Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Paasikiven lahja-auto kuluttaa 23 litraa satasella – vaimo antoi tallikomennuksen

–Westerlund, ajetaanpa Kaivohuoneelle, kajahtaa käsky takapenkiltä. Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikiven autonkuljettaja Kalle Westerlund tekee työtä käskettyä. Valtavan ZIS 110:n keula kääntyy hieman kankeasti kohti Helsingin Kaivopuistoa. Eletään 1950-luvun puoliväliä. Vaaran vuosista, sotakorvauksista ja olympialaisista on selvitty, ja Suomi on ottamassa uudelleen paikkaansa maailmassa. Paasikiven oma virkakausikin on jo loppusuoralla. Äksyn vanhan valtiomiehen ilme sulaa vinoon hymyyn. Presidentti sytyttää sikarin. Tapahtuiko juuri noin, sitä en tiedä. Paasikiven auton takapenkillä istuessa episodi on ainakin helppo kuvitella. Tänä kesänä ZIS 110 oli nimittäin jälleen liikkeellä. Heinäkuun alussa se osallistui pohjoismaisten Packard-harrastajien kokoontumisajoon pääkaupunkiseudulla. Vehoniemen automuseon kokoelmiin kuuluvan neuvostojätin ohjaimissa oli museon ”Lady of the House” Leila Suutarinen. ZIS oli neuvostojohdon henkilökohtainen lahja Paasikivelle syyskuussa 1955. Toisen samanlaisen sai pääministeri Kekkonen. Hänen limusiininsa kuuluu nyt Sotamuseolle. Kuljettaja Westerlund oli muuten tapaus sinänsä. Entinen painija ja Pariisin vuoden 1924 kisojen olympiamitalisti ehti palvella 36 vuotta tasavallan presidentin autonkuljettajana – peräti seitsemän eri presidentin aikana. Säntillisenä miehenä Paasikivi maksoi autostaan koituneet lahjaverot viimeistä markkaa myöten. Varsinainen penninvenyttäjä oli rouva Alli Paasikivi , jonka mielestä neuvostomaan ihme kulutti aivan liikaa bensiiniä. ZIS sai tallikomennuksen, ja ajot jäivät vähäisiksi. –Kulutus on siinä 23 litraa satasella. Tankkiin mahtuu 80 litraa polttoainetta. 98E-polttoaine käy, mutta sekaan pitää kaataa kolmen lisäaineen cocktail, muun muassa lyijy-lisäainetta, Leila Suutarinen kertoo. Paluumatkalla Kangasalle ZIS tekikin tepposet: bensiini loppui kesken kaiken vanhalle kolmostielle. Veteraanin päästi pulasta paikalle kiitänyt Autoliiton tiepalvelu. Neuvostovalmisteinen ZIS oli odotettu kunniavieras Packard-harrastajien tilaisuudessa, ja hyvästä syystä. –ZIS on syntynyt vahvasti Packardien inspiroimana. Josif Stalin oli täysin Packard-hullu saatuaan yhden auton lahjaksi presidentti Rooseveltilta , merkkien historiaan perehtynyt Dag Söderblom kertoo. Virallisesta lisenssivalmistuksesta ei ollut puhettakaan. Venäläiset kopioivat parhaana pitämänsä ominaisuudet jenkkiautoista ja aloittivat oman ”rinnakkaismerkin” valmistuksen vuonna 1946. Tavoitteena oli luoda oma edustusautomerkki neuvostoeliitille. ZISin sisustus on puhtaasti Packardin peruja, osa korimuotoilusta puolestaan GM:ltä. Auton kaikki tunnukset ja koristeet muutettiin ideologiaan sopivimmiksi, samoin kuin kierteet ja mitat yhteensopiviksi metrijärjestelmän kanssa. Puskurit paisuivat muhkeammiksi, keulaa muutettiin ja tuulilasia kallistettiin enemmän kuin jenkki-esikuvassa. Suomeen tulleet ZISit olivat peruskorjattuja autoja. Neuvostoliiton edustusmerkkiä ei voinut ostaa, vaan autot annettiin aina lahjoina. Saajien joukko oli rajattu: Neuvostoliiton korkein puoluejohto, diplomaatit ja muiden maiden valtionpäämiehet. Paasikivi ja Kekkonen saivat omansa syyskuussa 1955, kun YYA-sopimuksen jatkosta sovittiin. Auton valmistus eri versioina kesti vuoteen 1959. Suomalaisten valtiomiesten lisäksi vastaanottajien listalla oli muuten myös Pohjois-Korean Kim Il-Sung ... Stalinin itsensä käyttämä erikoismalli ZIS 115 oli panssaroitu ja painoi seitsemän tonnia. Auto on nykyisin esillä Riian automuseossa. Paasikiven ZIS 110 painaa ”vain” 2720 kiloa. Siinä on 6-litrainen, 8-sylinterinen suora sivuventtiilimoottori. Huippunopeudeksi luvataan 140 kilometriä tunnissa. Auton erikoisuus ovat sähköiset lasinostimet edessä ja takana. Ne toimivat yhä, jopa täysin äänettömästi, vaikka edustavatkin neuvostoaikaista sähköteknistä osaamista. Ajotuntuma on lievästi sanoen hötkyvä. ZISin kasimoottori hytkyttää tuntuvasti ajossa, ja alustankin toiminta tuntuu nykypäivän mittapuilla olevan lähinnä sinne päin. Jarrut korjattiin ennen Helsingin-keikkaa, mutta yhä ne puoltavat. Polttoainetankki ja -järjestelmä puhdistettiin sitruunahapolla putkistoihin kertyneestä moskasta. ZISin säilymisestä nykypäivään saamme kiittää Leila Suutarisen isää Olavi Sallista . Paasikiven kuoleman jälkeen auto siirtyi pääesikunnan ja kenraalikunnan ja viimein rajavartioston käyttöön. Vuonna 1964 se poistettiin kalustovahvuudesta ja myytiin Tampereen Kalkussa Kuljetusvälinevarikon huutokaupassa. Auton osti romukauppias Olavi Maitsalo Mäntästä. ZIS toimi hänen käyttöautonaan, ja kovan kulutuksen takia keulalle vaihdettiin dieselmoottori. Maitsalo ei onneksi hävittänyt alkuperäistä moottoria, mutta muuten aikansa neuvostoylpeyden kohtalo oli karu. Se ehti tiettävästi toimia jopa kanakoppina. Vuonna 1972 ZIS siirtyi Martin W. Ekmanille , joka aloitti entisöinnin. Olavi Sallinen osti auton 1983, ja entisöinti valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Nyt ZIS 110 kuuluu Sallisen perustaman Vehoniemen automuseon pysyvään kokoelmaan.