Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Moni käyttää tiettyjä lauseita riidellessään kumppaninsa kanssa, ja yleensä ne vain pahentavat tilannetta – Psykoterapeutti kertoo, mitä viisi tyypillistä tokaisua kertovat niiden käyttäjästä

No mitä mä sanoin. Olisit vaan uskonut mua. Tästähän mä just varottelin. On olemassa joukko tokaisuja, joita etenkin seurustelevat parit tapaavat arjessaan viljellä. Jos tietosanakirjassa olisi kohta sille, miten kumppanin verenpaineen saa kohoamaan muutamassa sekunnissa, nämä lausahdukset roikkuisivat siellä itsepäisesti. Lauseet provosoivat, menevät ihon alle, itkettävätkin. Koskaan ne eivät riitatilannetta pelasta. Jostakin mielen syövereistä ne silti kumpuavat esille. Psykologi ja psykoterapeutti Eira Eklund-Mikola korostaa, että sen sijaan, että kyseessä olisi pelkkä ajattelematon heitto, kertoo tölväisy aina jostakin. Toistuvia, loukkaavia lauseita käsitellään pariterapiassa usein. Eklund-Mikola suosii vastaanotollaan tunnekeskeistä terapiamuotoa, jonka kautta yksittäisiä toteamuksiakin voi ymmärtää. ”Kumppanit eivät koskaan ole ilman tarkoitusta poissulkevia tai tylyjä toisilleen. Käytös liittyy poikkeuksetta tunteisiin”, terapeutti toteaa. ”Ihmisiin on näet sisäsyntyisesti viritetty tarve saada tunneyhteys ja kiintymyssuhde johonkin, jotta säilymme hengissä. Hermostommekin on ohjattu siihen.” Rakkaussuhteissa reaktio toisen sanoihin – tai sanomattomuuteen – on väkevä, koska toinen on itselle niin tärkeä. Kun loukkaannumme jostain tai tulemme loukanneeksi kumppania, tunneyhteyteen tulee katkos. ”Eihän me kaupan kassalle huudeta, vaan sille kaikkein rakkaimmalle.” Vetäydytkö vai hyökkäätkö? Reagointitapoja on kaksi: vetäytyminen tai hyökkääminen. Joko siis kääntää selkänsä ja hiljenee kokonaan, tai sitten kritisoi ja näyttää tyytymättömyytensä kovaan ääneen. ”Tyypillistä on, että nämä roolit jakautuvat suhteessa, mutta voi olla niinkin, että molemmat hyökkäävät tai hiljenevät. Vaikka toista loukkaa, kyseessä on silti rakkauden teko.” Jos on hätääntynyt yhteydestä toiseen, reaktio voi olla vihainen ja vaativa. Toisaalta voi myös yrittää välttää kipua ja sitä kautta suojella suhdetta vaikenemalla kokonaan. ”Kaikenlainen käyttäytyminen rakkaussuhteissa on joka tapauksessa ymmärrettävää ja normaalia. Kun puretaan jumitiloja, on tärkeä lähteä ajatuksesta, ettei tässä etsitä syyllisiä”, Eklund-Mikola muistuttaa. Millaisia lauseita suhteissa sitten toistellaan, ja miksi juuri niitä? Eklund-Mikkola analysoi tyypillisimmät lauseet. 1. No mitä mä sanoin! Niinhän mä just sanoin! Tällainen reaktio ei synny koskaan irrallisena, vaan taustalla on jokin tarina tai tilanne. Ehkä ollaan väitelty vaikkapa siitä, laitetaanko kukkaruukun alle lautanen. ”Jos vettä sitten valuu parkettiin, palataan vanhaan riitaan, ja tulee uusi hyökkäys. Viesti on yksinkertainen: huonosti meni. Toiselle jää oikeastaan vain kaksi kehnoa vaihtoehtoa, joko puolustautuminen tai vaikeneminen.” Tässä kohdin terapeutti painottaa miettimään, mitä pinnan alla kenties lymyää. Ärtyisän kommentin syy saattaa olla esimerkiksi epävarmuus. ”Lähtisin miettimään, voisiko kommentoijalla olla sellainen olo, ettei hän tule suhteessa arvostetuksi ja kuulluksi. Omalla vastaanotollani on ollut asiakkaita, joista toinen osapuoli on kokenut, että kumppani kuuntelee kaikkia muita, paitsi häntä.” 2. Et ikinä kuuntele mitä sanon. Kuuntelisit edes joskus ”Tämä on tosi tärkeä lause. Niin tärkeä ja myös tavallinen”, terapeutti huokaisee. Jos toinen surffailee vain päivät pääksyttäen puhelimella eikä tunnu noteeraavan tarpeeksi, yksinjäämisen pelko saattaa nousta esille tällä tavalla. ”Taustalla vaikuttaa yleensä kaipuu tunneyhteyteen. Vaikka huutaisi ja valittaisi, saattaa todellisuudessa vain haluta yhteyden ja tunteen siitä, että olen merkityksellinen toiselle”, Eklund-Mikola kuvailee. Moni kritisoi kumppanin kuuntelemattomuutta tiukin sananpainoin ja syyttävään sävyyn, sillä hyökkäysasemassa ei tule haavoittuneeksi yhtä helposti. ”Tämän sijasta voisi rehellisesti ja suoraan todeta, että hei, tarvitsen sinua nyt. Kun ilmaisee tarvitsevansa toista, se herättää kumppanissa suojelunhalua eikä niinkään riidanhalua.” 3. Eikö sulla ole yhtään huumoritajua? Älä nyt viitsi! Ootsä tosissas? Vaikka huumori on ihana asia, se on samalla kaksiteräinen miekka, Eklund-Mikola sanoo. ”Nämä lauseet osoittavat, että parisuhteessa voi kääntää vitsiksi jotain, mikä on tunnetasolla tosi hankalakin juttu. Kun puoliso heittää ilmoille tällaisia lauseita, hän puolustautuu ja pistää syyn toisen niskoille, vaikka vastuu pitäisi ottaa itse.” Toimivampi tapa olisi siis myöntää virheensä. Että tulipa heitettyä tyhmä juttu ja olipa kieltämättä ikävästi sanottu. ”Haluan teroittaa, että suhteissa näitä sammakoita pääsee, mutta ne voi aina korjata”, terapeutti painottaa. 4. Ei tarvitse auttaa, ei minua mikään vaivaa. Tämä on ennen kaikkea vetäytyvän kumppanin puhetta, Eklund-Mikola linjaa. ”Jos ihminen kadottaa yhteyden rakkaaseen, hän hätääntyy, vaikka hätäänsä saattaa olla haastavaa tunnistaa. Taustalla voivat olla vaikkapa lapsuuden kokemukset, jos elämässä ei ole ollut turvallista aikuista, joka olisi huolehtinut. Tällöin tyypillinen reaktio on ollut pärjätä itse.” Myös kulttuurimme arvostaa ihmisen pärjäämistä omillaan, vaikka se olisikin hyvinvoinnin kannalta epäsuotuisaa. ”Kun toinen toteaa, ettei kaipaa huolenpitoa, hän ei välttämättä osaa edes ajatella, että voisi kääntyä toisen puoleen ja saada apua. Tai sitten voi olla, ettei hän luota siihen, että kumppani välittäisi tarpeeksi.” Jos huomaa itse käyttävänsä näitä lauseenparsia paljon, pyytää Eklund-Mikola miettimään, mistä tämä voisi johtua. ”Miksi on vaikea ottaa apua vastaan, mitä oikeastaan tarvitsisin? Miten voisin lähettää selviä signaaleja toiselle? Tämä on avain noidankehän pysähtymiseen.” 5. Jatkuva anteeksipyyteleminen Vaikka kyky pyytää anteeksi on yksi parisuhteen kulmakivistä, jatkuva pahoitteleminen ja nöyristely eivät ole hyväksi suhteelle. ”Jos on tarve pyydellä koko ajan anteeksi, ihmisellä on usein haavaa omanarvontunteessa. Silloin tulee ottaneeksi alemman roolin, miellyttäjäposition, jossa ei uskalla kertoa tarpeitaan eikä ehkä edes tunnista niitä.” ”Jatkuva anteeksipyytäjä ei siis suojaa itseään mitenkään tai ota tilaa itselleen. Hän ei siksi tule suhteessa näkyväksi.” Eklund-Mikola muistaa vastaanotoltaan pariskunnan, jonka toinen osapuoli pyrki miellyttämään kumppaniaan koko ajan. ”Siinä on koko ajan semmoinen munankuorilla kävelemisen tunne. Yhtä lailla se, jolta pyydellään anteeksi, tuntee olonsa tässä tosi turvattomaksi. Kun toinen ei pysty olemaan oma itsensä vaan pahoittelee jatkuvasti, turvallinen tunneyhteyskään ei voi rakentua.” Riita kuuluu elämään Kokonaisuudessaan terapeutti kannustaa avoimuuteen. ”Emme usein tule ajatelleeksi, kuinka paljon reagoimme toisiimme. Siksi olisi tärkeää pysähtyä kuuntelemaan itseään ja sitten ilmaisemaan, miltä oikein tuntuu.” Riidan puuttuminen ei myöskään ole mikään onnellisen parisuhteen mittari. Ikävät lauseet ovat inhimillisiä ja universaaleja. ”Riita kuuluu elämään, mutta se, miten onnistumme katkokset korjaamaan, on se pointti.”