Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Taideteos Yyterissä iski kuin nyrkki mahaan

Heinäkuussa seisoin Yyterin hiekkarannalla täysin toisenlaisissa tunnelmissa kuin yleensä. Katselin taiteilija Linda Tedsdotterin rannalle rakentamaa kömpelöä lauttaa. Se tuntui iskevän minusta ilmat pihalle. Maailmanlopun lautta oli taideteos, jossa oli mukana huumoria, mutta nauru juuttui kurkkuuni. Vaikka emme ihan heti tarvitse Maailmanlopun lauttaa merenpinnan noustessa, elämme jo ilmastonmuutoksen keskellä. Jäätiköt sulavat, Eurooppa kärsii ennätyshelteistä ja metsäpalot riehuvat eri puolilla maailmaa. Ihmiselämä maapallolla vaikeutuu muiden lajien elämästä puhumattakaan. Porin Kulttuurisäädön Sandstorm -kesänäyttely Yyterissä oli kaukana spektaakkelista ja visuaaliselta anniltaan vaatimaton. Sillä oli tärkeämpi tehtävä. Maailmanlopun vakuutuslautan äärellä ainakin minä kyseenalaistin jälleen kerran omat valintani ja elintapani. Ei ihme, että monet taiteilijat käsittelevät taiteessaan nyt nimenomaan ympäristökysymyksiä. Mitä merkitystä enää on taiteella ja kulttuurilla, jos ilmastokriisin pahimmat skenaariot toteutuvat? Taide vaikuttaa ihmiseen erilaisten mekanismien kautta kuin faktapohjainen tieto. Se voi vedota tehokkaasti tunteisiin ja ravistella asenteita. Minua kiehtoo se, että moni taiteilija pyristelee nykyään eroon ihmiskeskeisestä ajattelusta ja pohtii, miltä maailma näyttäisi toisen lajin silmin. Tällä hetkellä esimerkiksi Kiasman Yhteiseloa -näyttelyssä käsitellään ihmisen suhdetta muihin lajeihin. Näyttelyn kyseenalaistaa käsityksen ihmisestä muiden lajien yläpuolella. Miten ihminen voi hahmottaa maailmaa toisen lajin näkökulmasta? Se tuntuu lähes mahdottomalta. Yritykset ovat joka tapauksessa kiinnostavia. Yyterin Sandstorm -näyttelyssä Hertta Kiiski kuvasi akvaariokalan elämää huvittavaltakin tuntuneella tavalla. Tiedemuseoissa yleisö voi lähestyä eläinten aistimaailmaa testaamalla, miltä maailma näyttää eri lajien silmin tai miten käärmeet tunnistavat kohteita lämmön avulla. Kirjallisuuden lukeminen auttaa ymmärtämään toisenlaisia ihmisiä ja kasvattaa empatiaa. Voisiko sama toimia muidenkin lajien kohdalla? Kaunokirjallisuus toisen lajin näkökulmasta kuulostaa hyvin hankalalta. Paul Auster tavoitteli kyllä romaanissaan Timbuktu hienosti koiran hajulähtöistä maailmankäsitystä. Tietokirjallisuuden puolella muiden lajien todellisuuteen sukelletaan valtavan kiinnostavasti Helena Telkänrannan tietokirjassa Millaista on olla eläin? Uskon, että taide ja kirjallisuus voivat lisätä ymmärrystä muista lajeista ja kasvattaa empatiaa kaikkea sitä elämää kohtaan, mikä on planeetallamme uhanalaista. Moni taiteilija miettii nykyään käyttämiensä materiaalien ekologisuutta ja tekee taidetta esimerkiksi kierrätysmateriaaleista, kuten Kankaanpään galleriassa parhaillaan näyttelyä pitävät Minna Salonen ja Niina Keltamäki . Se on tervetullut ilmiö. Lisää taidetta luonnon puolesta ja luonnon ehdoilla, kiitos!