Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kaupunki tarvitsee nyt rohkeutta päättää, sillä vaihtoehtoja ei ole

Porin kaupunginvaltuusto käsitteli viime maanantain (15.6.) kokouksessaan viime vuoden tilinpäätöstä, toimenpiteitä talouden tervehdyttämiseksi sekä sivistyksen palveluverkkouudistusta. Kokous alkoi parin tunnin mittaisella yhteisellä kauhistelulla Porin katastrofaalisesta taloustilanteesta ja huolestuttavista tulevaisuuden näkymistä. Toki vielä valtuutetuista löytyi henkilöitä, joiden mielestä muilla menee vieläkin huonommin. Ei siis hätää. Kauhistelun jälkeen päästiin ensimmäiseen asiakohtaan, jossa oli tarkoitus päättää sivistystoimialan säästöistä ja palveluverkosta. Muutosesityksiä alkoi tulla välittömästi: Reposaaren koulua ei lakkauteta, Pohjois-Poriin rakennetaan yhtenäiskoulu pienemmän koulun sijaan ja tulipa esityksiä uusien päiväkotien rakentamisen puolesta. Kustannuksia siis lisättiin muutaman miljoonan verran säästämisen sijaan. Poliittiset kaupparatsut laukkasivat kokouspaikalla. Jopa 900 oppilaan jättikoulun ja noin 30 oppilaan pikkukoulun puolustajat soittivat sujuvasti yhteistä säveltä. Tilinpäätöstä käsiteltäessä palattiin takaisin talouden kauhukuviin ja säästöpuheisiin. Porilaiset virkamiehet ovat tehneet ympäripyöreitä päiviä, käyneet alustamassa poliittisissa ryhmissä taloustilanteesta ja valmistelleet koko kevään esityksiä, joilla kaupungissa saadaan tehtyä todellisia säästöjä. Kiitos näistä tähänastisista, lisää tarvitaan ja paljon! Kylmä fakta on se, että vuonna 2019 tilinpäätös osoitti 28,9 miljoonan euron alijäämää ja tämän vuoden ennuste on jopa miinus 50 miljoonaa. Vaihtoehtoja ei juuri ole. Koko valtuustokauden on korostettu asiantuntijalautakuntien merkitystä. Kaupunginhallitus lähettikin yhteisesti sovitusti palveluverkkosuunnitelman vielä lausunnolle sivistyslautakuntaan. Lautakunnassa tehtiinkin erinomaista työtä ja ainoa asia, josta ei yksimielisyyttä löydetty, oli Reposaaren koulun kohtalo. Maanantain kokouksessa valtuusto siis käveli ensin virkavastuulla tehtyjen viranhaltijoiden esitysten yli, sitten vedettiin kölin alta sivistyslautakunta ja kaupunginhallitus. Lopulta valtuusto hyväksyi palveluverkosta oman valmistelemattoman versionsa. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että suuri osa lautakunnan ja kaupunginhallituksen jäsenistä äänesti omia aikaisempia kantojaan vastaan. Tämä ei lisänne luottamusta siihen, että päättäjät pystyisivät tekemään vastuullisia päätöksiä näiden valtavien, mutta väistämättömien säästötavoitteiden edessä. Valtiovarainministeriö kertoo kriisikuntamenettelystä seuraavaa: Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettely voidaan käynnistää, jos rahoituksen riittävyyttä tai vakavaraisuutta kuvaavat kuntakonsernin talouden tunnusluvut ovat olennaisesti ja toistuvasti koko maan vastaavia tunnuslukuja heikommat ja jos ne ovat kahtena vuonna peräkkäin alittaneet säädetyt raja-arvot. Porissa taloudellinen tilanne on huono. Ei lohduta, että verrokkikuntien tilanne on samankaltainen. Tästä meidän on selvittävä itse. Muutoin saamme Valtiovarainministeriöstä virka-apua, ja siinä tilanteessa ei enää kysellä meidän porilaisten mielipiteitä. Omaisuuden myyminen ei lämmitä kuin kerran ja tuottavaa omaisuutta ei pidä myydä. Siksi tarvitaan isoja, rakenteellisia uudistuksia. Se on arkipäivää joka työyhteisössä ja kuuluu työelämään. Onnistuminen edellyttää henkilöstön konkreettista osallistamista, rohkeiden päätösten lisäksi. Luonnollisen poistuman kautta emme tule saavuttamaan vuodessa 250 henkilön vähennystä, ja tämän pitäisi siis vielä toistua kolmena vuotena. Nyt voimassa oleva rekrytointikielto vaatii tukitoimia ja olemmekin ehdottaneet eläkepakettien käyttöön ottoa. Työntekijän lähtiessä tulee pohtia, voidaanko työt organisoida uudelleen. Palveluliikelaitos on tehnyt tässä viime vuosina esimerkillistä työtä. Esimiestyötä tulee kehittää ja työnohjausta hyödyntää. Lisäpalveluvelvoitteita tulee tarkastella, mutta keskustelun ei kuulu pyöriä vain sen ympärillä, mitä palveluja lakkautetaan tai kuinka paljon henkilöstöä irtisanotaan. Ennalta ehkäisevät palvelut ovat parhaita korjaavan työn torjujia. Perusturvan ja sairaanhoitopiirin yhteistyön tiivistäminen on ehdoton edellytys kustannusten hillitsemiseksi. Kaupunki tarvitsee nyt rohkeutta päättää. Vaihtoehtoja ei ole. Kirjoittajat kuuluvat kokoomuksen valtuustoryhmään Porissa.