Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Satakunnan ensimmäinen olympiamitalisti: Uimamaisteri Aaltonen joutui sisällissodassa punaisten vangiksi

Elämä ei voinut olla pelkkää rintauintia. Tuskin Arvo Aaltonen osasi sellaista toivoakaan. 1900-luvun alussa saatettiin urheilla, jos se oli mahdollista. Uinti oli hänelle ilmiselvästi kuitenkin tärkeää. Hän oli lajissa hyvä. Hänet promovoitiin uimamaisteriksi 15-vuotiaana. Nykyään uimamaisteri saa muovisen läpyskän. Yli sata vuotta sitten se oli arvostettu ja kunnioitettu tutkinto. He olivat rantojen valtiaita. Uimamaisteri Aaltonen voitti Suomen mestaruuksia ja teki Suomen ennätyksiä. Hän pääsi Tukholman vuoden 1912 olympialaisiin. Odotukset olivat suuret. Uintiliiton avustuksen ansiosta porilainen pääsi kolmeksi viikoksi jopa harjoittelemaan Tukholmaan. Kisoista tuli kuitenkin pettymys, sillä Aaltonen jäi välieriin niin 200 kuin 400 metrin rintauinnissa. Menestymättömyyteen löytyi syynsä jo 1900-luvun alkupuoliskolla: Aaltonen oli tottunut uimaan 25 metriä pitkällä radalla, mutta Tukholmassa oli 100 metrin rata. Hänellä oli suurikisojen paineitakin. Aaltonen toimi myös uimaopettajana. Paljon hän siis pulikoi vedessä, mutta paljon hän teki muutakin. Oli pakko. Aaltonen tottui tekemään töitä jo koulupoikana. Isä oli kuollut, joten hänen oli osallistuttava perheen elättämiseen. Hän oli toimelias. Vartuttuaan Aaltonen lähti hankkimaan elantoa Porin ulkopuolelle. Hän työskenteli palomiehenä Tampereella ja vesijohtoalalla useilla paikkakunnalla. 25-vuotiaana Aaltonen palasi Poriin. Muualta hankkimiensa oppien avulla hän perusti kaupunkiin vesijohtoliikkeen. Hän urakoi vesijohtotöitä ja myi alan tarvikkeita Annankadulla työväentaloa vastapäätä sijainneessa liikkeessään. Syttyi sisällissota. Pori oli rintamalinjan punaisella puolella. Aaltonen oli vesijohtoliikkeen omistaja. Kysyttiin asiaa häneltä tai ei, mutta punaisten silmissä hän oli automaattisesti valkoisten kannattajaksi. Aaltonen yritti pysytellä piilossa. Lopulta hänet löydettiin ja vangittiin. Aaltonen onnistui kuitenkin pakenemaan. Urheilijat eivät pääse helpolla olympialaisiin helpolla nykyäänkään, mutta omat murheensa ja mutkansa oli totisesti myös 100 vuotta sitten. Kaksi vuotta sisällissodan jälkeen itsenäinen Suomi lähti ensimmäistä kertaa olympialaisiin. Itsenäinen muttei yhtenäinen. Politiikka ja menneet tapahtumat näkyivät muun muassa siinä, ettei Suomen joukkueessa ollut Työväen Urheiluliiton (TUL) urheilijoita. Suomen joukkue lähti Helsingistä Belgian Antwerpeniin höyrylaiva Oihonnalla. Porin Uimaseuran Aaltonen oli karhukaupungin mies, mutta laivassa oli mukana myös oikea karhunpentu. Sen otti mukaansa uimahyppääjä Kalle Kainuvaara . Hän suunnitteli myyvänsä otson belgialaiseen eläintarhaan. Antwerpenissa karhunpentu karkasi. Suomalaiset painijat ottivat sen kiinni. Lopulta karhu päätyi suunnitelmien mukaan eläintarhaan, mutta Kainuvaara ei juuri rikastunut. Paavo Nurmi juoksi ensimmäiset olympiakultansa. Suomi oli olympialaisten neljänneksi paras maa kaikkiaan 15 kultamitalilla, 10 hopealla ja yhdeksällä pronssilla. Vain Yhdysvallat, Ruotsi ja Britannia keräsivät enemmän mitaleita. Suomen mitalisaldo oli niin hurja, että Satakunnan historian ensimmäiset viiden renkaan mitalit jäivät vähälle huomiolle. 100 metriä pitkä rata ja suurkisojen paineet eivät Aaltosta enää hidastaneet. Hän ui olympiapronssia niin 400 kuin 200 metrin rintauinnissa. Molemmilla matkoilla edelle ehtivät Ruotsin Håkan Malmroth ja Thor Henning . Aaltosen pronssit olivat samalla Suomen historian ensimmäiset olympiamitalit uinnissa. Seuraavaa piti odottaa 72 vuotta. Antti Kasvio ui 200 metrin vapaauinnissa olympiapronssia Barcelonassa 1992. 200 metrin rintauinnissa Aaltosen pronssiaika oli 3.12,2. Matkan nykyinen Suomen ennätys on Porin Uimaseuran historian toisen arvokisamitalistin Matti Mattssonin nimissä. 93 vuotta Aaltosen olympiapronssin jälkeen Mattsson ui MM-pronssia ajalla 2.08,95. Aaltonen pääsi kuitenkin samalla minuuttiluvulle Mattssonin kanssa viisi vuotta Antwerpenin jälkeen, kun hän ui silloisen Suomen ennätyksen 2.58,9. Porilaista luonnehdittiin tyylillisesti hyvin kehittyneeksi rintauimariksi, joka aloitti kovalla tempolla. Loppumetreille asti hän ei aina jaksanut. Olympialaisissa Aaltonen nähtiin vielä 1924 Pariisissa, muttei menestynyt. Hän kilpaili aina vuoteen 1929, mutta silloin hän oli jo pulskistunut veteraani. Vuotta aiemmin Suomi oli saanut ensimmäisen uimahallinsa Helsingin Yrjönkadulle. Kun Aaltonen lopetti kilpauraansa, hän luopui samoihin aikoihin myös vesijohtoliikkeestään. Hän lähti perheineen rakentamaan elämää Kanadaan. Kanadasta ei tullut onnelaa. Perhe palasi kotiin kahdeksan vuotta myöhemmin. Aaltonen perusti uuden vesi- ja lämpöjohtoliikkeen Porin Putkityö Oy:n. Yrityksestä tuli myöhemmin Arvo Aaltonen Oy, joka toimi Porissa aina vuoden 1990 konkurssiin saakka. Viimeisinä vuosikymmeninään yritys tunnettiin ennen kaikkea autokauppana. Autokauppa alkoi 1950-luvulla Scanian kuorma-autoista ja laajeni myöhemmin muun muassa Datsunin ja Saabin kautta henkilöautoihin. Uimamaisteri Aaltosen viimeisten vuosien kiusana oli sydänsairaus. Hän kuoli 56-vuotiaana vuonna 1949 sydänhalvaukseen. Lähteet: Urheilumuseo, Kansallisbiografia, Satakunnan Kansan arkisto. Syntyi 2. joulukuuta 1892 Porissa ja kuoli 17. kesäkuuta 1949 Porissa. Satakunnan ensimmäinen olympiamitalisti. Aaltonen voitti 1920 Antwerpenissä olympiapronssia 200 ja 400 metrin rintauinnissa. Hän oli myös ensimmäinen suomalainen uinnin olympiamitalisti. Uimamaisteriksi 1908 promovoitu Aaltonen ui 1909–1928 useita Suomen mestaruuksia ja SE-tuloksia. Hän edusti Suomea kolmissa olympilaisissa: 1912 Tukholmassa, 1920 Antwerpenissä ja 1924 Pariisissa. Edusti Porin Uimaseuraa. Hän toimi vuosina 1924–1929 myös seuran puheenjohtajana. Hän oli myös Suomen Uimaliiton hallituksen jäsen. Porissa Aaltonen osallistui eri urheilulajien, vapaapalokunnan ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön järjestötoimintaan. Aaltosella oli Porissa vesijohtoliike 1918–1929. Kun hän palasi Kanadasta Poriin 1937, hän perusti Porin Putkityö Oy:n, josta tuli myöhemmin Arvo Aaltonen Oy. Vuonna 1990 konkurssiin mennyt yhtiö tunnettiin viimeisinä vuosikymmeninään ennen kaikkea autokaupastaan.