Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Jani Saxellin maaginen soppakattila värittää kolkon huomispäivän

Kirjat Jani Saxell: Helsinki Underground. WSOY 2020. 587 s. Jani Saxellin (s. 1972) spefi-romaani Helsinki Underground alkaa Arvo Turtiaisen 1950-luvulla kirjoittaman balladin äärellä. Vanhaa Helsinkiä ei enää ole, ja uuden rakentajat eivät tiedä mitä tekevät. Eletään siis huomisessa. Futuristinen tunnelma sävyttää vuotta 2047, Helsinki Undergroundin nykyhetkeä. Iso osa Helsingistä ja Uudestamaasta on muuttunut asuinkelvottomaksi ydinjätekuljetukseen osuneen attentaatin, Hyvinkään jysärin, vuoksi. Kuin Saxell olisi nähnyt ennalta tulevan Uudenmaan sulkemisen. Helsinki Undergroundin maapallolla riittää muutenkin kriisipesäkkeitä. Thaimaa ja Vietnam ovat käyneet kauheaa sotaa, joka tulee Helsingissä vastaan aasialaispakolaisten vääristyneillä kasvoilla. Ihminen on onnistunut sulattamaan napajäätiköt, kaatamaan metsänsä, tuhoamaan suurimman osan kaikista eliölajeista ja täyttämään isoja merialueita muoviroskilla. Ilmastonmuutos on nostanut tulvavedet Suomessakin ennätyslukemiin, ja uudet kansanvaellukset ovat tuoneet Suomeenkin ison joukon uusia mamuja. Kalasatamaan on noussut yli 30-kerroksisia tornitaloja. Taivaalla ei näy tähtiä sen sankan valomäärän vuoksi, jota Mediapark, 2040-luvun tekoälysovellusten tyyssija, sinkoaa ympäristöön. Säteilymäärien kasvettua suomalaiset ovat kaivautuneet menneeseen ja löytäneet muinaisuskon. Saxellin Suomessa muinaisuskon kansankirkosta on tullut ortodoksikirkkoakin suurempi. Muinaisuskon ääriliike Kalevan kansa, rohdinpaidoissaan ja väinämöislakeissaan kulkeva vanhauskoisten lahko, ei hyväksy mitään moderniin maailmaan viittaavaa. Häiriöitä minimoidakseen Helsingin kaupunki sulkee lahkon Lammassaareen kuin gettoon. Sinne vanhauskoiset rakentavat utopiansa, sähköttömän, kaasuttoman ja laajakaistavapaan Impivaaran. Näitä taustoja vasten on enemmän kuin kiintoisaa, että Helsinki Underground on luokiteltavissa YA- eli Young Adult -kirjallisuudeksi. Pesunkestävän nuorisokuvauksen keskiössä on kolme 17-vuotiasta tyttöä, jotka nimeävät itsensä Kilpineidoiksi. Verna oli romaanin minäkertoja, Paloma ja Emppu hänen reippaita tovereitaan. Tytöt eivät liiku missään ilman kajalia, korostuspuuteria, ripsiväriä, peitevoiteita tai glitter-tahnoja. Sitten Kalasatamassa alkaa kadota ihmisiä selittämättömällä tavalla. Kadonneita tai näiden ruumiinosia löytyy iljettävästi silvottuina hiidenkirnujen, pronssikautisten hautaröykkiöiden ja muiden seudun muinaisjäänteiden päältä. Kilpineidot alkavat selvittää katoamisia omaehtoisesti. Siitäkös kehittyy kunnon seikkailu, jossa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kun tyttöjen kavereihin kuuluvat Onerva Lindell ja Severi Torrakko katoavat, Kilpineitojen kujanjuoksu lähtee kunnolla käyntiin. Puhumattakaan puolesta miljoonasta eurosta, jotka Severin isä, Mediaparkia pyörittävä Leopold Torrakko, on luvannut poikansa löytämiseen johtavasta vihjeestä. Lammassaaren vanhauskoiset tuntuvat tytöistä hyvin epäilyttävältä sylttytehtaalta. Mutta on 960 000 viipottajan kaupungissa muutakin outoa. Nimekkeen mukaisesti Saxell antaa ison merkityksen Helsingin maanalaiselle miljöölle. Tolkienin kääpiöiden tavoin helsinkiläiset kaivuutyömiehet kaivavat liian syvälle ja herättävät henkiin Suonsilmäjumalan. Tämä puolestaan herättää ikiunesta vainajia, jotka ovat kuolleet muuten kuin luonnollisen kuoleman kautta. Tässä kohtaa Helsinki Undergroundin maaginen soppakattila alkaa kiehua ylitse. Ratikassa Eino Leino ja Uuno Kailas istuvat rinnakkain ja ihmettelevät futuristisen Helsingin katukuvaa. Puhumattakaan saksalaisen Itämeren divisioonan sankarivainajista, jotka tornitalojen korkeuksissa ottavat mittaa Securitaksen tuimailmeisistä vartijoista. Ei kolkkoa huomispäivää ilman menneisyyden painolasteja. Maailman kääntyessä peruuttamattomasti ympäri romaanikertoja lähtee purkamaan sivukaupalla vuoden 1918 kauheita tapahtumia Helsingissä. Kilpineidot tutustuvat verisenä sisällissotakeväänä eläneisiin Valtteriin ja Agathaan, joiden surullinen rakkaustarina saa yllättävästi uuden alun Suonsilmäjumalan ansiosta. Virtuaalimaailma on oma lukunsa. Meidän Herramme Tekoälyn 2040-luvulla palvelee AinaHeti-verkko, jonka monista sovelluksista deittisovellus on nuorille henkilöille se tärkein. Koulu- ja kotikäyttöön tarkoitettu, tekoälypohjainen Thelma voittaa vanhentuneen Wilman mennen tullen. Kirjailija yrittää yhtä aikaa liian moneen suuntaan, ja moni lupaava kehittely jää keskeneräiseksi. Muille kuin helsinkiläislukijoille Helsinki Undergroundin monet paikkaan sidotut sivumerkitykset saattavat jäädä pysyvästi aukeamatta. Saxellin romaani sisältää paljon helsinkiläisille tuttua sekä kieroon kasvatettua. Stadin slangista lähtien, joka vyöryy vastaan lähes joka sivulla. Saxellin mielikuvituksen lento on vertaamatonta. Dystooppisen maailman avautuminen vain ottaa useamman sata sivua. Äkkiväärän henkilökuvauksen rajattomuus hengästyttää, kun monenkirjava zombilauma saa seuraa Leopold Torrakon mediaparkissaan kehittelemistä ihmisjäljitelmistä. ”Näillä olennoilla oli vaikka mitä yliaistisia kykyjä ja taajuuksia. Herransa Leopold Torrakon armosta, tämän suuren suunnitelman ja pelastususkonnon. Ja Leopoldin tarkoituksena oli tuoda menneet lajit ja kalevalaiset olennot takaisin, vaskisella veneellään ja kuparisella umpipurrellaan.” (s. 473) Jani Saxell ansaitsee tunnustusta nuorisokuvaajana. Alta kaksikymppisten päähenkilöidensä ajatuksenjuoksua ja värikästä jutustelua kirjailijaa kuvaa sattuvasti ja asiaan kuuluvalla hartaudella.