko ja sitten avohoito, koska alkoholi-, ja etenkin lääkeaine- ja huumeriippuvuudessa on kyse vakavasta fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta riippuvuudesta. –He tarvitsevat pitkän, intensiivisen laitoskuntoutuksen ja sen jälkeen avohoitoa. Ihmisen, jonka perhe-elämää päihteet ovat hallinneet jo lapsesta lähtien, pitää opetella tavallinen elämä a:sta ö:hön. Sosiaalinen riippuvuus on hyvin vahva. Nyman katsoo, että myös alkoholistit tarvitsevat katkaisuhoidon lisäksi jatkokuntoutuksen, mutta pahoittelee, että siihen on Tampereella nykyään vaikea päästä, koska useat hoitopaikat on lakkautettu. Bentsot ovat pahinta Nyman suhtautuu kriittisesti Tampereen kaupungin suosimaan huumeriippuvaisten korvaushoitoon, koska katsoo, ettei se hoida, vaan pitää yllä riippuvuutta. –Korvaushoito on halvin ja helpoin tapa hoitaa huumeriippuvaisia. Ymmärrän korvaushoidon väliaikaisena apuna, mutta korvaushoito ei saa kestää vuosia, sillä vaikka annos ei päihdytäkään, se pitää yllä riippuvuutta. Se on sama kuin alkoholistille annettaisiin aamu- ja iltaryyppy, jotta hän ei tule krapulaan. Nyman pitää vaarallisena yleistä tapaa hoitaa alkoholi- tai huumeriippuvaista bentsodiatsepiineilla, kuten Diapamilla. –Bentsot ovat pahinta mitä päihderiippuvaiselle voi antaa. Ne vaikuttavat aivojen mielihyväkeskukseen samalla tavalla kuin alkuperäinenkin päihde. Niillä alkoholistista tehdään sekakäyttäjä, hän varoittaa. Perimällä on suuri vaikutus päihderiippuvuuden puhkeamiseen. Muun muassa tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa on todennut, että vaikka päihderiippuvuuteen tarvitaankin aina päihteiden käyttöä, perintötekijöillä on suuri vaikutus riippuvuuden kehittymiseen ja muut alkoholin käyttöä selittävät tekijät, kuten mielenterveydelliset syyt, ovat tosisijaisia. Alkoholismisairaus periytyy usein äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle. Ei ole olemassa yhtä alkoholistigeeniä, vaan eri geenipoikkeamat vaikuttavat päihderiippuvuuden syntyyn. Perimän vaikutus alkoholiriippuvuuden syntyyn on nykytiedon mukaan noin 50 prosenttia. Huumausaineina pidettäviin lääkevalmisteisiin kuuluvat muun muassa Diapam, Opamax, Rivatril, Tenox, Fentanyl, Imovane, Panacod ja Tramal. "Bentsot ovat pahinta mitä päihderiippuvaiselle voi antaa."