Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Kehittämispäällikön homma ei ole helppo – Ne, jotka olivat karhukuntien puolesta neuvottelemassa, tiesivät menettävänsä silloisen asemansa

Timo Aro valittiin kehittämispäällikön tehtävään allekirjoittaneen jälkeen 2000-luvun alkupuolella. Minä olin Porin ensimmäinen kehittämispäällikkö, tosin aluksi käytettiin nimitystä järjestelypäällikkö eli ”jäpä”. Porin teknillinen seura, joka juuri täytti 100 vuotta, teki 1960-luvun alkupuolella esityksen Porin kaupungille järjestelypäällikön viran perustamisesta. Kaupunki perusti neljän henkilön työryhmän asiaa selvittämään ja tietoni mukaan tämä työryhmä tutustui kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa järjestelypäällikön virka tai toimi oli olemassa. Näitä oli silloin kolme kappaletta eli Oulu, Tampere ja Helsinki. Tämä kesti kaikkiaan ainakin neljä vuotta ja vuonna 1971 sitten valinta vihdoin tapahtui. Vakanssi oli silloinkin suoraan kaupunginjohtajan alainen ja hänen kanssaan ja myös muiden apulaiskaupungin johtajien kanssa suunniteltiin minun tekemisiäni. Olin myös aikaisemmin mittausosaston maanmittarina tutustunut jonkin verran kaupungin muuhun organisaatioon, Issakaisen laatiman Porin yleiskaavan valmistuttua teimme Topi Tannerin kanssa niin sanotun yleiskaavan testauksen. Siihen perustuen sitten päätettiin paljolti siitä, mihin Porissa saadaan kunnallistekniikan kustannukset huomioon ottaen rakentaa. Tehty selvitys merkitsi myös useita kirjoituksia alan ammattilehteen. Jäpän tehtävässä sain tutustua kaupungin koko organisaatioon kirjastotoimesta terveydenhoitoon. Jos tuli jotain uusia toimintoja, mitä piti tehdä tai valmistella, oli jäpä aina etusijalla niitä tekemään. Näitä olivat esimerkki lähettitoiminta, henkilöstöhallinnon uudistaminen, rakennusviraston varallaolojärjestelmä, keskitetyn hankintatoimen järjestäminen, yksityistämisen tasoa tutkiva selvitys, kiinteistöpalvelukeskuksen perustaminen 1989 sekä sähkö-, puhelin – ja vesilaitoksen ja rakennusvirastonyhteisen suunnitteluryhmän perustaminen. Skaala oli siis laaja ja vaativa. Jos työssä halusi onnistua, niin sitä täytyi tehdä yhdessä niiden henkilöiden kanssa, jotka suunniteltua hommaa tekivät. Jäpän piti järjestellä kaupungin organisaatiota siten, että siitä tuli tehokkaampi, sujuvampi, palveluiden kannalta toimivampi ja asiakasystävällinen. Ymmärrän Timo Aron pettymyksen, kun kuntaliitoksesta ei tullut mitään. Jos karhukunnat olisi liitetty Poriin, niin pidemmällä aikajaksolla olisi säästetty noin 130 virkaa tai tointa eli rahassa noin 4,3 miljoonaa euroa vuodessa. Ne, jotka olivat karhukuntien puolesta neuvottelemassa, tiesivät jo ennakkoon menettävänsä silloisen asemansa. Sellaisessa neuvottelussa pitääkin kysyä sitä, mitä he toivoisivat yhdistämisen Poriin tuovan heidän kunnalleen lisää tai parempaa palvelua. Tilanne ei ole helppo kummankaan osapuolen kannalta. Timo Aron tehtävät suuntautuivat enemmän kaupungin organisaation ulkopuolella vallitseviin asioihin, kuten soteen. Pienempiä kuntia on yhdistetty isompiin ilman siihen pakottavaa lakia ja haittoja sekä hyötyjä on tullut. Timo Aron kanssa olen samaa mieltä siitä, että kaupungin johtaminen vaatii erinomaisia vuorovaikutustaitoja, hyvää kuuntelukykyä ja luottamuksellisten siltojen rakentamista henkilöstön kesken. Ei kukaan pysty yksin johtamaan monituhatpäistä organisaatiota ilman näitä ominaisuuksia. Raimo Soukki Kirjoittaja on Porin kaupungin entinen kehittämispäällikkö.