Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Vasta Macronin tviitti räjäytti pankin Amazon-kannanotoissa – näin ei olisi pitänyt olla, sillä helvetintuli on raivonnut viikkotolkulla

Tanska on ryhtynyt räjäyttämään Grönlannin jäätiköitä jalkapallokentällisen minuutissa päästäkseen kiinni jään alla lepääviin mineraaleihin. Samalla ilmastonmuutos on vaarassa ryöstäytyä käsistä. Maan johto kutsuu koko ilmastopuhetta marxilaiseksi joukkohypnoosiksi. Mitä tekee muu maailma, entä Suomi? Seuraako se tilannetta rauhassa ja katsoo tässä syksyn mittaan, olisiko EU:n työkalupakissa jotakin, jolla asiaan voisi jossain vaiheessa mahdollisesti jonkin verran yrittää vaikuttaa? Tuskin. Poliittiset ja kaupalliset keinot otettaisiin käyttöön nopeasti, ennen kuin on liian myöhäistä. Absurdin oloinen esimerkki, totta kai – tai sitten ei. Brasiliassa on menossa käytännössä aivan yhtä mielipuolisen oloinen hävitys. Brasilian presidentti Jair Bolsonaro pelaa sisäpoliittista valtapeliä maailman keuhkoilla. Sademetsien hävitys ehdittiin jo saada hiukan paremmalle tolalle ennen kuin maan johtaja puhkui uutta hehkua hornankattilaan. Helvetintulet ovat palaneet viikkotolkulla, mutta oikeastaan se ei ole edes yllätys. Presidentti itse ennakoi tulevaa puheissaan ja teoissaan jo heti valintansa jälkeen. Juuri tässä on syytä huoleen, vaikka EU:ssa perjantaina herättiinkin. Globaalien ympäristöriskien mittakaava, kiire ja tärkeysjärjestys eivät näytä tavoittavan kaikkia, vaikka tietoa tulvisi kuinka paljon. Euroopan johtajien suhtautuminen Amazonin kiirastuleen vaikutti pitkään samalta kuin monen rivisuomalaisen huokailu tyypillisessä aamukahvikeskustelussa. Huoli tuntui olevan korkeintaan se, nouseeko kahvin hinta ja kehtaako vielä ostaa brassilihaa. Oma raha ja oma napa, vaikka olisi jo pitkään pitänyt kysyä, poltetaanko Pariisin ilmastosopimuksen ja Greta Thunbergin tuomat pienetkin toivonhäivähdykset sademetsien mukana. Torstaina tulivat ensin brittimedian isot jutut Brasilian metsäpaloista, ja suomalaismedia reagoi niiden perässä, kuten usein käy. Vielä tuolloin suomalaisministerit puhuivat huolestuneista tuntemuksista ja mahdollisista toimista syyskuussa tai Suomen EU-puheenjohtajakauden lopulla. Pankin räjäytti Ranskan presidentti Emmanuel Macronin tviitti. Suomessa sitä seurasi kannanottojen ja tiedotteiden suma. Melkein jokaisessa eduskuntapuolueessa havahduttiin aamupäivällä siihen, että Amazon palaa. Sama äkkimuutos näytti tapahtuneen koko Euroopassa, ja kaikkialla vaatimukset ulottuivat yhtäkkiä tuontiboikotista lihantuontikieltoon ja Mercosur-sopimuksen jäädyttämiseen. Se on samaan aikaan helpottavaa ja huolestuttavaa. Mitä tapahtui torstain ja perjantain välillä? Brasiliassa ei mitään edellisiä viikkoja kummempaa. Jos Amazonin globaali merkitys ilmastolle ja biodiversiteetille eivät ole olleet tiedossa tai meneillään oleva hävityksen kauhistus iskenyt EU:n valtaapitävien tajuntaan jo viikkokausia sitten, on syytä olla todella huolissaan. Ilmasto- ja biodiversiteettikatastrofin alla tarvitaan johtajia, jotka ymmärtävät tärkeimpien asioiden painoarvon jo ennen kuin someliikehdintä on käynnissä. Edustuksellisessa demokratiassa äänestäjällä on myös syytä odottaa, että päättäjä on – tai hänet pidetään – ajan hermolla ja isojen asioiden ytimessä. On järkyttävää, jos vasta mediakohu tai savun takia yönpimeäksi muuttunutta Sao Pauloa esittävät kuvat somessa herättävät ymmärtämään, mistä on kyse. Vaikka kentältä tuleva tieto on tärkeää, globaalin mittakaavan asioissa näin ei yksinkertaisesti voi olla. Media on vallan vahtikoira, mutta senkään ei kuuluisi olla herätyskello tässä mittakaavassa. Ehkä näin ei olekaan. Kenties vielä pahempaa on se, jos äkkimuutoksen syy oli kansalaishuolen hyödyntäminen sen jälkeen, kun sen massiivisuus huomattiin. Ei kai poliittisten pisteiden keruu sittenkin motivoinut Amazonia enemmän? Erityisen heikko on ollut Suomen rooli EU:n puheenjohtajana. Ihan oikeasti, nyt ei edes ole kyse itänaapurista. Odotettiinko meillä johtaja-asemasta huolimatta, että isommat kaverit kertovat ensin, mitä mieltä saa olla? PS. Sademetsien alkuperäiskansoja uhkaava tuho on jäänyt Amazon-heräämisessä kovin vähälle huomiolle. Tässäkin on itsekkyyden kaikua: intiaanikulttuurien ahdinko ei kiinnosta lainkaan siinä määrin kuin näyttävä savu ja kriisi, joka uhkaa suoraan meitä eurooppalaisia – tai poliittisia pisteitä.