Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Nykyaika ulkoistaa välittämisen ihmisiltä yhteiskunnalle

Mitä oikeasti tarkoittavat sanat hyvinvointivaltio ja maailman onnellisin kansa? Vastaani käveli Merikarvialla muutama viikko sitten yksinäinen nuori, joka kertoi puhelimeensa itkien sydäntä särkevästi, että häntä kiusataan jatkuvasti koulussa. Pyydän anteeksi ja kadun, etten pysähtynyt hädän hetkellä. Toivottavasti se henkilö, jolle hän puhui, toimii. Ymmärsin aikaisemmin hyvinvoinnin ja onnellisuuden tarkoittavan, että on rakkautta ja ruokaa. Mutta eihän se todellisuudessa sitä tarkoita, vaan että, henkilöllä nimeltään Minä, on helppo ja kiva olotila, eikä ole turhia paineita. Nyt istuessani elämän perävaunussa, tajuan sanojen varsinaiset merkitykset. Nykyaika ulkoistaa liian vauhdikkaasti kaiken, myös välittämisen. Lapset, kiusatut, syrjäytetyt, vammaiset, huonokuntoiset ja muut apua tarvitsevat ulkoistetaan sydämistä. Heidän hätänsä lastataan yhteiskunnan piikkiin. Näin ei toimita kaikissa Euroopan maissa. Nyt kun on tarkoitus vähentää laitospaikkoja, pitää ehdottomasti katsoa, ettei avutonta jätetä yksin asumaan. Yksinäisyys on jo nyt yksi pahimmista uhkista maassamme. Se aiheuttaa runsaasti myös psyykkisen avun tarvetta ja rahan menoa siinä vaiheessa kun ennaltaehkäisy on ohitettu ja ajauduttu jälkien korjaamiseen. Niin kauan kuin rahavirrat liikkuvat, pärjätään, mutta entä kun budjetti tyhjenee? Onko vastuu silloin tuntematon käsite muille kuin hoitolaitosten henkilökunnalle? Usein vastuuta kuitataan sanalla oikeus. Ihminen tulee täysi-ikäiseksi ja hänelle lankeaa tietyt kansalaisvelvollisuudet ja oikeudet. Jos ei pysty ottamaan vastuuta itsestään, onko silloin pelkästään oikeuksien varassa? Tällä en tarkoita sitä, etteikö heikommista tulisi pitää huolta. Se on jo turvallisuuskysymys. Huoli kasvaa niitä lapsia kohtaan, jotka joudutaan ottamaan huostaan syystä, että vanhemmat eivät välitä tai jaksa. Se luku on pahasti kasvussa koko maassa samaan aikaan, kun lapsen syntymä pitäisi olla kaikille arvokas tapahtuma. Eduskunnassakin nykyään kuultavat sivistymättömät puheenvuorot ja huutelut vaihtaisin tulevaisuuden toivon ja mahdollisuuden sanomaan ja yhdessä tekemiseen. Maan asiat hoituvat parhaiten laittamalla viisaat päät yhteen ja poistamalla pelistä poliittinen valtataistelu. Maassamme on aivan liian paljon itkemätöntä itkua, joka katkeroittaa. Hetkeäkään ei kannata hukata politiikan alttarille.