Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kovat otteet ovat näille koirille kuin ”bensaa liekkeihin” – voimakoirat voivat uhan edessä reagoida varoittamatta

Eläintenkouluttaja (at) Liisa Tikka on ammatissaan syventynyt voimakkaiden ja voimakastahtoisten koirarotujen ominaisuuksiin ja vaatimuksiin. Hän kutsuu tällaisia koiria voimakoiriksi (engl. power dogs). Termi ei ole kovin käytetty, mutta kenties sille on tilausta, sillä voimakoiria yhdistävät paitsi ylivertaiset voimat myös se, että niitä on jalostettu tietyissä tilanteissa hyökkäämään. Voimakoirien historiaan nimittäin kuuluu, että niitä on käytetty esimerkiksi vartioinnissa, koiratappeluissa tai suurriistan metsästyksessä. – Voimarotujen omistajan tulee ymmärtää, että koira voi hyvinkin käyttäytyä rodun alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaisesti, vaikka osaa näistä ominaisuuksista onkin jalostettu vuosikymmeniä pois, Liisa Tikka muistuttaa. Ulkonäöllisesti voimakoirille yhteistä on, että ne ovat keskikokoisia tai suurehkoja, kokoonsa nähden voimakkaita ja lihaksikkaita ja niiden leuat ovat voimakkaat, kuono lyhyt tai lyhyehkö ja pää pyöreä. Voimakoirien edustamiksi roduiksi Liisa Tikka laskee bull-tyyppisten rotujen lisäksi molossirotuja sekä karjakoiria. – Määritelmä on aika häilyväinen, tai oikeastaan voisi sanoa, ettei sellaista varsinaisesti ole. – Tutuimpia Suomessa esiintyviä “voimakoirarotuja” ovat mielestäni esimerkiksi amerikanbulldoggi ja amstaffi, dogo argentino, cane corso ja miksei myös rottweiler. Myös isoja pystykorvia kuuluu tähän porukkaan, esimerkkeinä akita ja amerikanakita. Varaudu ja kouluta Omistajan on varauduttava esimerkiksi siihen, että voimakoira voi yllättävässä uhkaavassa tai stressaavassa tilanteessa reagoida voimakkaasti. – Osa koirista ei varmastikaan päästä huoltomiestä asuntoon itsekseen, tai jos päästää, niin ei ainakaan päästä enää ulos. Tai esimerkiksi humalaiset tai muuten oudosti käyttäytyvät henkilöt voivat saada lenkillä koiran puolustamaan omistajaansa ja itseään. – Tällaiset piirteet voimistuvat stressitilanteissa, kun esimerkiksi koira on väsynyt, sairas tai jokin muu asia sen elämässä on kuormittavaa. Kuormittava tekijä voi olla myös omistajan käytös. Voimakoiralle hoitajan järjestäminen voi olla haastavaa, sillä hoitajan on tiedettävä, mihin ryhtyy, ja häntä on ohjeistettava tarkkaan. – Koiran käsittelyssä tulee olla huolellinen: se ei saa päästä vahingossa vapaaksi, eikä sitä tietenkään tule tarkoituksella pitää irti. Koiralla käytettävien varusteiden pitää olla siihen suunniteltuja, ehjiä ja oikein puettuja. Kaikki koirat hyötyvät koulutuksesta, mutta Liisa Tikka huomauttaa, että riippuu yksilöstä ja elinolosuhteista, kuinka paljon koulutusta tarvitaan arjen sujumiseksi. – Kaupungissa asuminen asettaa luonnollisesti koiranpidolle paljon enemmän haasteita kuin taajaman ulkopuolella tapahtuva koiranpito. Jotkut ongelmat eivät ole koulutuksella edes ratkaistavissa. Tällainen voi olla esimerkiksi tilanne, jossa voimakkaasti vartioiva koira on otettu kerrostaloon. – En suosittelisi voimakkaasti vartioivaa rotua kerrostaloon, enkä välttämättä edes taajamaan. Koira voi stressaantua, kun se ei pääse toteuttamaan käyttäytymistarvettaan eli tässä tapauksessa vartioimista, ja luultavasti vartioiminen taas stressaa omistajaa ja muita lähellä asuvia ihmisiä. Kova koira – kovat otteet? Koirien koulutuksen metodit ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet täysin, kun vanhojen, rankaisuun perustavien koulutusmenetelmien tilalla on alettu suosia palkitsemiseen perustuvia metodeja. Silti jotkut viljelevät yhä näkemystä, että kovemmat otteet ovat ainakin joidenkin koirien kohdalla tarpeen. – Kyllä edelleenkin välillä kuvitellaan, että “kovanaamakoira” tarvitsee kovat otteet koulutuksessa. Itse lähinnä käytän siitä ilmaisua “bensaa liekkeihin”: on turhaa ja typerää lähteä provosoimaan koiraa, joka voi muutenkin kiihtyä helposti. – Voimakoirat ovat tyypillisesti koiria, jotka ilmentävät kipuaan todella huonosti, ja niillä on historiansa vuoksi korkea kipukynnys. Sen vuoksi niiden fyysinen rankaiseminen ei usein tuota tulosta varsinkaan tilanteissa, joissa koira on jo kiihtynyt ja sillä on esimerkiksi adrenaliinia veressä. Tikan mukaan voimakoira lähinnä nauttii ja kiihtyy, jos sitä ojentaa fyysisesti. – Kaikenlainen työntäminen tai muu fyysinen puuttuminen yleensä vain lisää koiran intoa tekemiseensä. Voimakoirat nauttivat voimiensa käytöstä. Käytännössä se tarkoittaa, että niiden fyysinen kurittaminen tai sen yrittäminen johtaa yleensä lähinnä painiotteluun, josta koira nauttii. – On myös mahdollista, että jonain kauniina päivänä koira hermostuu omistajaansa, joka yrittää sitä fyysisesti rangaista, ja panee niin sanotusti kova kovaa vastaan. Silloin omistaja jää helposti kakkoseksi. On myös tutkittu, että omistajan aggressiivisuus lisää koiran aggressiivisuutta. Tikka suositteleekin käyttämään koulutuksessa voiman sijaan aivoja. – Meillä ihmisillä on aika isot ja poimuisat aivot, joten meidän kannattaa hyödyntää koulutuksessa niitä eikä nyrkkejämme tai muuta fyysistä osa-aluetta. – Onneksi nykyaikana positiivinen vahvistaminen on jo yleensä aina se lähtökohta koulutukselle, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Enemmän koira-aggressiivisuutta Voimakoirilla voi esiintyä myös aggressiivisuutta toisia koiria kohtaan. Bull-tyyppisiä koiria, kuten amerikanstaffordshirenterrieri, staffordshirenbullterrieri, bullterrieri, amerikanbulldoggi, pitbullterrieri sekä näiden sekoitukset, on jalostettu taistelukoiriksi, ja tämä tausta vaikuttaa yhä niiden perimässä. Koirataistelut ovat monissa maissa kiellettyjä, mutta ilmiö on yhä olemassa. – Koira-aggressiivisuuteen ei yleensä oleteta voivan vaikuttaa sosiaalistamisella, Liisa Tikka toteaa. Tämä tarkoittaa, että vaikka koiranpennun antaisi tutustua monipuolisesti muihin koiriin, voi koira-aggressiivisuutta alkaa ilmetä, kun koira kasvaa pentuiän yli. – On ihan tavallista, että koira tulee muiden kanssa toimeen, kunnes tulee sukukypsäksi. Varsinainen koira-aggressiivisuus voi alkaa vähitellen melkeinpä koska tahansa, mutta yleensä se alkaa niin sanotun sosiaalisen aikuistumisen aikana tai vähän sen jälkeen noin 1–3-vuotiaana. Koira voi olla aggressiivinen toisia koiria kohtaan siksi, että se pelkää niitä, mutta voimakoirien käytöksessä kyse ei ole pelosta. – Varsinainen koira-aggressiivisuus ei ole pelkoa, vaan enemmänkin halua olla ainoa laatuaan ja päästä eroon kilpailijoista tai tunkeilijoista. Se on todennäköisesti ainakin osittain perinnöllistä. Rodun sisällä voi yksilöissä olla paljonkin vaihtelua sen suhteen, kuinka voimakkaasti rodun alkuperäinen käyttötarkoitus niissä ilmenee. Tikalla on itsellään kaksi amerikanstaffordshirenterrieriä. Rotua on käytetty metsästyskoirana ja myös koiratappeluissa, joten rodun edustajilla esiintyy yhä koira-aggressiivisuutta, vaikka sitä on aktiivisesti jalostuksessa kitketty pois. Koiristaan nuorempaa Tikka kuvaa kuitenkin iloiseksi ja letkeäksi tyypiksi, joka on tähän asti tullut toimeen kaikkien koirien kanssa. – Se ei kuitenkaan ole välttämättä kovin rotutyypillinen yksilö, ja olisi virhe kuvitella, että kaikki sen rotuiset olisivat yhtä helppoja. Omat amstaffini rakastavat ihmisiä ja meille on kuka tahansa tervetullut vaikka saranapuolelta, mutta kaikki tämänkään rotuiset eivät ole yhtä joviaaleja. Koirapuistoissa tyhmyys tiivistyy Koirapuistoihin voimakoirien kanssa ei kannata suunnata enää sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen. Tikan mukaan voimatyypin koirat reagoivat uhkaan yleensä hyökkäämällä. Tällöin räjähdysherkkä tilanne voi syntyä hyvinkin nopeasti, jos yksi koirista alkaa tuijottaa, murista tai muutoin haastaa toista. – Todella hyvähermoinen ja erinomaisella itsetunnolla varustettu koira on kuin teflonia, eivätkä siihen pure muiden “huutelut”. Moni varsinkin nuorehko koira kuitenkin tarttuu haasteeseen hormonihuuruistaan tai epävarmuudestaan johtuen. Omia koiriaan Tikka ei vie koirapuistoihin, eikä hän suosittele niitä muillekaan voimatyypin koirille. – Ne ovat sellaisia paikkoja, joissa tyhmyys tiivistyy sekunneissa ja joukkotappelun ainekset voivat olla hetkessä käsillä. Samasta syystä tyhmintä ikinä on sanoa, että “antaa koirien itse hoitaa välinsä”. Siinä voi pahimmassa tapauksessa lähteä toiselta tai molemmilta henki. – Ihminen on velvollinen pitämään koiransa puolta ja hoitamaan tilanteet niin, että kaikilla on turvallista. Omistajan täytyy osata lukea koiraansa – ja myös muiden koiria – ja suojella sitä ei-toivotuilta tilanteilta. Kanssaeläjiltä Tikka perää huomaavaisuutta ja tilan antamista. Sitä, ettei oman koiran anneta noin vain tulla vieraan koiran luokse verukkeella, että koira on kiltti eikä tee mitään. Hän muistuttaa, ettei koira-aggressiivisuus välttämättä näytä miltään. – Koira voi aivan hyvin olla hyvin koulutettu, löysällä hihnalla siististi ulkoileva koira, jonka aggressiivisuus tulee esiin ainoastaan silloin, kun jokin "puhkaisee niiden kuplan" eli joku esimerkiksi päästää koiransa liian lähelle tällaista koiraa. – Itseäni harmittaa juurikin ne ymmärtämättömät ihmiset, jotka pitävät koiraansa vastuuttomasti irti, ja sitten se "ei tämä mitään tee" -koira pelmahtaakin jostain metsän uumenista tai lenkkipolun mutkan takaa "tervehtimään". On tosi epäreilua, että lakia noudattava, parhaansa tekevä ihminen joutuu kärsimään siitä, että joku pitää oikeutenaan antaa koiransa viuhtoa ympäriinsä hallitsemattomasti. Lisälähteinä: Katriina Tiira: Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus (Tammi 2019), Hankikoira.fi Liisa Tikan Masseter-koirakoulu tarjoaa koulutusta myös koirille, joilla on ongelmakäytöstä. Tikka toteaa, että voimakoiria näistä asiakkaista on todella pieni osa. Enemmän hänen pakeilleen tulee erilaisia paimenkoiria, kääpiökoiria, terriereitä, vesikoiria ja monirotuisia koiria. – Tästä voi ehkä jo päätellä, että voimakoiran omistaja on keskimääräistä sitoutuneempi koulutukseen ja usein osaa jo alusta asti edetä koulutuksessa sopivaan tahtiin, hän arvelee. Joitakin rescue-taustaisia voimatyypin koiria hänen koulutuksessaan on ollut. Niiden kanssa haasteena on ollut koiran itsehillinnän puute ja rajuus. – Siinä, missä pennun kanssa on helppo edetä asioissa vähitellen ja kasvattaa vaikeustasoa koiran kehittyessä, on 20–30-kiloinen suhteellisen kouluttamaton lihaskimppu aika haastava seuralainen, vaikka olisikin ihan ystävällinen. Näillä ”kouluttamattomilla lihaskimpuilla” voi olla pentumaisia eleitä, kuten näykkimistä, jotka tekevät elämästä koiran voimakkuuden takia hankalaa. – Ne eivät myös välttämättä ole tottuneet kulkemaan hihnassa eivätkä kohtaamaan toisia koiria hihnassa, mikä voi aiheuttaa turhautumista tai aggressiivista käytöstä lenkeillä. Ongelmakäytökseen pureudutaan kartoittamalla ensin koiran tausta ja tilanne. Tärkeää on myös varmistua siitä, että koira on terve, eikä mikään sairaus tai kipu ole syynä sen käytökseen. Lähtökohtana on, että koiran arjen tulee olla tasapainoista ja sisältää riittävästi ja oikeanlaisia virikkeitä, mikä tarkoittaa paitsi liikuntaa myös aivojumppaa. Mahdollisia stressin aiheuttajia pyritään kartoittamaan ja vähentämään. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi käytännön järjestelyitä: jos koira vahtii ohikulkijoita ikkunasta ja haukkuu niille, se estetään vetämällä verho eteen. – Kaiken tämän lisäksi mietitään, miten ongelmalliseen käytökseen voidaan puuttua: mikä sen aiheuttaa ja miksi koira reagoi miten reagoi. Voidaanko tilanteiden syntyä estää tai ennaltaehkäistä? Koulutetaanko koiralle kyseisiin tilanteisiin jokin vaihtoehtoinen käytös? – Tarvittaessa voidaan ottaa käyttöön erilaisia apuvälineitä, kuten vaikkapa kuonokoppa. Sen käyttö toki opetetaan koiralle erikseen, jottei se aiheuta itsessään lisää stressiä ja ahdistusta. Joissain tilanteissa voidaan käyttäytymiseen erikoistuneen eläinlääkärin kanssa keskustella, olisiko myös lääkitys tarpeen.