Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Pianistien yllätysmenu Porissa: Sarmantoa à la Kantonen

Tämän tarinan voi aloittaa jollakin kolmesta erilaisesta kohtaamisesta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa Pylkönmäen-Kivijärven akselilta Helsinkiin muuttanut pianistilahjakkuus Seppo Kantonen osallistuu Sibelius-Akatemian pääsykokeeseen vuonna 1984. Siellä hän tapaa pianisti-säveltäjä Heikki Sarmannon ensimmäistä kertaa. Sarmanto istuu kokeen tuomaristossa. Toisessa kohtaamisessa Seppo Kantonen, Heikki Sarmanto ja laulaja Anni Elif Egecioglu keskustelevat kahvilassa Helsingin Punavuoressa. On kesäkuu 2017. Kolmannessa Pori Jazzin taiteellinen johtaja Mikkomatti Aro kutsuu Kantosen kahville syksyllä 2016. Arolla on Kantoselle asiaa. Luontevinta on aloittaa kolmannesta vaihtoehdosta. Mikkomatti Aron asiana oli ehdottaa Seppo Kantoselle, että tämä ottaisi vetovastuun Heikki Sarmannon musiikista koostuvasta erikoiskonsertista Pori Jazzissa kesällä 2017. Aroa kutkutti toteutustapa, jossa ei vain kaivettaisi vanhoja sävellyksiä naftaliinista. Niistä pitäisi luoda jotain uutta ja innostavaa. Suorastaan sykähdyttävää. Aihetta pitkään pohtineen Aron mielestä Sarmanto ansaitsi sellaisen tribuutin. Hän on sentään 77-vuotiaana sekä suomalaisen jazzin kansainvälinen legenda että yksi heinäkuussa 1966 järjestetyn ensimmäisen Pori Jazzin esiintyjistä. Kantonen innostui ja kääri hihansa. Hän kutsui koolle epätavallisen soittokunnan, johon kuuluvat laulaja Anni Elif Egecioglu , kitaristi Jarmo Saari , gambansoittaja Mikko Perkola ja lyömäsoittaja Mikko Hassinen sekä pianistit Kantonen ja Sarmanto. Lopputulos, Heikki Sarmanto Renewal , on koettavissa Lokki-lavalla torstaina 13. heinäkuuta. H-hetkeen eli Heikki-hetkeen on aikaa vielä muutama viikko, kun Seppo Kantonen ja Heikki Sarmanto istuvat kahvilassa Helsingin Punavuoressa. Myöhemmin seuraan liittyy myös Anni Elif Egecioglu. Miehet puhuvat päällekkäin, kyselevät kuulumisia ja kertovat kiireistään. –Oletko lomaillut jossain etelässä, kun olet noin ruskettunut? Kantonen utelee. –Minä pidän lomaa joskus neljän vuoden päästä, Sarmanto nauraa vastaukseksi. Hän kertoo saaneensa väriä kirjoittaessaan nuotteja Pihliksessä. Se tarkoittaa Pihlajasaarta, yhtä Helsingin edustan kallioisista ja puistomaisista kesäparatiiseista. Sinne pääsee keskustasta vesibussilla. –Pihliksessä on hyvä työskennellä. Välillä voi uida ja syödä, Sarmanto selittää. –Mä oon tällainen stadin kundi, city rabbit. Krunikassa, jossa asuin lapsena, ikkunasta näkyi vain roskapönttöjä. Ei mitään vihreää. Kantonen on juuriltaan toista maata. Hän on lähtöisin luonnonkauniilta Pylkönmäeltä Keski-Suomesta. –Vuonna 1979 muutin maalta Helsinkiin ihan omin päin. Tulin lukioon, musiikkilukioon. Kahvilan pöydällä lepää nuotteja. Suurin osa niistä on Sarmannon laulusävellyksiä 1960-luvulta 1990-luvulle. –Heikillä on huikean pitkä ura, mutta kyllä hänen tuotannostaan tietty formaatti erottuu, Kantonen miettii. –Laulusävellyksiä on paljon. Siksi päätin, että erikoiskonsertin kokoonpanossa on oltava laulaja. Anni Elif oli lopulta itsestään selvä valinta. Hän on teknisesti taitava ja vahva tulkitsija. Sen sijaan saksofonin ja basson konserttimestari jätti pois. Hän halusi eliminoida oletusarvot ja liian ilmeiset rinnastukset saksofonisti Juhani Aaltoseen ja basisti Pekka Sarmantoon . Edellinen on Sarmannon pitkäaikainen yhteistyökumppani ja jälkimmäinen velipoika. Ensialkuun Kantonen sulki myös itsensä ulkopuolelle. Hän aikoi olla vain taustalla vaikuttava tuottaja tai ohjaaja, mutta hyväksyi sitten itsensäkin lavalle pianon ääreen. Kerrankin Kantonen ja Sarmanto pääsevät soittamaan samassa kokoonpanossa. Pyrkiessään Sibelius-Akatemiaan vuonna 1984 Seppo Kantonen oli vähän yli 20-vuotias. Tuomaristossa istui arvostettu ja kokenut pianisti-säveltäjä Heikki Sarmanto, joka johti akatemian jazzstudiota ja sittemmin jazzosastoa. –Muita hakijoita niistä kokeista ei sitten jäänytkään mieleen, Sarmanto nauraa nyt. –Ihmettelin, mistä tämä loistava nuori kaveri tulee. Sen jälkeen pianistien tiet ovat risteilleet aika-ajoin. Heidän välilleen syntyi keskinäinen luottamus. Siksi Sarmanto oli projektista kuullessaan iloinen siitä, että tahtipuikkoa heiluttaa nimenomaan Kantonen. –Hänellä on harvinainen melodian ja lyriikan tajuamisen lahja. Hän etsii melodioita. Hän on yksi suosikkipianisteistani. Hän on yllätys jo itsessään, veteraani kehuu. Mikkomatti Aron tavoin Sarmanto soi Kantoselle täyden vapauden viedä tulevaa konserttia haluamaansa suuntaan. Soittajien lisäksi hän sai valita soitettavat sävellykset. –Niinpä olen voinut tietoisesti pitää Heikkiä vähän pimennossa sen suhteen, mitä tuleman pitää, Kantonen virnistää. –Mestari pääsee ikään kuin valmiiseen pöytään. Samassa Sarmannon puhelin pärähtää soimaan klassista Nokia Tunea . –Se oli kaveri, jonka olen tuntenut kolmivuotiaasta saakka. Röökiä vedettiin viisivuotiaina, hän selittää luvattuaan soittaa pian takaisin. Heikki Sarmannon yli 50 vuotta kattava tuotanto on valtava. Itse hän sanoo olevansa säveltäjänä omissa nurkissaan askarteleva erakko. –Olen sellainen kaistapää, että teen ja teen ja teen ja teen. Pöytälaatikossa on varmaan 400 esittämätöntä sävellystä. Kantonen sanoo tienneensä tämän. Siksi kahdeksan esitettävän sävellyksen valitseminen oli kohtalainen haaste. –Tehtävä helpottui jonkin verran, kun aloin miettiä, mitkä kappaleista taipuvat juuri näihin puitteisiin, ja mistä muodostuu draamallinen kokonaisuus. Siinä mielessä lopputulosta voi ajatella kahdeksanosaisena teoksena, Kantonen pohtii. –Lisäksi piti muistaa, että kyseessä on ulkoilmakonsertti, jonka repertuaari ei saa olla liian intiimi. Välillä pitää täräyttää. Mitä luultavimmin kantaesitys ei jää ainutkertaiseksi. Kantonen uskoo jatkokonsertteja tulevan, eikä levytysmahdollisuuttakaan ole suljettu pois. –Ehkä kokonaisuus myöhemmin vielä hioutuu, vaikka aika täydellinen se on jo nyt, hän nauraa. Vastaavia projekteja on toteutettu Suomessa vähän. Seppo Kantosen mielestä säveltäjät ja soittajat esittävät toistensa sävellyksiä muutenkin surkean harvoin. Ristiin tekemisen perinne puuttuu. –Markkinat ovat pienet. Koska keikkamahdollisuuksia on vähän, oman materiaalin esille tuominen tahtoo viedä aina voiton. Se on ihan inhimillistä. –Silti toivon varsinkin nuorten muusikoiden heräävän havaitsemaan, että tässä maassa on luotu kurantteja sävellyksiä jo vuosikymmenten ajan. Pianisti ei ole jäänyt vain valittelemaan tilannetta kahviloiden pöytiin. Hän on ryhtynyt tekoihin. Viapori Jazzissa julkistetaan elokuussa ensimmäinen osa Seppo Kantosen kokoamasta neliosaisesta nuottikirjasarjasta Respect . Se koostuu suomalaisista jazzsävellyksistä. Anni Elif Egecioglu pyyhältää paikalle, sillä kohta kolmikon on aika siirtyä harjoituksiin. Hän on yhdeksän vuotta sitten Ruotsista Suomeen muuttanut omaehtoinen laulaja, sellisti ja säveltäjä, jonka tunnetuin työryhmä on Elifantree-yhtye. Runous on Edith Södergranin runoja säveltäneelle laulajalle tärkeä inspiraation lähde. Siksi hän tuntee Heikki Sarmannon runolaulut läheisiksi. –Siellä on suloisia kappaleita, mutta myös haastavaa laulettavaa. On pitkiä melodioita, laulaja tuumaa. Entuudestaan Egecioglu tunsi klassikkoalbumin Onnen aika vuodelta 1973. Sillä Maija Hapuoja tulkitsee Sarmannon Pentti Saarikosken runoihin tekemiä sävellyksiä. –Suomen kieli synnytti Onnen ajan sävelet, säveltäjä sanoo. Teos on vanhastaan tuttu myös Kantoselle. –Se oli minulla aikoinaan usein lainassa Kivijärven kirjastosta. Taannoin sai sen uudestaan käsiini ja omakseni divarista. Kuinka ollakaan, Heikki Sarmannon musiikki soi Porissa jazzviikolla myös toisissa puitteissa. Keski-Porin kirkossa keskiviikkona 12. heinäkuuta kuultava John The Baptist on massiivinen ooppera tai oratorio, jonka libreton on laatinut yhdysvaltalainen kirjailija Kim Rich . Sarmanto sävelsi keväällä 2016 valmistuneen teoksen kuorolle, orkesterille ja yhdeksälle solistille. Oratorio "John The Baptist" Keski-Porin kirkossa ke 12.7. klo 19. "Heikki Sarmanto Renewal" Pori Jazzin Lokki-lavalla to 13.7. klo 21:15. 77-vuotias helsinkiläinen jazzpianisti ja säveltäjä. Opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Berkleen kuulussa musiikki-collegessa Bostonissa. Johtanut Sibelius-Akatemian jazzstudiota ja jazzmusiikin osastoa, oli perustamassa UMO:a ja toimi sen taiteellisena johtajana. Sai Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon 1970 ja voitti Montreux’n jazzfestivaalien pianistisarjan sekä yhtyeensä kanssa yhtyesarjan 1971. Asui ja työskenteli välillä pitkään New Yorkissa. Tunnettuja levytyksiä "Counterbalance" (1971), "Onnen aika" (1973), "New Hope Jazz Mass" (1979). 53-vuotias helsinkiläinen jazzpianisti, sovittaja ja säveltäjä. Opiskellut Sibelius-Akatemian jazzosastolla. Sai Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon 1985. Soittanut lähes kaikkien nimekkäiden suomalaisten jazzmuusikoiden kanssa ja yli 150 levyllä, tyyli vaihdellut avantgardesta rockiin. Tunnettuja levytyksiä "Tokka" (2009), Mikko Innanen & Innkvisition "Clustrophy" (2010), Kahden miehen galaksin "Um Jepa" (2013). "Toivottavasti nuoret muusikot heräävät havaitsemaan, että tässä maassa on luotu kurantteja sävellyksiä jo vuosikymmenten ajan." Seppo Kantonen "Olen sellainen kaistapää, että teen ja teen ja teen ja teen. Pöytälaatikossa on varmaan 400 esittämätöntä sävellystä." Heikki Sarmanto