Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Ei ole omaisen tehtävä olla vahtikoirana sille, miten hänen läheistään hoidetaan

Ikääntyvä äitini asuu omillaan, mutta kaipaa apua muun muassa lääkärikäynneillä. Pääsääntöisesti kaikki on sujunut julkisella puolella erittäin hyvin, kunnes äiti joutui päivystyksen kautta Porin kaupunginsairaalan vuodeosastolle. Sieltä lääkäreitä oli vaikea saada kiinni. Kun ensimmäisen sain, häntä oli puhelimessa voimakkaan aksentin vuoksi vaikea ymmärtää. Seuraavana päivänä soitin uudelleen, koska olin edelleen ymmälläni. Jätin kolme soittopyyntöä ilman takaisinsoittoa. Kolmantena päivänä soitin taas ja jätin soittopyynnön. Lääkäri lopulta soitti ja kertoi tavanneensa potilaan noin viiden minuutin ajan ja myönsi, että ei tunne tapausta hyvin. Diagnoosia ei ollut, mutta potilas oli siinä kunnossa, että hänet kotiutetaan. Seuraavana päivänä menimme apteekkiin hakemaan uuden lääkkeen. Reseptiä ei ollut kirjoitettu. Viimeistään tuossa vaiheessa äitini verenpaine olisi ilman läsnäoloani noussut niin korkeaksi, että olisi tuskin päässyt omin voimin kotiin. Miten pärjäävät vanhukset, joilla ei ole omaisia tukenaan? Keskustelin aiheesta kahden terveydenhuoltoalan erittäin hyvin tuntevan henkilön kanssa. Mielenkiintoista oli, että molemmilla oli toisistaan tietämättä täysin sama esimerkki. Toinen puhui ilman omaisia olevasta Köyliön mummusta toinen Lavian. Kunta tai kaupunginosa on tässä kohtaa epäolennainen. Tärkein viesti oli se, että kunhan yksinäinen ja hiljainen mummu saadaan johonkin kuntoon, hänelle laitetaan resepti järjestelmään ja potilas taksiin. Huonointa hoitoa Suomessa saavat vanhukset. Viimeaikaisten paljastusten valossa tämän ei tietenkään pitäisi olla uutinen. Omaiset , älkää antako periksi, mutta muistakaa kohtuullisuus ja kohteliaisuus. Itse tilasin lopulta tutkimuspapereita päästäkseni selvyyteen missä mennään. Tiedonkaivuun ansiosta tiedän diagnoosin osittain, mutta kokonaisuus on vielä selvittämättä. Se ei ole tehtäväni enkä omaa siihen vaadittavaa ammattitaitoa. Onneksi asiaan on tulossa lisäselvyyttä ensi viikolla. Olen realisti ja sote-myllyä seuranneena ymmärrän erittäin hyvin säästämisen tarpeen ja kovan kiireen. Loppupeleissä se ei kuitenkaan ole omaisten saati sitten potilaan ongelma. Aina ei ole edes kysymys rahasta ja kiireestä, vaan ihmisten kohtaamisesta, ymmärtämisestä ja välittämisestä. Entä ne , joilla ei ole ketään ajamassa asioitaan? Kaikilla on oikeus saada laadukasta ja tilanteen vaatimaa hoitoa. Tämä kuuluu demokraattisessa järjestelmässä ihmisen perusoikeuksiin. Ei ole omaisen tehtävä olla vahtikoirana sille, miten asiat järjestelmässä etenevät. Itse en aio antaa periksi, missään vaiheessa. Lähimmäiseni ei ole pallo, jota kopitellaan lääkäriltä toiselle, kun homma menee mutkikkaaksi. Kirjoittaja on kehityspäällikkö, joka kiittää lukuisia kohtaamiaan ystävällisiä sairaanhoitajia.