Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Suomalaisen hiilijalanjäljen on pienennyttävä yli 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä – Muutos voi tuoda mukanaan paremman elämänlaadun

Suomalaisen hiilijalanjäljen pitää vähentyä jopa 93 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jotta suomalaisen elämäntavat vastaisivat Pariisin ilmastosopimuksen asettamaa 1,5 asteen tavoitetta. Tällä hetkellä suomalaisen vuosittaiset hiilidioksidipäästöt ovat 10,4 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Vuonna 2050 suomalaisten henkilökohtaisten hiilidioksidipäästöjen pitäisi olla alle tonnin. Tavoite perustuu Sitran tekemään kansainväliseen selvitykseen. – Meillä on valtava kuilu nykyisten ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisten elämäntapojen välillä, sanoo Sitran Kestävä arki -projektin johtaja Markus Terho tiedotteessa. Jo seuraavan kymmenen vuoden aikana hiilijalanjäljen vähennyksen pitäisi olla Suomessa noin 70 prosenttia. Vuoteen 2040 mennessä hiilijalanjälkeä pitäisi pienentää 87 prosenttia nykyisestä tasosta. Verotuksella voidaan ohjata kulutusta Tällä hetkellä keskimäärin 75 prosenttia suomalaisen hiilijalanjäljestä muodostuu kolmelta osa-alueelta: ruoasta, asumisesta ja liikkumisesta. Erityisen runsaasti päästöjä syntyy liha- ja maitotuotteiden kulutuksesta, fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta kodin energiankulutuksesta, yksityisautoilusta ja lentomatkustamisesta. Hyviä tapoja vähentää omaa hiilijalanjälkeä on Sitran selvityksen mukaan muun muassa yksityisautoilun korvaaminen joukkoliikenteellä tai sähköpyörällä, siirtyminen kasvis- tai vegaaniruokavalioon, sähköautoon vaihtaminen ja sähkön sekä lämmitysenergian tuottaminen uusiutuvalla energialla, kuten tuulivoimalla. – Keskitasoa helpommin voimme muuttaa ruokailutottumuksiamme, kun taas asuntoa vaihdamme hyvin harvoin, sanoo Sitran johtava asiantuntija Anu Mänty . Silloin kun asuntoa vaihtaa, on tärkeä kiinnittää huomiota sen energiaratkaisuihin ja -tehokkuuteen. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei ole kuitenkaan tarkoitus siirtää yksin kansalaisten harteille, vaan päättäjiltä ja yritykseltä vaaditaan myös toimia. Hallinto ja päättäjät voivat parantaa julkista liikennettä ja kevyen liikenteen väyliä sekä helpottaa siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin. Verojen, tukien ja muiden poliittisten ohjauskeinojen avulla kulutusta voidaan ohjata vähähiilisempään suuntaan. – Päättäjät voisivat nostaa sellaisten tuotteiden verotusta, joilla on korkea hiili-intensiteetti ja vastaavasti laskea vähähiilisten tuotteiden verotusta. Esimerkiksi liikenteessä bensiinin verotusta voisi Männyn mielestä kiristää ja uusiutuvien polttoaineiden verotusta keventää. Tekniikkaan on luotettu liikaa Hiilensidonta- ja -varastointimenetelmien käyttöönottoa on esitetty yhtenä ratkaisuna ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hiilensidontatekniikoita käyttämällä henkeä kohti lasketut hiilijalanjälkitavoitteiden ylärajat nousevat, mutta tällaisten teknologioiden toimivuus ja kustannukset ovat hyvin epävarmoja. Sitran selvityksen mukaan yksin negatiivisia päästöjä koskeviin teknologioihin luottaminen on riskialtista ja jopa harhaanjohtavaa. Mänty kertoo, että tähän asti ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on luotettu liikaan tekniikan kykyyn ratkaista ongelma. Se on yksi osa ratkaisua, mutta myös ihmisten elämäntapojen pitää muuttua. Pahimmassa tapauksessa tekniikkaan turvautumalla ongelmaa siirretään tuonnemmaksi uskomalla siihen, että jossain vaiheessa joku muu hoitaa ongelman, kertoo Mänty. Parannusta elämänlaatuun Päästöjen vähentämisellä voi olla myös myönteisiä vaikutuksia ihmisten elämänlaatuun. Pyöräilyn lisääminen parantaa terveyttä ja säästää rahaa, oikein toteutettu kasvisruokavalio edistää terveyttä ja jakamistalous lisää sosiaalisia kontakteja. Henkilöautosta vaihtaminen julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn voi säästää Männyn mukaan jopa neljä tuhatta euroa vuodessa. Myös kasvisruokavalio on usein lihapainotteista edullisempi. – On tärkeää, että ihmiset saadaan kiinnostumaan uudesta paremmasta arjesta, ettei tarvitse ajatella, että jostain saavutetusta edusta pitää luopua. Selvityksessä Suomen keskimääräistä hiilijalanjälkeä verrattiin Brasilian, Intian, Japanin ja Kiinan keskimääräiseen hiilijalanjälkeen. Tällä hetkellä hiilipäästöt henkeä kohti ovat Japanissa 7,6 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, Kiinassa 4,2, Brasiliassa 2,8 ja Intiassa 2,0. Vaikka intialaisen hiilijalanjälki on tällä hetkellä vain viidesosa suomalaisen hiilijalanjäljestä, myös heillä on työtä tehtävänä, jotta he pääsisivät 1,5 asteen mukaiseen tavoitteeseen. – Intialla on kasvavat markkinat, ja heidän hiilidioksidipäästöjensä trendi on ylöspäin nouseva. Eri mailla suurimmat päästöjen lähteet vaihtelevat. Suomessa liikkuminen ja asuminen muodostavat suurimman osuuden, Japanissa ja Kiinassa asuminen, Brasiliassa elintarvikkeet ja Intiassa liikkuminen.