Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Turvetuotanto ei kasaa lähijärviin pohjalietettä – Vaikutukset vesistöihin näyttävät olevan luultua pienemmät

Turve on kiistanalainen polttoaine. Sen kaivaminen myllää ympäristöä, ja turpeen polttaminen saastuttaa ilmastoa. Yhdessä asiassa turve on kuitenkin mainettaan parempi. Sen vaikutukset vesistöihin näyttävät olevan luultua vähäisemmät. Kun turvesuota myllätään, liikkeelle lähtee sakkaa ja ravinteita, jotka valuvat lähialueiden vesistöihin. Pahimmillaan tämän on väitetty kerryttävän valuma­alueilla sijaitsevien järvien pohjaan jopa metrien paksuista lietekerrosta. Asiasta on käyty julkisuudessa kiivaita riitoja. Geologian tutkimuskeskus on selvittänyt asiaa vuodesta 2013 lähtien ja luodannut järvien pohjia. Viiden tutkijan ryhmä julkaisi elokuussa Geosciences-tiedelehdessä artikkelin , jonka lopputulema on yksiselitteinen. Turvetuotannolla ei tutkituissa järvissä ollut minkäänlaista vaikutusta pohjasedimentin kasautumiseen. Sedimenttiin kertyy kiintoainesta ja hiiltä hiljakseen riippumatta siitä, sijaitseeko järvi turvetuotannon valuma-alueella vai ei. Keskimäärin tutkittujen järvien pohjasedimentti oli noussut joitakin senttejä 34 vuoden aikana. – Ajatus useiden metrien mutakerroksista järvien pohjalla turvetuotannon aiheuttamana on noussut esille yleisissä keskusteluissa, ja esitetty ilmiö on tutkimustietoon nähden ollut niin poikkeuksellinen, että selvitimme, onko sitä havaittavissa, kertoo ryhmäpäällikkö Tuija Vähäkuopus Geologian tutkimuskeskuksesta. – Satunnaisotannalla tehdyssä tutkimuksessamme yhtään tällaista järveä ei löytynyt. Ryhmä kartoitti 60 järveä eri puolilla Suomea. Puolet niistä sijaitsi turvetuotannon valuma-alueella, ja puolet oli lähialueella sijaitsevia vertailujärviä. Valuma-alueella sijaitsevien järvien lähistöllä turvetuotanto oli alkanut keskimäärin 1980-luvulla. Järvet kaikuluodattiin ja pohjasta otettiin sedimenttinäytteitä, joiden kemiallinen koostumus selvitettiin. Jotta voidaan nähdä, kuinka paljon sedimenttiä on tietyllä aikavälillä kasautunut järvien pohjaan, täytyy määrittää alkupiste. Suomessa sellaisena toimii Tšernobylin ydinonnettomuuden radioaktiivinen laskeuma. – Onnettomuus oli onnenpotku sedimentin ajoittajille, sanoo Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö, dosentti Seppo Hellsten . Hän ei ollut mukana tutkimuksessa. Voimalaonnettomuudesta levisi ympäristöön radioaktiivista cesiumia, jota on yhä luonnossa. Vuosi 1986 säteilee yhä pohjasedimentissä. Näytteistä nähdään suoraan, miten paljon sedimenttiä on sen jälkeen kasautunut. Tutkituissa järvissä sedimentti oli 1980-luvun jälkeen paksuuntunut vain muutaman sentin, enimmillään 17 senttiä. Keskimäärin turvetuotannon alaisiin järviin sedimenttiä oli tänä aikana kertynyt 6,1 senttiä, kun vertailujärviin sitä oli kertynyt 7,1 senttiä. Toisin sanoen turpeen kaivulla ei ollut havaittavaa vaikutusta sedimentin paksuuteen, ei myöskään pohjakerrosten kemialliseen koostumukseen. Kun ihminen myllää luontoa, maaperästä vapautuu esimerkiksi raskasmetalleja, jotka kulkeutuvat järviin. – Hienorakeisen mineraaliaineksen kulkeutuminen järviin eli valuma-alueiden muokkauksen vaikutukset näkyvät esimerkiksi sellaisten alkuaineiden kuin kaliumin ja alumiinin lisääntymisenä, kertoo tutkimusprofessori Tommi Kauppila Geologian tutkimuskeskuksesta. Turvetuotanto voisi näkyä erityisesti eloperäisen aineksen ja hiilen kertymisenä järvien pohjaan. Tässäkään suhteessa turvetuotannon valuma-alueen järvien ja niiden vertailujärvien välillä ei havaittu mitään eroa. Ihmisen toiminta kokonaisuudessaan sen sijaan erottuu. Peltojen raivaus, metsien hakkuut ja erityisesti soiden ojitus näkyvät viime vuosikymmeninä kertyneessä järvisedimentissä. – Soita on ojitettu erittäinkin aggressiivisesti, mikä lisää sedimentin kertymistä ja metallikuormaa. Turvetuotanto on ehkä saanut liiaksikin syytteitä, kun taas metsätalouden aiheuttamaa kuormitusta on aliarvioitu. Se on noin kaksinkertainen aiemmin arvioituun verrattuna, Hellsten sanoo. Hän ei yllättynyt siitä tutkimushavainnosta, että turvetuotanto ei näytä vaikuttavan järven pohjasedimentin kertymiseen. Turvetuotannon muita vaikutuksia, kuten vesistön liettymistä, ei tutkimuksessa kuitenkaan nyt kartoitettu. – Järvissä aines kertyy lähelle rantavyöhykettä, ja sitä tässä ei tutkittu. Rannalle voi kertyä karkeaa ainesta laskuojien ympärille, ja tällaisia turvemöhnärantoja Suomessa on paljon, Hellsten sanoo. Lukuisat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että turvemaiden mylläys kiihdyttää orgaanisen aineksen huuhtoutumista vesistöihin. Turvetuotannon vaikutusta sen määrään on kuitenkin vaikea todentaa ilman vuosia kestävää seurantaa, sillä orgaanista ainesta muodostuu myös kasvien maatuessa, ja sitä huuhtoutuu vesistöihin yhtä lailla luonnonmukaisilta soilta ja metsistä. Turvetuotannon osuus vesistöjen kokonaispäästöistä on tutkimusten mukaan noin prosentin luokkaa. Maa- ja metsätalous kuormittavat vesistöjä huomattavasti enemmän. Hellsten kuitenkin huomauttaa, että kuormitus ei jakaudu tasaisesti. Suoraan turvealueen vieressä tilanne voi olla erilainen. – Jos verrataan siihen, kuinka monella prosentilla ihmisistä on Suomessa koronavirus, niin onhan se pieni prosentti, mutta sitten kun se sattuu kohdalle, se on ongelma.